Kokemuksia Junibackenista?

skansen myös

oltiin nyt keväällä 4v. ja 2,5v. lasten kanssa, 4h hurahti niin ettei huomattukaan. Lapset tykkäsivät, nuorempi oli lopussa suht väsynyt ja nukahtikin sitten heti lähtiessä rattaisiin (päiväuniaika meni ohi..). Ruoka oli myös hyvää (syötiin ihan perunoita ja Kattokassisen lihapullia). Se Satujuna oli lopussa aika pelottava, kuopus pelkäsi pimeää, esikoinen sitä tarinaa. Ehkä meidän kuopus vähän pieni tuonne, mutta toisaalta oli kyllä niiiiiin innoissaan Pepistä ja Katto-Kassissesta ja viirusta ja Pesosesta... Paikka oli myös todella mukavasti ja lapsiystävällisesti tehty!



Viime kesänä käytiin Skansenilla, oli upea lämmin päivä ja mukava paikka tuokin. Joskus olisi mukava olla pidempäänkin Tukholmassa, Djurgårdenin saarelta löytyy vaikka mitä kivaa.



Tosin laivalla aamupalalla viereisessä pöydässä vanhemmat puhuivat, että mitä muuta tekemistä keksisivät kun ei siellä junibackenissa mennyt viimeksikään kuin reilu tunti..

juuri pienille kiva, mutta jättäkää se satujuna ehkä väliin, jos lapsenne ovat yhtään arempia. Kovin pelottavia satuja olivat siihen valinneet.

tosi kova ruuhka! Että kandee mennä sinne heti kun paikka aukeaa tai mieluummin vielä vähän ennen, 5min avaamisen jälkeen jono oli ulos asti kymmeniä metrejä.



Mekin ihmeteltiin sitä satujunaa, siis kun siinä oli aika pelottavia ne saduista valitut kohtaukset. Enkä itse kyllä olisi ikinä valinnut viimeiseksi sitä, missä Leijonamielen veljekset hyppää kuolemaan!



Enemmän iloista Peppiä, Eemeliä ja Lottaa olisi mielestäni saanut olla.

Tosin ei todellakaan taaperoille tarkoitettu ;-)



Jos menette Junibackenille, niin menkää tosiaan heti aamupäivällä. Me oltiin vasta iltapäivällä ja jouduttiin jonottamaan monta tuntia tuohon satujunaan!



1- ja 3-vuotiaat on vielä niin pieniä, että ei kannata ahnehtia hirveästi ohjelmaa.

Muuten pieni pettymys; olisi toivonut enemmän aktiviteetteja, ja ehdottomasti paikalle vaikka peppi pitkätossun. Nyt paikka oli museo ja myymälä, paitsi tuo satujuna. Olis toivonut, että koko paikka olisi ollut ikäänkuin sadussa mukana olemista.

Lingrenin saduissa kuin myös muissa vahnoissa kunnon saduissa on pelottaviakin juttuja. Niiden tarkoitus on auttaa lasta käsittelemään kaikkia tunteitaan.

Luin juuri eiskoiselle elsa beskovin vanhoja satuja, ja oli kyllä aika hurjia juttuja. Ja niistä syntyi tosi hyviä keskusteluja.

Jännä että suurin osa vanhemmista haluaa tarjota lapsilleen pelkkää "pullamössöä" Lasten ei tarvitse tietää sodista ja muista kamaluuksista, mutta ihmiselämään kuuluvista jutuista kyllä. Satujuna ei todellakaan ollut pelottava.

Kävimme maaliskuussa. Porukkaa oli paljon, mutta menimme heti, kun se aukesi, joten emme joutuneet jonottelemaan edes satujunaan. Satujunan jälkeen tapasimme Peppi Pitkätossun. Aikaa paikalla hurahti kolmisen tuntia ja nyt lapset kyselee koska mentäis uudelleen.

lapselleni pelkkää pullamössöä, mutta minusta kolmevuotias on vielä aika pieni. Omamme pitää pikku kakkosen piirrettyjäkin liian pelottavina, joten satujuna ei todellakaan ollut mikään suuri elämys, vaan tosi pelottava, eikä siinä musta ole mitään tuomittavaa, jos ei halua pientä lastaan siihen viedä.

Ainakin Siljalta sai ostaa lippuja ennakkoon, mikä helpottaa sitä jonotusta. Rattaita ei saa viedä sisälle, joten jos vuoden ikäinen ei vielä kävele, kannattaa miettiä toista kohdetta.

Siljalta pääsee bussilla ihan siihen Djurgårdenin sillan kupeeseen. Bussissa pääsee rattaat ja rattaiden aikuinen kuljettaja ilmaiseksi. Djurgårdenin sillan ylityksen jälkeen kävelette heti oikealle, sieltä löytyy...

Skansen sijaitsee siinä lähellä ja sielläkin hupenee kauniilla ilmalla kevyesti rutkasti aikaa. Se siis on Seurasaaren kaltainen ulkoilmamuseo, mutta siellä on myös leikkimahdollisuuksia ja eläimiä näytillä.

