voiko ero olla lasten syytä?

Vierailija:

Jatkuvaa järjestelyä, huutoa, kiukkua, sairastelua jne. Ei sitä ennen

lapsen syntymää tiedä mitä se todellisuus on!

Ei.

lapset eivät voi aiheuttaa sitä, että vanhempien rakkaus toisiaan kohtaan loppuu.

luulisin aikuisen elämää kokeneen ihmisen tajuavan että tuollainen väite satuttaa lasta todellaa paljon.. ja syvältä

Lasten vika se ei missään nimessä ole, vastuu on aina vanhempien.

riitoihin puhumalla heille yksityisesti pahaa toisistaan ja provosoimalla täysin turhia riitoja. Hankkiuduin myös nuorisopsykologille, jolle kerroin epämääräisiä vihjailuja, että vanhempani olisivat muka käyttäneet minua hyväkseen (eihän se totta ollut), mikä johti aika isoihin ongelmiin vanhemmilleni. Se auttoi minua myöv kylvämään epäsopua heidän välilleen.

mikä niitten ero ny olikaan.

lasten kanssa, ni murrosiässä siitä saa viimestään maksaa. Mieheni isä ihmettelee miksi ei lasten perheet käy vieraisilla, oli ns huono isä, ja miehelleni tulee kaikki huonot muistot mielee jos vieraillaan isänsä luona, eli mitä kylvää, sitä niittää.

Lasten olemassaolo kuitenkin rasittaa ja kiristää vanhempien välejä.

murrosikäinenhän käyttää tarvittaessa kaikki konstit häikäilemättä. Näin voi käydä missä vaan, uskon sen.

Jos kaksi aikuista ihmistä päättää hankkia lapsen, niin heidän pitää siinä samalla ymmärtää, että elämä muuttuu. Kaikki ei ole niin kuin ennen. Yhteistä aikaa ei ole niin kuin ennen.



Parisuhdetta pitää hoitaa ja sille pitää löytää aikaa vaikka kiven raosta. Jos tässä epäonnistutaan, niin se on vanhempien syytä, ei lapsen. Ei ole lapsen syytä, että hän on olemassa. Se on vanhempien syy. Ja vastuu.

Onko hän väkisin halunnut syntyä parisuhteen tuhoamaan? Vai ovatko vanhemmat hänet halunneet ja sen jälkeen ihan itse pilanneet suhteensa?



Alle 3-vuotiaden lasten vanhempien erot pitäisi kieltää lailla (ellei kyse ole jostain vakavasta, esim. alkoholismi tai väkivalta), sillä tuo pikkulapsivaihe on kuitenkin rankkuudessaan vertaansa vailla ja vain väliaikaista. Jokaisen vanhemman pitäisi se tajuta!

Lapsen synnyttyähän vasta alkaa oikea perhe-elämä ja vedetään lopulliset rajat parin ja näiden lapsuuden kotien välille. Tässä tilanteessa tulee myös selvästi esiin työnjaot kotona ja vapaa-ajan käyttö rajoittuu sekä toiveet/halut/tarpeet niistä...



minä huomasin vasta lapsen synnyttyä kuinka mies roikkuu vielä lapsuuden kodissaan kiinni ja äiti pitää myös tiukasti kiinni ja olettaa voivansa " auttaa" meitä kaikessa.



olisin voinut erota siksi, että mies roikkuu ja keskustelee mielummin äitinsä kanssa kuin minun kanssani... mies tahtoi kuitenkin muuttua

Ei siis yhteisten. Erityisesti murrosikäiset lapset voi olla todella järkyttäviä äiti- tai isäpuolille.

voi kyllä johtua kyvyttömyydestä perhe-elämään tai vanhemmuuteen, ja silloin tilanne ei olisi tullut ehkä eteen ilman lapsia. Mutta silloinkin vika on vanhemmissa, ei lapsissa. Esim 6:n vanhemmat olisivat voineet keskenään keskustelemalla huomata lapsen yrityksen ja siinä olisikin ollut kasvatustyön paikka! Eli vanhempien valmiiksi huono luottamus ja keskustelemattomuus sekä kyvyttömyys kontrolloida murrosikäisen vallankäyttöyrityksiä olivat eron todellinen syy.



On muuten todella raukkamaista syyttää lapsiaan omista virheistään.

Jatkuvaa järjestelyä, huutoa, kiukkua, sairastelua jne. Ei sitä ennen

lapsen syntymää tiedä mitä se todellisuus on!