Toisen ketjun innoittamana: ottaisitko hoidettavan mummon teille asumaan?
Esim. äitisi tai anoppisi tai oman tai miehesi mummon?
Minä en TODELLAKAAN ottaisi. Voisin auttaa mummoa esim. hoitamalla käytännön asioita ja käydä tämän luona vaikka viikoittain auttamassa (riippuen välimatkasta), mutten todellakaan ottaisi kotiini asumaan.
Enkä ottaisi kyllä ketään muutakaan. Koti on meidän ydinperheellemme. Toki jos jollakin sukulaisella olisi vaikka remontti ja tarvitsisi pariksi viikoksi tulla niin se olisi ok.
Mutta hoidettava ja vahdittava mummo omien töitten, harrastusten ja lasten lisäksi. Ei kiitos.
Kommentit (45)
jos meillä olisi tilaa. Nyt ei ole ja äiditkin on onneksi kunnossa ja nuoria vielä. Anopinkin voisin ottaa.
Jos kuitenkin kyseessä olisi joku dementikko tms, en ottaisi. En jaksaisi sitä höösäämistä.
Kun pidätyskyky kerran menee, sitä ei enää saa takaisin. Muistisairaudessa myös tuntoaisti heikkenee siten, että vanhus ei tiedä, milloin häntä p-attaa ja milloin ei. Hän ei myöskään tunnista, milloin hänelt tulee p-a. Jos se tulee, kun hän seisoo plyysimatolla, ja hän on ottanut vaipan ja/tai alushousut pois, se tulee siihen matolle. Tämän jälkeen hän kävelee sen päältä, p-a tarttuu tohveleihin ja kohta koko koti on p-assa.
Tällaisessa kodissako haluatte elää ja lapsenne kasvattaa?
Et ole sinäkään dementoitunutta hoitanut, jos kuvittele pas-an olevan suurin haitta.
Ei, on mahdollista käyttää vaippaa ja ns. hygieniahaalaria kotonakin.
Paljon suurempi harmi on se, että ei vuosikausiin voi nukkua yötään rauhassa. Unilääkkeet eivät tehoa tai tekevät entistä sekavammaksi. Vauvan vuoksi valvotaan myös, mutta vauvat eivät käy yöllä tyhejentämässä jääkaappia, ottamassa pakastimen töpseliä irti, sytyttämässä tulta hellanuuniin, laittamassa levyjä päälle, avaamassa ikkunoita pakkasella, laita vessanpönttöön vaatteita ... eikä päivälläkään.
Kuka haluaa, että lapsi parkuu omassa sängyssään puoleen yöhön " tuu lukeen iltasatu ja iltarukous että mä pääsen nukkumaan", kun äidin pitää huoltaa sitä sekavaa vanhusta?
Voin sanoa, etten ottaisi mummoa omaan kotiini, sen sijaan voisin kyllä hoitaa häntä määräajan HÄNEN OMASSA ASUNNOSSAAN.
Suurinta hulluutta on heitellä dementoitunutta kämpästä toiseen, siitä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Kuinka joku voi edes sellaista ajatella ratkaisuksi.
hoidan työkseni vanhuksia.
Jos vanhuksen pää pelaa pystyy hän kotiavun turvin olemaan kotona aika pitkään, asun niin lähellä vanhempiani että voin poiketa heidän luonaan parissa minuutissa. Kukaan tervepäinen, varsinkaan vanhus ei halua muuttaa kotoaa toisten nurkkiin.
Jos vanhus vanhus sairastuu dementoivaan sairauteen hän tarvitsee aika usein 24h vartioinnin, minä taas tarvitsen 8h yöunet.
Tiedän perheen, jossa mummo ja pappa elelivät kaksin ja tyttäret kävivät vuorotellen hoitamassa heitä, pappa oli dementoitunut, mummo ja tyttäret toivoivat jo laitospaikkaa papalle, mutta perheen aikuinen poika vastusti.
Sitten mummo joutui sairaalaan ja toinen tyttäristä oli kahden viikon lomalla, pappa oli ensi viikon toisen tyttären kotona ja viikon päästä poika perheineen otti papan luokseen, ensi töikseen pappa ulosti saunan lauteille, ylälauteille, sitten rupesi ehdottelemaan sukupuoliyhteyttä 13v pojantyttärelleen, toisena päivänä poika haki isälleen laitospaikkaa ja kolmantena pappa pääsi ensin intervallihoitoon ja sitten pysyväispaikalle.
Mä sanoin siitä, että turha vertailla tässä ketjussa tulevia vastauksia siihen toisen ketjun "tuomitsemiseen", koska siinä oli kyse
a) 2kk ajasta
b) miehestä joka halusi ottaa mummon luokseen, mutta ketsjun ap-ämmälle ( joka asui ilmaiseksi miehensä kämpässä) se ei olisi käynyt
c) mies olisi ottanut vapaata töistä, ja oikeasti itse hoitanut sen mummun.
Ihan sama vaikka sä istuisit pää perseessä läpi elämäsi, mua ei kiinnosta. Mutta kun tässäkin ketjussa nyt niin taivastellaan "äänen muuttuneen kellossa", olisi hyvä pitää edes faktat mielessä.