Molemmissa paikoissa voi ruokailla, mutta ruoka on sellaista baarimuonaa, ei kovin kummoista kulinaarista iloittelua (jos lapset nyt sellaista toki edes kaipaavatkaan).

Muita Djurgårdenin vaihtoehtoja ovat Wasa-laiva ja Nordiska Museet. Ne ovat ehkä kuitenkin vähän isommille, kouluikäisille.

JOS tulette Viikkarilla, menisin ehkä mieluummin vanhaan kaupunkiin kävellen ja sieltä Kulturhusetiin. Kulturhusetin toiseksi ylimmässä kerroksessa on mahdottoman ihana lasten kirjasto, jossa on satuaiheisia näyttelyitä, peuhupaikkoja, kirjoja ja pelejä (myös suomenkielisiä). Ilmainen paikka!

Ylimmässä kerroksessa on kiva näköalabaari, jossa voi syödä - ja näyttelytila, jossa on usein esim. valokuvanäyttelyitä. Kulturhusetissa hupenee kevyesti 2-3 h, joten yhdistettynä vanhaan kaupunkiin sekään ei ole huono päiväohjelma.

jo laivasta etukäteen! me ostettiin ja sillä lipulla pääsi lippuluukulla sitte jononen ohi, ja onneksi pääsikin! Jono oli jo aamusta toooodellla pitkä ja lasten kanssa odottamienn olisi ollut hankallaa kuumalla kelillä. Lippu on "vain" kuitti, joka saatiin laivan infosta ja vähän arasteltiin marssia koko jonon ohi.. mutta kaikkien ohi päästiin kuin päästiinkin :)



Me otettiin laivasta suoraan vesibussi tms. sinne Junibackenin lähistölle, ja se kannatti ehdottomasti, vaikka yleensä ei valmisratkaisuja harrastetakaan matkustellessamme (yleensä oltais siis menyt metrolla itsekseen). Päivä menee kuitenki niin nopeasti että siinäkin säästää aikaa - vaikka maksaa tietenkin enemmäin kuin metro.



Junibackenista me mentiin Aquariumiin joka on ihan siinä vieressä, se oli meille aikuisille hienoinen pettymys mutta lapset tykkäs. Siitä sitten käveltiin kaupunkiin päin kun oli niin mukava keli. Isä ja lapset meni metrolla takaisin satamaan, mutta minä käveleskelelin itsekseni ajan kuluksi.



Jos on vain päivän Tukholmassa, kannattaa ehdottomasti keskittää menot sinne Junibacken-Aquarium-Gröna Lund -akselille. Me ei Gröna Lundissa käyty koska oltiin just pari vuotta sitten käyty siellä. Laivalta varmasti saa esitteitä, muistaakseni oli nimeomaan esite lapsiperheille, mitä tehdä Tukholmassa.

ja asiasta on puhuttu monet kerrat, ei ole elämän karua puoltakaan heiltä peitelty vaan yritetty selittää lapsen tasoisesti ja tukea, kun on ollut surullinen mieli.



Silti en halua, pidä välttämättömänä tai edes kehittävänä vielä 3- ja 5-vuotiaita lapsiani satujunaan, jossa on synkkiä teemoja ja jonka loppuhuipennus on tulipalo, jossa veljekset hyppäävät kerrostalon ikkunasta kadulle. Varmaan sitten pullamössöä tämä, mutta olkoon.



Me luettiin Leijonamieli koulussa kuudennella luokalla (12v), minusta se oli melko sopiva ikä.

Nyt pääsiäisenä siellä oli Katto-Kassinen esitys sekä Peppi-esitys, nämä hahmot siis näki myös paikanpäällä. Junibackenin nettisivuilta löytyy ohjelma ja näkee, milloin esitykset ovat.



Pullamössön tarjoamisesta jne..

2,5v. pelkäsi Satujunassa pimeää, pelkää pimeää myös muuten, esikoinenkin tuon ikäisenä, olettaiisin että liittyy ikään eikä vanhempiin..

4v. pelkäsi pimeässä kiiluvasilmäistä rottaa (Pekka Peukaloinen sadusta), sekä Ronja Ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli kohtauksia. Pimeässä ja suomenkielisellä selostuksella ne eivät ehkä ole tarinoita tuntemattomalle 4v.:lle parhainta mahdollista ohjemaa. Muuten poika ei ole pelokas tai erityisen arka.



Äidin ja isän mielestä Satujuna oli todella hienosti toteutettu. Lähtöportilla myös ystävällinen työntekijä varoitti, että junan loppureitti voi olla pienille pelottava, joten tiesimme varuatua ja kokoajan keskustelimme lasten kanssa siitä mitä näkyi.



Satujunaan oli pääsiäisenäkin pitkä jono, mutta onneksi homma onnistui niin, että toinen aikuisista jonotti toisen tutustuessa lasten kanssa samassa tilassa oleviin satutaloihin.