Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden miehet eivät koskaan pyydä anteeksi?
14.03.2012 |
Siis ensimmäisenä siten, että alkaisivat sinua pehmittämään tai lepyyttelemään...
Onko muita, jotka esim. yli 10 vai 15 vuotta niin kuin minä ovat parisuhteen ja lasten eteen jaksaneet (vaikka välillä tiukkaa tehnyt) selvittää ollen se aloitteen tekevä aktiivinen osapuoli kaikki riidat parisuhteenne aikana.
Kateellisen katson tv-ohjelmia, joissa mies tulee vaikka kukkakimpun kanssa ja vaimolla on pokkaa vielä näyttää nyrpeää naamaa, tai jopa repiä kukat tms. ja mies silti tulee vielä uudestaan vaikka seuraavana päivänä tai illalla uuden lepyytysyritykjsen kanssa. MIes ei kyllä ikinä tulis takas jos kerrankin niin tekisin...
Puolustuksekseen sanottakoon, että sen jälkeen kun minä olen hänen silmissään taas muuttunut kiltiksi, pyytää ja antaa usein hänkin anteeksi, mutta ei ikinä ole se aloitteentekijä. Tämä on mieheni suurin heikkous... JOskus olen odottanut 3 päivääkin, (jotka kaikki minulta pilalla, mutta aina sitten ehdin ensin. Ne muutamat kerrat kun en oel jaksanut, arjen sujumiseksi kaunat on pitänyt lakaista maton alle ja niistä ei puhuta, mutta ne jäävät alitajuntaan ja pomppaavat sitten, sekin tie käytiin pari vuotta sitten melkein avioeroon kun katkeruus oli jo niin kova, joten olen huomannut, että jos aiomme edes jokseenkin tyydyttävässä liitossa olla, minun on sriidat sovittava, tai edessä on alamäkri kohti kylmyyttä ja turtumista, koska mieheni ei riitoja sovi...
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei koskaan pyydä mitään anteeksi. Esim kerran kun fyysisesti kävi käsiksi, ei edes silloin pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt tehneensä mitään väärää. Viimeksi muutama viikko sitten haukkui mut perusteellisesti. Ei tietenkään myöntänyt sanoneensa mitään pahasti eikä pyytänyt anteeksi. Minä sitten sain rauhan maahan pyytämällä lopulta anteeksi, että loukkaannuin hänen sanoistaan.
On ihan utoptistinen mielikuva, että mies jotenkin hyvittelisi riidan jälkeen tai toisi kukkia tms. Hän päinvastoin pitää mykkäkoulua, kunnes mä olen hyvitellyt tarpeeksi.
Nyt ollaan oltu vuosi naimisissa, mutta en kehtaa erota, kun osa ihmisistä tuomitsee pikaerot (vrt tuo toinen ketju alle vuoden avioliitoista). Tämä outo suhde alkoi vasta häiden jälkeen, sitä ennen oli mielestäni aika normaalia. Vaikea edes muistaa enää niitä aikoja ennen viime kesän häitä, mutta ennen naimisiin menoa olimme joka tapauksessa onnellisia ja mies oli ihana ja täydellinen.
Hittoako sinä muiden tuomitsemisia mietit, kyse on omasta elämästäsi. Kannattaako sitä tuhlata olemalla avioliitossa, jossa ei oikeasti halua olla? Sitä paitsi voihan olla, että jos alat tekemään eroa niin miehen silmät avautuvat ja hän tajuaa että asia on otettava tosissaan. Ehkä eroa ei tarvitse edes viedä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ap vielä miehes kanssa? Eipä ole tullut mieheltä anteeksipyyntöä eikä kiinnosta anella, olen siis mykkäkoulussa.
Olisikin pyytänyt anteeksi.
Vaan ei, sen sijaan olen kuullut mitä minä olen tehnyt väärin, mistä hän loukkaantui ja minkä takia kokee ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi. En ala erittelemään mitä kaikkea tapahtui, varmasti molemmin puolin tuli lopulta loukattua.
On nykyään eksä. Odotin vielä eron jälkeen jonkin aikaa, että olisin saanut anteeksipyynnön. Olen yhä sitä mieltä, että anteeksipyyntö olisi ihan aiheellinen, mutta en enää odota sitä.