Ihan kohta lapselta lähtee tutti! >:(

leikin tmv varjolla ottamaan tutit pois.meillä 2 v vieroitin tutista niin että ne laitettiin YHDESSÄ pieneen pussiin ulkosalle odottamaan oravia, jiotka vie tutit oravavauvoille. hyvin toimi, pientä kitinää aluksi, mutta sitten unohtui. olisi mielestäni liian "raakaa" vain ottaa ne kylmästi pois, koska lohtua/turvaa tuteistakin saadaan..annoin tulla ne ekat illat ja yöt paljon syliin, sekin helpotti. ja oravat toi tietty pienen lahjan kiitoksesksi tuteista:)



sama keino toimi myös esikoisen kanssa.



voisitko ehkä myös kokeilla jotain vastaavaa? ois ehkä helpompi lapselle.

Meillä esikoinen luopui itse unitutista 1v mutta kuopus rakasti unituttiaan ja ei helposti siitä luopunut...3v.synttärit jo lähestyivät ja aloimme ajoissa valmistelemaan luopumista eli puhuimme useasti pojalle, että 3v. ei enää tarvi tuttia ja ne voisi antaa "uusille pienillä vauvoille" jotka niitä tarvitsee ;)

Yhdessä sitten paketoitiin ne tutit hienoon lahjapakettiin ja Päätettiin, että "posteljooni"

saa viedä tutit uusille vauvoille kun hän varmasti tietää mihin on syntynyt vauvoja.

Viikko meni ja joka ilta itkua tuherrettiin mutta yöt meni hyvin ja sitten se iltatuskakin loppui.

on pitkät hermot. Mulla meni jo yks vuotiaan tutin nakkeluun hermot ja törkeänä äitinä päätin mielivaltaisesti, että mulla on öisin parempaakin tekemistä kuin metsästää jotain tutteja.

kauan olet jaksanut ährätä tuttien kanssa, joista on loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Vrt. jatkuva tutin hakeminen. Tuossa tilanteessahan pelottaa se muutos, tuntematon tilanne, eikö vaan?



Viikko on kuitenkin ihmisen elämässä aika lyhyt aika, etköhän sen kestä (mahdollista) huutoa, kitinää, hankalaa nukahtamista. Meillä lapsilta lähtenyt tutti viimeistään 1,5-vuotiaana. Neljäs lapsemme on vuoden, ja tekisi mieli heivata se mäkeen jo nyt. Hänelle ei kuitenkaan tarvitse yöllä antaa tuttia (maitoa kyllä kerran, se onkin sitten toinen juttu...), joten menköön nyt vielä. Ja toisekseen tykkään kun vauvan voi vaan laittaa vaunuihin ja antaa tutin suuhun ja lykätä ulos, nukahtaa itsekseen. Ilman tuttia ei onnistuisi. Siksi pidän vielä tutin.



Kysy itseltäsi, miksi vielä antaisit jatkaa tutittelua? Keksitkö yhtään hyvää syytä?

Esikoinen huusi tutin perään yli kuukauden, aivan kauheet "vieroitusoireet". Ikää oli just yli 2v ja tutti oli aina ollut todella tärkeä. Kakkoselta jäi kerran tutti pois reissusta, eikä otettu asiaa esiin, eikä lapsi koskaan perään kysellyt. Ikää oli vähän yli 1v. Edelleen toinen ottaa ja jättää helposti, kun taas ensimmäiselle jokainen muutos on hankala ja ahdistava. Ikää nykyään 8v ja 9v. Eli luonteessa tuokin asia pitkälti on. Kolmas syö vielä tuttia, jäämme odottamaan.....