Lue keskustelun säännöt.
Toisen ketjun innoittamana: ottaisitko hoidettavan mummon teille asumaan?
16.03.2012 |
Esim. äitisi tai anoppisi tai oman tai miehesi mummon?
Minä en TODELLAKAAN ottaisi. Voisin auttaa mummoa esim. hoitamalla käytännön asioita ja käydä tämän luona vaikka viikoittain auttamassa (riippuen välimatkasta), mutten todellakaan ottaisi kotiini asumaan.
Enkä ottaisi kyllä ketään muutakaan. Koti on meidän ydinperheellemme. Toki jos jollakin sukulaisella olisi vaikka remontti ja tarvitsisi pariksi viikoksi tulla niin se olisi ok.
Mutta hoidettava ja vahdittava mummo omien töitten, harrastusten ja lasten lisäksi. Ei kiitos.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muulle. Olen jo palkaton omaishoitaja omalle lapselleni. Enkä enempää jaksaisi enkä kestäisi, ainakaan tällä hetkellä.
Onneksi omat vanhempani ovat sanoneet, että eivät halua edes muuttaa meidän lasten luokse siinä kohtaa, kun omillaan eivät edes tukitoimin pärjää.
Tilannehan voi toki muuttua mutta olen tällä hetkellä tätä mieltä. Olen 46-vuotias itse.
Meillä on erityislapsi, jossa riittää tarpeeksi tekemistä. Hyvä jos jaksaa vähän harrastaa sivussa, arki on henkisesti melko raskasta.
omien vanhempien vanhuudessa elatus- ja hoitovelvollisuus on heidän lapsillaan.
Uskokaa vaan, tuo tulee taas lakiin. Ei ole varaa eikä ihmisiä hoitamaan suuria vanhusmääriä.
En ottaisi. Omía vanhempia auttelin, monta kertaa viikossa...äitini ollessa isän omaishoitaja. Nyt isä on vanhainkodissa ja käyn siellä aina pystyessäni (2-4 kerta kk...asumme eri paikkakunnalla). Olen 32v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
akkaa ei oltu yritetty saada mummon hoitajaksi, vaan hänen miehensä oli valmis ottamaan vapaata pystyäkseen hoitamaan sen 2kk ajan sitä mummoa.
TÄmä kysymys ei ole edes muotoiltu oikein, koska tilanne ei vastaa toisen ketjun tilannetta. Lisäksi tässä ei ollut määritelty aikaa, eikä sitä, miten talousasiat hoidetaan.
Mutta vastauksena: Jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista, olisin omaa mummoani hoitanut ilomielin 2kk omassa kodissani. JOs puolisoni haluaisi tehdä saman omalle mummolleen, soisin sen hänelle ihan saman tien, ja tukisin vielä siinä asiassa.
onko tutuissasi pahasti dementoituneita? Tiedätkö millaista dementoituneen hoito käytännössä on?
akkaa ei oltu yritetty saada mummon hoitajaksi, vaan hänen miehensä oli valmis ottamaan vapaata pystyäkseen hoitamaan sen 2kk ajan sitä mummoa.
TÄmä kysymys ei ole edes muotoiltu oikein, koska tilanne ei vastaa toisen ketjun tilannetta. Lisäksi tässä ei ollut määritelty aikaa, eikä sitä, miten talousasiat hoidetaan.
Mutta vastauksena: Jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista, olisin omaa mummoani hoitanut ilomielin 2kk omassa kodissani. JOs puolisoni haluaisi tehdä saman omalle mummolleen, soisin sen hänelle ihan saman tien, ja tukisin vielä siinä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omien vanhempien vanhuudessa elatus- ja hoitovelvollisuus on heidän lapsillaan.
Uskokaa vaan, tuo tulee taas lakiin. Ei ole varaa eikä ihmisiä hoitamaan suuria vanhusmääriä.
sairaanhoito oli niin paljon kehittymättömämpää, että vanhukset yleensä kuolivat pois ennen kuin olivat niin huonossa kunnossa kuin missä nykyään saatetaan selvitä hengissä helposti vuosikymmen.
