Lapsesta muka tulee luksustavara, jos hoitovapaata lyhennetään.

Mutta asiaan. Jos sulla ei ole lapsia ja haet töitä niin ne kyllä arvelee siel et toi varmaankin tekee niitä sitten jossain vaiheessa! Jos hakijana on nainen jolla on jo isommat lapset niin saa todennäkösesti sen paikan jota sinä haet!!! Mulla on tästä aika paljon kokemusta. Ihan pienet lapset voi olla miinus jos ei ole kertoa hyvää tukiverkkoa yms. jos ja kun lapset sairastelee mutta jos lapset on vähänkään isompia niin työnantaja ajattelee että ei toi enempää varmaankaan enää lisäänny. On varmempi tapaus heille! Ja nykyään ihmiset kyllä opiskelee pitkin elämää ja tekee töitä ihan miten sattuu. Eletään 2000-lukua...

Aivan kuin tässä oltaisiin ottamassa oikeus vanhemmuuteen pois. Eihän siitä ole kyse. Jokainen saa edelleen hommata lapsia ja olla niiden kanssa kotona. Ei se kotihoidontuen lyhentäminen sitä asiaa miksikään muuta. Jos kerran olette niin vakuuttuneita siitä, että 2-3-vuotiaan täytyy olla kotihoidossa ja lapsen paras on teille tärkein asia, niin silloinhan voitte helposti irtisanoutua työstänne, mikäli teillä sellaista edes on, ja jäädä kotiin hoitamaan lapsianne. Nämä on valintakysymyksiä. Jos työpaikka on lasta tärkeämpi niin sitten ei tee noin.



Sitten ymmärtäisin tämän raivon, jos kyse olisi siitä, että äitiyslomat ja -rahat poistettaisiin kokonaan. Se jo vaikuttaisi oikeasti.

ei kai kukaan tapa lastansa tuollaisen syyn takia

Näyttää pahasti siltä, että emme voi saada kaikkea, joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja. Lasta, kun ajatellaan sijoituksena, eihän sopivaa ajoitusta olekkaan.



Lapseton nuori vasta valmistunut nainen ei kyllä ole kovaa huutoa työmarkkinoilla.

sitten kun hän on yli 3 vuotias?



t. 7 tuhatta, jolle lapsi on todellakin luksustavara

Anteeksi vaan, mutta aika järkyttävä asenne aloittajalla... :( Kyllä niitä vauvoja opiskelijoille syntyy pilvin pimein, osa vahinkoja osa jopa suunnitellusti. Ei ihmisenalkua nyt mennä tappamaan sen takia että ei sovi elämäntilanteeseen! Vauvan kanssa ei oikeesti tarvi paljon rahaa, monet hankinnat voi tehdä käytettynä. Rahaa lapsiin menee sitä enemmän mitä isompia ovat.

Itse olen saanut kaksi lasta opiskelujen aikana,ihan tarkoituksella, enkä kadu yhtään. Olen äitiyslomien jälkeen jäänyt vielä joksikin aikaa hoitovapaalle ja samalla tehnyt vähän viikonlopputöitä, jolloin mies on hoitanut lapsia. Nyt valmistun pian ja tänään onkin ensimmäinen työhaastattelu. Uskon että työllistyn varmasti jossain vaiheessa. Minulla on lapset tehtynä, joten en ole samanlainen riski työnantajalle kuin lapseton valmistunut. Sitäpaitsi opiskeluaika on usein hyvä sauma hankkia lapset, kun voi opiskella joustavasti ja kotoa käsin. Kun lapset menivät hoitoon, he olivat ensin paljon sairaana. Empä tiedä mitä työnantaja olisi tykännyt kun olisin joka toinen vk ollut pois töistä. Opiskelussa se ei niin haitannut, aina pystyi tehdä itsenäisesti tehtäviä, tenttiä jne. Jotenkin kauhea asenne tuo että ollaan valmiita abortoimaan kun elämäntilanne ei nyt ollu just passeli... :(

Ei millään pahalla, mutta tilanteesi on aivan täysin erilainen kuin minulla. Olisin pitänyt lapsen, jos olisin voinut synnyttää sen ennen valmistumistani. Olin kuitenkin jo niin lähellä valmistumista, että vatsa olisi juuri alkanut pyöristyä valmistumisen aikaan ja vauva olisi syntynyt n. 5-6kk sen jälkeen. On aivan eri asia lähteä hakemaan töitä vastavalmistuneena, lapset tehneenä kuin vastavalmistuneena ison mahan kanssa tai 3v sitten valmistuneena mutta ei päivääkään töissä olleena.

Kyllä mä ymmärrän tuon, että suunnittelee etukäteen elämänsä niin, että hankkii lapsen vasta kun on valmistunut ja päässyt työelämään, mutta jos raskaus vahingossa alkaa, niin en näe kyllä mitään perusteita abortille. Täytyy vaan luottaa siihen että elämä kantaa, aikanaan vaikka hankkii sitten lisäkoulutusta tai kouluttautuu kokonaan uudelleen tai tyytyy tekemään "alemman tason" töitä. Kuitenkin jos vastakkain on toisen ihmisen ainutkertainen elämä ja oma ura, niin ei mielestäni ole mitään epäselvää kumman valitsisi. Anteeksi, jos pahoitan mielesi, mutta oletko varma ettei tuo teko seuraa sinua lopun elämääsi? Mitähän ajattelet asiasta 5 v. päästä tai sitten kun sinulla on lopulta lapsia? Yksi puuttuu joukosta, sitä lasta ei takaisin enää saa. Tottakai elämää saa suunnitella mutta sinun tapauksessa raskaus oli jo alkanut.