Ai taivas, ihanaa. Ei kuulu enää ääntä!!

Ihan vitunmoista idiotismia, huutoa, tappelua ja mölinää ollut koko ilta. Lapsista johtuvaa.



Nyt kuuluu enää aku ankan selausääni ja nuoremman lapsen pieni nyyhkytys. Isompi tajusi tukkia turpansa kokonaan.



Heitin justiinsa lego-robotin paskaksi keittiön seinään, vihdoinkin nuo tajusi että olen tosissaan. Kun ei hyvällä, eikä kovalla, niin sitten pahalla.



Mun korvissa on samanlainen fiilis, kuin jaloissa on jalkakylvyn ja jalkahieronnan jälkeen... Pehmeä, leijuva, rauhallinen.