Toisekseen elettiin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa, jossa joku oli muutenkin lähes aina kotona tai lähistöllä. Lisäksi vanhuksilla oli usein monta lasta, joten hoitovastuu jakautui yleensä useammalle.
Nyt vastaava laki tarkoittaisi sitä suuri määrä ihmisiä joutuisi jäämään töistä pois kotiin hoitamaan vanhuksiaan. Lisäksi kahden ainokaisen mennessä naimisiin keskenään, heillä olisi hoitovastuu neljästä vanhuksesta. Sopivasti sairauksien limittyessä, heistä toinen olisi koko työikänsä hoitamassa jotain isovanhempaa.
Verotulot romahtaisivat. Tähän tuskin yhteiskunnalla olisi varaa.
joten ottaisin myös anoppini hoitoon jos olisi tarvetta. Nyt ei vielä ole.
Mutta äitini ja anoppini ovatkin auttaneet minua aikoinaan lastenhoidossa, joten nyt on minun vuoro auttaa heitä.
Ymmärrän jos joku ei halua auttaa vanhempiaan jos vanhemmat eivät ole heitä tukeneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko aikaa netissä ja aaveella, kuten sinä.
Minä käyn täällä pari kertaa viikossa ja en ehdi silloinkaan selailla kaikkia ketjuja läpi.
lytättiin ihan täysin, kun ei suostunut ottamaan sitä mummoa heille hoitoon. Tässä ketjussa ei lytätä näköjään ketään. Itse olen sairaanhoitaja ja vanhustyössäkin joskus ollut. On niin helppoa tuomita toinen kusipääksi ja itsekkääksi jos moisesta hommasta kieltäytyy. Dementoituneen huonokuntoisen vanhuksen hoito kun on kaikkea muuta, kuin leppoisaa yhdessäoloa ja seuranpitoa. Monille realiteetti lyö kasvoja vasten vasta sitten, kun tilanne konkretisoituu. Nostan kyllä hattua kaikille omaishoitajille!
joten ottaisin myös anoppini hoitoon jos olisi tarvetta. Nyt ei vielä ole.
Mutta äitini ja anoppini ovatkin auttaneet minua aikoinaan lastenhoidossa, joten nyt on minun vuoro auttaa heitä.
Ymmärrän jos joku ei halua auttaa vanhempiaan jos vanhemmat eivät ole heitä tukeneet
Ja aiotko olla lopun elämääsi kotona? Vai jäisitkö pois töistä, hoitaaksesi isovanhempaasi? Minä en lopettaisi töitä hoitaakseni vuosikausia jotakin vanhempaani tai appivanhempiani. Mielestäni se ei olisi oikein muutakaan perhettä kohtaan, että esim. lapsi joutuisi lopettamaan harrastuksensa, koska ei olisi yhden palkalla varaa niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin voisimme sosarusten kanssa vuorotella,ettei tarvis laitokseen mennä,huh.. Isäni jää kuitenkin kohta eläkkeelle niin se saa huolehtia,mutta jos kumpikin sairastusi oMG en jaksaisi hoidella niitä,olisi pakko laittaa ne laitokseen,en halua ees ajatella sellaista tai miten jos äitini kuolee hubh huh
itselleen. Ihan normaalisti kuljin töissä. Vähän aikaa olin vuorotteluvapaalla ja sain omaishoidon tukea. Meillä oli siihen varaa.
Samoin hoitaisin anoppianikin, koska hänkin on auttanut minua lasten ollessa pieni. Siksihän moni haluaa, että isovanhemmat sitoutuu lastenlasten hoitoon, että he vuorostaan hoitavat isovanhempia, eivätkä unohda näitä "paskovia vanhuksia laitoshoitoon".
