Toisen ketjun innoittamana: ottaisitko hoidettavan mummon teille asumaan?

Meillä on 2v ja kesällä syntyy toinen lapsi. Musta tuntuu, että mulla tulee olemaan touhua ihan tarpeeksi ilman dementikkoakin! ;)

menisi elämä pilalle, jos joku mummo tänne muuttaisi. En kestä päivittäin muita, kuin miestäni ja lapsiani. Sukulaisia jaksan ehkä kerran parissa kuussa.

mielenkiintoista olisi tietää myös vastaajien iät? Meinaan, että onko niin, etteivät nuoremmat ottaisi, mutta keski-ikäisille tämä olisi tuttu järjestely?



ap

Ehkä voisin harkita, jos hänen hoitonsa järjestyisi jotenkin järkevästi eli käytännössä olisi ulkopuolinen hoitaja.



Olen molemmat täysipäiväisesti töissä ja itse opiskelen lisäksi. Välillä on molemmilla töissäkin pitkiä päiviä. Olen välillä työmatkoilla, mieskin joskus. Teemme töitä osittain eri aikoihin, jotta lapsen hoitopäivät eivät veny hirveästi, joka tarkoittaa sitä, että toinen on hyvin usein kotona yksin lapsen kanssa.



Jos tähän otettaisiin hoidettava vanhus, ei häntä olisi usein hoitamassa kotona. Nytkin olen välillä aika väsynyt, jotta jaksan kaiken hoitaa. Minun voimavarani eivät riittäisi paljon hoivaa vaativan vanhuksen hoitamiseen edes sillä vapaa-ajalla jota on.



Ikää 35 v.

ja melkoisen realisti tämän kysymyksen suhteen, koska tilanne on akuutti omalla kohdallani



isäni on dementoitunut ja jonottaa palvelukotipaikkaa, ja minä en todellakaan työssäkäyvänä ihmisenä, asuntovelallisena ja toivottavasti järjissäni pysyvänä pystyisi ottamaan häntä meille asumaan



ei riittäisi tila, ei raha, ei aika eikä jaksaminen



helppohan tällaiseen on vastata että juu tottakai ja se on velvollisuuteni, mutta kun se asia on totta ja jokapäiväistä, niin vasta sitten tähän voi oikeasti vastata



olen äitini jo saattohoitanut, ja jos joutuisin nyt tämän alzheimerin ottamaan kotiini sen lisäksi että se on alati ajatuksissani ja päässäni, en pystyisi olemaan lapselleni äiti, miehelleni vaimo enkä työpaikalleni työntekijä, ja valitettavasti olen palkastani riippuvainen

äidilläni on alzheimer ja olen kerran hoitanut häntä viikon meillä kotona, ja se oli todella rankkaa. Olen kyllä auttanut isää hoitamaan äitiä, mutta olen tehnyt sen mielummin heidän kotonaan. (Nyt äiti on saanut laitospaikan, isä onkin aika väsynyt, äiti vaatii hoitoa 24/7).

pysyvästi. Mutta esim. kahdeksi kuukaudeksi toki ottaisin (niin kuin siinä edellisessä ketjussa oli).



Ja jos ko. vanhuksen tilanne olisi jostain syystä ihan kamala muuten (esim. vanhustenhoidolta vietäisiin vielä lisää rahaa ja kunnalliset palvelutalot tai mitä ne nyt ovat, olisivat ihan kauheita makuutuslaitoksia) niin sitten kyllä uskon, että kasvaisin tilanteeseen ja ottaisin asumaankin.



Mutta 24/7 hoitajaksi en ryhtyisi, en lopettaisi töitäni enkä harrastuksiani. En ole kovin epäitsekäs ihminen.

suoraan sanottuna ihmettelin, miten monet toisen ketjun perusteella ottaisivat mummon kotiinsa. Onkohan ihmisillä vähän romantisoitunut kuva vanhuudesta ja sairastelusta?



