Eronneet, miten kestätte lapsen poissaolon?

eroa. Mies haluaisi viikko-viikko -systeemin ja minun kai olisi siihen pakko suostua.



Onko siis niin, että tuon viikon aikana ei edes tavattaisi. ihan järkyttävä ajatuskin ja siksi sitkuttelen tässä surkeassa liitossa.

lapsi 3,5 v vuoroviikoin isällään. Ihan hyvin kestää eikä nyt ihan mikään raastava ikävä ole. Näen lasta ehkä kerran viikon aikana.



Ei varmaan saisi sanoa mutta nautin siitä omastakin rauhasta ja mahdollisuudesta harrastaa tms myös.



Ei hätää koska tiedän että lapsella on kaikki erinomaisesti isänsä luona.

Uusi puoliso ja uudet lapset helpottavat kummasti hullun eksän kanssa väännettyjen kaipuuta.

lapset eivät olleet vielä koululaisia, joten ei otettu vko-vko systeemiä, mutta kyllähän se joka toinen viikonloppukin tuotti tuskaa alkuu itselle. Sittemmin se on ollut ihanaa.

näistä reissulapsista? Onneksi meidän lapsilla on vain yksi vakituinen koti. Toki isänkin koti on koti heille, mutta täällä on kaikki tärkeät tavarat.

Ikävä ei ole "ihan hirveä", vaan ihan siedettävissä. Lapsi ei tosin ole koko viikkoa isällään, vain joka toinen to-ma, mutta soittelemme tuona aikana pari kertaa, ja tiedän että viihtyy isänsäkin kotona ja tykkää olla siellä, joten kestän ihan hyvin. Tietysti on ihanaa aina kun hän tulee kotiin, mutta en minä ikävässä ryve niinä päivinä, kun on poissa. Hoidan asioita (yh:na niitä ei niin vaan muutoin hoidella), käyn kampaajalla, harrastuksissa, pitkillä lenkeillä, en tee ruokaa, luen, rentoudun, teen ylitöitä... Kyllä tekemistä keksii.

En sääli ja surkuttele erolapsia, ihan tavallisia lapsia ne on ja sopeutuvat uusiin tilanteisiin. Ihme narsisteja täytyy olla vanhempien, jos luulevat eronsa olevan lastensa elämän traagisin asia. Voi voi. Kyllä ne kavereiden kanssa käydyt kränät on paljon ikävämpiä.

että sinänsä ihan absurdi ajatus, että "tekisin" lisää lapsia nykyisen ikävää korvamaan. Lapseni on mulle kaikkeni maailmassa ja hänen hyvinvointinsa ykkönen.



Olen puntaroinut kumpi on lapselle pahempi; eronneet vanhemmat, vuoroviikkosysteemi jne. vai ydinperhe-elämä huonossa liitossa. Ja toistaiseksi olen kallistunut ensimmäiseen, eli siksi jatketaan.



Raastavaa tämä on näinkin :(

että sinänsä ihan absurdi ajatus, että "tekisin" lisää lapsia nykyisen ikävää korvamaan. Lapseni on mulle kaikkeni maailmassa ja hänen hyvinvointinsa ykkönen.

Olen puntaroinut kumpi on lapselle pahempi; eronneet vanhemmat, vuoroviikkosysteemi jne. vai ydinperhe-elämä huonossa liitossa. Ja toistaiseksi olen kallistunut ensimmäiseen, eli siksi jatketaan.

Raastavaa tämä on näinkin :(

Ei ketään ole tehty korvaamaan, sanoin vain totuuden - uudet lapset lieventävät vanhoja kohtaan koettua ikävää. Vai väitätkö, että rakkaan kanssa tehdyt pienet ovat jotenkin vähemmän tärkeitä kuin paskan kanssa tehdyt isommat? Noin voi kuvitella vain narsistieksä.

näistä reissulapsista? Onneksi meidän lapsilla on vain yksi vakituinen koti. Toki isänkin koti on koti heille, mutta täällä on kaikki tärkeät tavarat.

Tutkimukset myös kertovat että erolapsien kannalta olennaisempaa kuin asumisjärjestely on vanhempien kyky yhteistyöhön kasvatuksessa eron jälkeen. Ja eipä nämä järjestelyt varmaan kenelläkään ole kiveen hakattuja, tilanteen mukaan ja lapsen kasvaessa myös enemmän lapsen toiveiden mukaan.

Onkohan sitten se etääntyminen toisesta vanhemmasta lapselle niin hyvä sekään? Valinta kun tehdään huonoista vaihtoehdoista pelkästään.

Jaksoi muutaman viikon ikävää, ja palasi sitten kipin kapin puolisonsa luokse. Lapsi oli jo yli 10 v.

että toisten äitien ikävä lasta kohtaan on aivan kauheeta.

Riistää toiselta vanhemmalta tapaamiset vain siksi että äiti ei pysty olemaan lapsesta erossa.



Mun mielestä on tervettä joo että on ikävä mutta siinä kohtaa jos ero tulee tai mitä tahansa tapahtuu niin ei saa olla lapsessa niin kovasti kiinni että omasta elämästä ei tule mitään sinä aikana kun lapsi poissa.



Olen sivusta seurannut erästä perhettä jossa vanhemmat erosi lasten ollessa pieniä ja äiti tarrautui lapsiin niin että nykyäänkin vaikka lapset aikuisia eivät osaa elää omaa elämää vaan äiti on se ykkönen...



Mun mielestä vähän sairasta.



Totta kai sitä tulee ikävä ja kuuluu ja saakin tulla mutta miettikää sitten ettette opeta lapsista sellaisia etteivät pärjää ilman äitiä.



Ja toisekseen kyllä sillä isällä on aivan yhtä kova ikävä lasta.



ihmetyttää äidit jotka eivät tajua että useimmiten kun on niin että isä tapaa lapsia vain jokatoinen viikonloppu ja äiti ei käsitä että isä ehkä mielellään ottaisi lasta useamminkin mutta äiti ei voi antaa koska tulee niin kova ikävä...



Enkä tarkoita ap:ta tai muitakaan teistä mutta tiedänpä tälläisiäkin tapauksia muutaman =(