Ajelin tänään lukion ja yläkoulun ohi ja ajattelin, että kyllä maailma on huonompi paikka

ei tarkoita ettei niitä olisi Suomessakin.

Te vaan luulette, että kaikilla on asiat yhtä hyvin kuin teillä. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti.

Suomessa on vähintään puoli miljoonaa työikäistä työtöntä ja se on aika paljon maassa missä eläkeläisiäkin on lähemmäs kaksi miljoonaa 5 miljoonan kansasta.

Mä en ymmärrä miten valtiovalta kuvittelee 2 miljoonan työssä käyvän ihmisen pystyvän elättämään itsensä ja lopun 3 miljoonaa. Minusta Suomeen pitäisi äkkiä saada lisää TYÖPAIKKOJA. Tarkoitan sellaisia oikeita kokopäiväisiä töitä, että saataisiin reservissäkin olevat töihin. Työntekijöitä meillä olisi mutta työpaikkoja ei.

Mikä muka on se auvoisa aikakausi, jolloin kaikki oli paremmin, ap?



Kun suuret ikäluokat tulivat nuoriksi aikuisiksi, joka paikka oli tukossa ikätovereita. Luokissa istui kevyesti yli 40 oppilasta. Jatko-opiskelemaan oli vaikea päästä. Lapsuus olikin kulunut säännöstelyaikana ja pulan aikana.



Kun minä, -67 syntynyt tulin nuoreksi, opiskelemaan kyllä pääsi - valmistuakseni sitten ammattiin -90 luvun alun suuren laman aikaan. Minä sinnittelin viisi vuotta määräaikaisena ennen vakinaistamista, mieheni oli ekat kolme vuotta työtön ilman mitään työttömyystukia (kun ei sitä saa, kun vaimo oli "hyvätuloinen").



KUSSAKIN AJASSA ON OMAT VAIKEUTENSA, AP. On naiivia kuvitella, että koska nyt on globalisaation myötä tietynlaisia vaikeuksia (suorittavaa työtä siirretään halvemman työvoiman maihin), KAIKKI on nyt huonommin kuin ennen.



Kyllä, teollisuustyötä on yhä vähemmän. Toisaalta, työllisyystilanne on nyt melko hyvä, Tilastokeskuksen mukaan työttömyysprosentti oli 7,8, eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin.



Suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle merkitsee, että vaikka työpaikkoja jossakin määrin yhä siirtyy ulkomaille, työpaikkoja myös vapautuu eläköitymisen myötä.



Ja hoiva-alalla näkymät eivät ole koskaan olleet näin hyvät, siis työllistymisen ja yrittämisen kannalta...



Taloudelliset heilahtelut eivät ikävä kyllä poistuneet euron myötä, kuten luultiin. Sellainen epävarmuus siis on tullut jäädäkseen. Mutta kuten tosiaan se 1990-luvun alun suuri lama osoitti, ei talouden vaihteluita ole koskaan ollutkaan olematta!

Se että kuvittelee asioiden olleen ennen paremmin ja nykyään huonommin kertoo lähinnä omasta ikääntymisestä. Mummokin muistelee kuinka sota-aikana oli kaikki paljon paremmin. :D

Mummo kertoo usein sota-ajan juttuja silloin heidän perheellään oli todella rankkaa. Elettiin silti omavaraistaloudessa, joten oli työtä ja toivoakin. 70-luvun alussa puolestaan työllisyys oli huikean hyvä Suomessa. Oli paljon työpaikkoja, joihin ei vaadittu kummempaa koulutusta. Vajaakuntoinenkin saattoi silloin työllistyä. Inflaatio söi asuntolainat. On asioita, jotka ovat tällä hetkellä niinsanotusti paremmin. mm. tämä netti, tiedonvälitys ja kaikki vimpaimet ja teknologian huima kehitys. Ei se kuitenkaan kompensoi sitä, että iso määrä nuoria ja vanhempiakin joutuu pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Se on ihan aikuisten oikeesti valtava ongelma tällä hetkellä.

Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt rajusti ja suomalaisten suhteellinen köyhyys kansana on nykyään lähinnä vitsi. Nykysuomalaisella köyhällä on varaa asioihin, joista 70-luvun keskiluokkainen vain haaveili ja sota-aikainen ei edes uskaltanut. En todellakaan ymmärrä ennen oli paremmin -marmattajia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa köyhäkin tulee tosi kelvollisesti toimeen ( olen todellakin elänyt "köyhyydessä") ja mielekästä tekemistä löytyisi kaikille, jos vaan vähän viitsisi. Mutta kun ei mikään vapaaehtoistyö tms. jaksa kiinnostaa, kivempi masentua neljän seinän sisällä, juoda viinaa ja vähän piestä perhettä. Lisäksi suomen virallinen työttömyysprosentti on tällä hetkellä alle 8. TOki on paljon työharjoittelijoita ja kaiken maailman kurssilaisia, mutta periaatteessa työllisyystilanne on toistaiseksi ihan hyvä. Kyllä mäkin olen huomannut, että työelämä on nykyään tosi ankaraa, itse olen aina tehnyt töitä, ja ensimmäisen vakituisen työsopimukseni sain nyt vuoden vaihteessa, täytän tänä vuonna 34 vuotta. Mutta en ole antanut pätkätöiden estää elämistäni, ja kolme lasta tein jo noina epävarmoina aikoina. Nyt on sitten helppo olla, kun ei tarvitse koko ajan miettiä työasioita, ja toisaalta on perhekin jo kasassa. Eipä tässä mun vuodatuksessa ollut mitään järkeä, mutta siinä nyt ap:lle tekstiä. Namedropping-ketjuun en viitsinyt osallistua, kun olisin lyönyt teidät kaikki laudalta.