Itse tekisin kaikkeni mummon eteen paitsi jakaisin asunnon. Olen seurannut läheltä nimittäin omien isovanhempieni tilannetta ja raskasta on, vaikka ei yhdessä asuttaisikaan.



Dementikko kun laskee alleen ja käy ahdistelemaan omia sukulaisiaa seksuaalisesti sekä karkailee kadulle yöpuvussa öisin, niin on siinä ammattilaisellakin tekemistä.



Olen 35.

Liian pieni asunto, enkä jaksaisi "vierasta" ja hoidettavaa! ihmistä kodissani kaiken aikaa. Missäs minä sitten lepäisin ja olisin itsekseni?



Kyllä auttaisin mieluummin jotenkin muuten.

ajattelisin, että nuoret sanoisivat ottavansa, koska tilanne ei ole heille ajankohtainen eikä heillä ehkä ole kuvaa siitä todellisuudesta.

T: 39-v

mielenkiintoista olisi tietää myös vastaajien iät? Meinaan, että onko niin, etteivät nuoremmat ottaisi, mutta keski-ikäisille tämä olisi tuttu järjestely?

lytättiin ihan täysin, kun ei suostunut ottamaan sitä mummoa heille hoitoon. Tässä ketjussa ei lytätä näköjään ketään. Itse olen sairaanhoitaja ja vanhustyössäkin joskus ollut. On niin helppoa tuomita toinen kusipääksi ja itsekkääksi jos moisesta hommasta kieltäytyy. Dementoituneen huonokuntoisen vanhuksen hoito kun on kaikkea muuta, kuin leppoisaa yhdessäoloa ja seuranpitoa. Monille realiteetti lyö kasvoja vasten vasta sitten, kun tilanne konkretisoituu. Nostan kyllä hattua kaikille omaishoitajille!

lytättiin ihan täysin, kun ei suostunut ottamaan sitä mummoa heille hoitoon. Tässä ketjussa ei lytätä näköjään ketään. Itse olen sairaanhoitaja ja vanhustyössäkin joskus ollut. On niin helppoa tuomita toinen kusipääksi ja itsekkääksi jos moisesta hommasta kieltäytyy. Dementoituneen huonokuntoisen vanhuksen hoito kun on kaikkea muuta, kuin leppoisaa yhdessäoloa ja seuranpitoa. Monille realiteetti lyö kasvoja vasten vasta sitten, kun tilanne konkretisoituu. Nostan kyllä hattua kaikille omaishoitajille!

lukenut ko. ketjua, mutta voin kuvitella että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole hajuakaan mistä on kyse

t. em. 42-vuotias

dementikkoa kotiini asumaan. Kyse on siitä, että dementia on sairaus ja muistin heikkeneminen/katoaminen on vain se näkyvä osa sairautta mutta siihen liittyy hyvin paljon muutakin esim. vahvaa psyykkistä ahdistusta.



Dementikko on oikeutettu saamaan ammattitaitoista hoitoa ja sitä pystyvät antamaan koulutuksen saaneet ihmiset.



Joten on vdementikon etu, että hän on ammattitaitoisten ihmisten hoidossa!

toisen ketjun ap lytättiin, koska sitä luultiin kotiäidiksi ja se eli miehen rahoilla, koska oli "vain" osa-aikatyössä. Loinen! Vääräsä sellainen on aina ;)

varmaan ajattelee, että dementikolla on "vähän huono muisti" ja sen kanssa voi turista iltaisin mukavia ja katsella telkkaa.



Ei tule mieleen, että ihkusta mummosta voi tulla housuun paskova, väkivaltainen, karkaileva, itsetuhoinen (vaikka vahingossakin) ja ihan toinen ihminen kuin ennen.

minulla on niin tunnekylmä, tyly, piittaamaton ja ilkeä äiti, sekä vähän samaa kaliiperia oleva anoppi, että en todellakaan ala vanhana niitä hyysäämään. Äitini on sellaisen väkivaltalapsuuden minulle organisoinut että en todellakaan ole hänelle mitään velkaa!