Mutta jokainen perhe tekee niin kuin itse haluaa. Siitä ei sinun kannata turhaan stressiä repiä jos me olemme toimineet näin.
joten ottaisin myös anoppini hoitoon jos olisi tarvetta. Nyt ei vielä ole.
Mutta äitini ja anoppini ovatkin auttaneet minua aikoinaan lastenhoidossa, joten nyt on minun vuoro auttaa heitä.
Ymmärrän jos joku ei halua auttaa vanhempiaan jos vanhemmat eivät ole heitä tukeneet
Ja aiotko olla lopun elämääsi kotona? Vai jäisitkö pois töistä, hoitaaksesi isovanhempaasi? Minä en lopettaisi töitä hoitaakseni vuosikausia jotakin vanhempaani tai appivanhempiani. Mielestäni se ei olisi oikein muutakaan perhettä kohtaan, että esim. lapsi joutuisi lopettamaan harrastuksensa, koska ei olisi yhden palkalla varaa niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fyysiset voimani eivät riittäisi ja ennenkaikkea nuppini ei kestäisi sitä.
itselleen. Ihan normaalisti kuljin töissä. Vähän aikaa olin vuorotteluvapaalla ja sain omaishoidon tukea. Meillä oli siihen varaa.
vanhempi olisi niin huonokuntoinen, ettei häntä voisi jättää työpäiviksi yksin? Hoitaisitko sittenkin? Tai jos et saisi työpaikastasi vuorotteluvapaata tai muuta vapaata vaan joutuisit irtisanoutumaan? Kaikilla ei ole mahdollisuutta vuorotteluvapaaseen eivätkä kaikki vanhukset pärjää työpäiviä ilman hoitoa tai valvontaa. Ei se välttämättä ole kiinni välittämisestä, vaan uhraukset olisivat hyvin suuria, joita kotona hoitamisen vuoksi joutuisi tekemään.
Kun pidätyskyky kerran menee, sitä ei enää saa takaisin. Muistisairaudessa myös tuntoaisti heikkenee siten, että vanhus ei tiedä, milloin häntä p-attaa ja milloin ei. Hän ei myöskään tunnista, milloin hänelt tulee p-a. Jos se tulee, kun hän seisoo plyysimatolla, ja hän on ottanut vaipan ja/tai alushousut pois, se tulee siihen matolle. Tämän jälkeen hän kävelee sen päältä, p-a tarttuu tohveleihin ja kohta koko koti on p-assa.
Tällaisessa kodissako haluatte elää ja lapsenne kasvattaa?
ja pystyinkin tekemään.
Jos muut ei pysty ottamaan vapaata tai hoitamaan tai auttamaan omia vanhempiaan niin se on ihan teidän asianne. Minä olen järjestänyt elämäni niin, että pystyn ottamaan vuorotteluvapaata ja virkavapaata ja rahaa on säästössäkin.
Jos ja jos ja jos...minä en hoida teidän jossianne ja elämäntilanteitanne. Meillä on aina olleet kiinteät perhesuhteet ja olemme pystyneet järjestämään asioita niin, että olemme voineet auttaa toisiamme. Äitini esimerkiksi otti aikoinaan palkatonta vapaata hoitaaksen lapsiamme. Isämme taas on auttanut talon rakennuksessa ja teki polttopuut vuosikausia meille kun elimme kiirevuosia.
Samaa apua olemme saaneet myös miehen vanhemmilta. Joten sisarukseni ja minä hoisimme äitimme. Isäämme emme ehtineet hoitaa ja auttaa, koska hän kuoli ns. suorilta jaloilta.
Miehen äiti on yh ja mies ja hänen sisaruksensa ovat jo suunnitelleet tulevaisuutta valmiiksi, miten voivat äitiään auttaa. Nyt jo ovat remontoineet anopin kotia niin, että ei ole kynnyksiä yms.