Sen sijaan lämpimiin ihaniin sukulaisiin minulla on sellainen tunneside että voisin ottaa. Isoäitini 86v on vielä hyväkuntoinen ja asuu itsekseen, mutta hän on minulle niin rakas ja niin paljon minua hoitanut lapsena että ottaisin hänet meille kunhan ei tarvitsisi olla "sairaanhoitoammattilainen" itse (eli liian vaativaa en tietenkään pystyisi hoitamaan).



Oma rakas ihana mummoni on se ainoa joka on antanut minulle pyyteetöntä rakkautta, välittämistä, hellyyttä ja kosketusta. Omilta vanhemmiltani, äidiltä ja isältä, sain vain kuritusta, väkivaltaa, haukkumista, alistamista ja aikuisiällä jatkuvaa kiusaamista ja mitätöintiä joka alkoi kohdistua lapsenlapseenkin. Saavat tosiaan kusivaipoissaan istua ihan keskenänsä sitten vanhainkodissa.

oli tulossa 2 kuukaudeksi, ja ketjun ap:n mies oli sanonut jäävänsä vapaalle hoitmaan häntä. Lisäksi ap ilmoitti harkitsevansa miehen jättämistä, muttei halunnut koska ei yksin olisi varaa hankkia yhtä kivaa asuntoa. Tällainen ymmärrettävästi kutsuu tuomitsijoita...

Mä en myöskään mielelläni ottaisi ketään pysyvästi asumaan meille, mutta ei kyllä olisi pokkaa kieltäytyä 2 kuukaudesta.

lytättiin ihan täysin, kun ei suostunut ottamaan sitä mummoa heille hoitoon. Tässä ketjussa ei lytätä näköjään ketään. Itse olen sairaanhoitaja ja vanhustyössäkin joskus ollut. On niin helppoa tuomita toinen kusipääksi ja itsekkääksi jos moisesta hommasta kieltäytyy. Dementoituneen huonokuntoisen vanhuksen hoito kun on kaikkea muuta, kuin leppoisaa yhdessäoloa ja seuranpitoa. Monille realiteetti lyö kasvoja vasten vasta sitten, kun tilanne konkretisoituu. Nostan kyllä hattua kaikille omaishoitajille!

25-vuotias ja ammatiltani hoitaja. Ja en tosiaan ottaisi muistisairasta vanhusta meille asumaan.



Sen 8 tuntia vanhuksia hoitaa, kun se on työtä ja siihen asennoidutaan ammattimaisesti. Mutta jatkuvasti omassa kodissani, niin ei. Vanhusten hoitaminen on raskasta, enkä millään jaksaisi sitä töiden ja perheen lisäksi. En saisi koskaan levätä.



Muilla tavoin kyllä auttaisin.

mielenkiintoista olisi tietää myös vastaajien iät? Meinaan, että onko niin, etteivät nuoremmat ottaisi, mutta keski-ikäisille tämä olisi tuttu järjestely?

ap

Itsellä 6kk lapsi, ja anoppi on huonossa kunnossa. Hänet voisin ottaa hoidettavaksi, koska on huonossa kunnossa vain fyysisesti. Pää on terävämpi kuin monella nuorella! Ja on todella ihana ihminen muutenkin.

En usko että voimani riittäisivät dementikon hoitoon.

Ja olen 23v.

Terve mummo on aivan eri asia kuin muistisairas ihminen. En missään tapauksessa ottaisi muistisairasta kotiini asumaan. Olen 53-vuotias ja hoitanut päivittäin muistisairasta omaistani hänen kodissaan. Päävastuu hoidosta oli kaupungin kotihoidolla. Tiedän kuitenkin riittävän hyvin, mitä sairaus saa ihmisessä aikaan. Hän tarvitsee turvalliset, tutu olosuhteet ja parempaa hoitoa kuin minä pystyn antamaan.