Mutta kuten sanoin, jokainen elää elämänsä laillaan. Meille on perhesuhteet tärkeitä ja pystymme auttamaan toisiamme. Jos joku muu ei pysty tai halua, ei oikeastaan ole minun asiani pohtia, miten se voisi olla mahdollista tai miksi se ei ole mahdollista.
Niinhän sitä sanotaan toisaalta, että vanhat pitää käyttää ensin loppuun ja sitten heidät voi heittää pois. Tai yksi äiti pystyy hoitamaan 10 lasta, mutta 10 lasta ei pysty hoitamaan yhtä äitiä. Onneksi olemme pystyneet tekemään toisin.
itselleen. Ihan normaalisti kuljin töissä. Vähän aikaa olin vuorotteluvapaalla ja sain omaishoidon tukea. Meillä oli siihen varaa.
vanhempi olisi niin huonokuntoinen, ettei häntä voisi jättää työpäiviksi yksin? Hoitaisitko sittenkin? Tai jos et saisi työpaikastasi vuorotteluvapaata tai muuta vapaata vaan joutuisit irtisanoutumaan? Kaikilla ei ole mahdollisuutta vuorotteluvapaaseen eivätkä kaikki vanhukset pärjää työpäiviä ilman hoitoa tai valvontaa. Ei se välttämättä ole kiinni välittämisestä, vaan uhraukset olisivat hyvin suuria, joita kotona hoitamisen vuoksi joutuisi tekemään.
omat vanhempani ovat tuota tehneet aikoinaan ja heidän kokemuksestaan viisastuneena ymmärrän että peli pitää osata viheltää poikki jossain vaiheessa. Kai siihen jää jotenkin koukkuun ja tulee ajatus että "minä hoidan tämän asian kuolemaan asti". Meidän asunnossa ei ole erityisen hyvät pesutilat eikä asunto sovi liikuntaesteiselle. Ihan oikeasti minä en rupeaisi tässä asunnossa pesemään aikuista kakkahousua kun on työ ja omatkin lapset hoidettavana.
omien vanhempien vanhuudessa elatus- ja hoitovelvollisuus on heidän lapsillaan.
Uskokaa vaan, tuo tulee taas lakiin. Ei ole varaa eikä ihmisiä hoitamaan suuria vanhusmääriä.
Onneksi mulla on monta lasta!
Harmi, kun tietävät vanhuksenhoitajan todellisuuden. Heidän mummonsa asui meillä ,ja ehkä he muistavat sen päivän, kun äidille soitettiin "äiti, mummo ajattaa meitä hiilihangon kanssa pihalla". Silloin lapset olivat jo niin isoja, että pystyivät (?) pitämään mummosta huolta eikä mummo vielä (?) ollut niin sekapäinen, että lapset eivät olisi (tavallisesti) hänen kanssaan pärjänneet. Tuo päivä oli yksi niistä, jotka saivat hoputtamaan laitospaikan hankintaa.
Huomaa edellisestä ketjusta, että kyllä moni sellainen aikoi hoitaa, joka ei vielä ollut itse sitä kokeillut. Moni on hoitanut, eikä heiltä taatusti tarvitse kysyä, ovatko laitospaikat tarpeellisia.
oma mummoni on pahasti dementoitunut, mutta ei saa laitospaikkaa kun on kuulemma liian hyväkuntoinen - riippumatta siitä että on melkein sytyttänyt tulipalon, laskee alleen, on lähtenyt harhailemaan ulos yöllä talvella pelkäsäs pyjamassa jne. En pitäisi turvallisena ottaa mummoa meille. Jos kyse olisi oamsta äidistä/anopista, olisi asenne sama.
Mutta jos äidillä tai anopilla (tai appiukolla tai isälläni) pelaisi polla ja kyse olisi vaan avustamisesta esim. kauppareissuilla, niin voisin ihan hyvin asua naapurina. Mutta silloinkin haluaisin että olisi omat asunnot. Nuorina asuimme hetken aikaa miehn vanhempien kanssa samassa asunnossa, ja vaikka he ovat mukavia oli tilanne stressaava.