nyt puhutaan niistä , jotka ovat siinä työharjoittelukierteessä. Ne, joilla ei ole toivoakaan saada työpaikkaa, josta saisi ihan oikeaa palkkaa. Niistä, jotka ovat ahkeria ja ammattitaitoisia. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta! Kun saisi edes niitä pätkätöitä, mutta kun ei saa ensimmäistäkään pätkää. Joo, saahan sitä työmarkkinatukea ja sossusta saa rahaa, mutta ei sen varaan voi kovin pitkälle elämäänsä suunnitella. Olisi hienoa, jos saisi töitä ja ihan oikeaa palkkaa.

jos harjoittelijat tekisivät työn kunnolla niin varmasti palkkaisin. mut miksi palkkaisin kun töihin tullaan miten sattuu ja kaikki työt saa tarkistaa ja joka hommasta löytyy korjattavaa. uskon että jokainen työnanataja kyllä palkkaa jos löytää hyvän työharjoittelijan. nää nuoret on vaan suoraan sanoen laiskojapaskoja.

työnantajana voin sanoa että olen nuoria ottanut työharjoitteluun mutta ne tulee töihin milloin tulee ja tekee hutiloiden minkä tekee. toki heti otttaisin töihin kun joku olis työajan töissä ja lisäksi tekisi työn niin hyvin ettei tarvi kokoajan tarkistaa ja korjata.

juu, ilmaiset työharjoittelijat kyllä kelpaavat, mutta palkkaa ei kukaan työnantaja enää nykyään maksaisi. Kyllä siinä menee motivaatio yhdeltä jos toiseltakin. Nuo nykyajan lusmunuoret saattavat olla jo toisen polven syrjäytyneitä. Heidän vanhempansa saattoivat jäädä 90-luvun alun lamassa työttömiksi.

näin tapahtui useammassa paikassa. Olisi pitänyt vain saada ilmainen työntekijä. Samat firmat ottavat jatkuvasti uusia ilmaisia työntekijöitä työkkärin kautta.

Näin se on mennyt iät ja ajat ja julkinen sektori on kaikkein pahin. Itse tein ilmaisen työharjoittelun heikoimpia puolustavan Tavja Halosen johtamassa ministeriössä 90-luvulla. Harjoittelu loppui, kiitos ja näkemiin, seuraava sisään ja kohta ulos. Ei se ole mitenkään nykyajan ilmiö.

Eihän ap puhunut siitä, onko köyhiä vai ei. AP sanoi, että ennen oli asiat paremmin kuin nykyään. Kannattaisi siis vertailla, miten köyhän asiat ovat nyt vs. 70-luvulla. En vaihtaisi 40 vuoden taakse...

Mikä muka on se auvoisa aikakausi, jolloin kaikki oli paremmin, ap? Kun suuret ikäluokat tulivat nuoriksi aikuisiksi, joka paikka oli tukossa ikätovereita. Luokissa istui kevyesti yli 40 oppilasta. Jatko-opiskelemaan oli vaikea päästä. Lapsuus olikin kulunut säännöstelyaikana ja pulan aikana. Kun minä, -67 syntynyt tulin nuoreksi, opiskelemaan kyllä pääsi - valmistuakseni sitten ammattiin -90 luvun alun suuren laman aikaan. Minä sinnittelin viisi vuotta määräaikaisena ennen vakinaistamista, mieheni oli ekat kolme vuotta työtön ilman mitään työttömyystukia (kun ei sitä saa, kun vaimo oli "hyvätuloinen"). KUSSAKIN AJASSA ON OMAT VAIKEUTENSA, AP. On naiivia kuvitella, että koska nyt on globalisaation myötä tietynlaisia vaikeuksia (suorittavaa työtä siirretään halvemman työvoiman maihin), KAIKKI on nyt huonommin kuin ennen. Kyllä, teollisuustyötä on yhä vähemmän. Toisaalta, työllisyystilanne on nyt melko hyvä, Tilastokeskuksen mukaan työttömyysprosentti oli 7,8, eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle merkitsee, että vaikka työpaikkoja jossakin määrin yhä siirtyy ulkomaille, työpaikkoja myös vapautuu eläköitymisen myötä. Ja hoiva-alalla näkymät eivät ole koskaan olleet näin hyvät, siis työllistymisen ja yrittämisen kannalta... Taloudelliset heilahtelut eivät ikävä kyllä poistuneet euron myötä, kuten luultiin. Sellainen epävarmuus siis on tullut jäädäkseen. Mutta kuten tosiaan se 1990-luvun alun suuri lama osoitti, ei talouden vaihteluita ole koskaan ollutkaan olematta!

mutta ei niitä työttömiä paperimiehiä sinne voi laittaa.

Mikä muka on se auvoisa aikakausi, jolloin kaikki oli paremmin, ap? Kun suuret ikäluokat tulivat nuoriksi aikuisiksi, joka paikka oli tukossa ikätovereita. Luokissa istui kevyesti yli 40 oppilasta. Jatko-opiskelemaan oli vaikea päästä. Lapsuus olikin kulunut säännöstelyaikana ja pulan aikana. Kun minä, -67 syntynyt tulin nuoreksi, opiskelemaan kyllä pääsi - valmistuakseni sitten ammattiin -90 luvun alun suuren laman aikaan. Minä sinnittelin viisi vuotta määräaikaisena ennen vakinaistamista, mieheni oli ekat kolme vuotta työtön ilman mitään työttömyystukia (kun ei sitä saa, kun vaimo oli "hyvätuloinen"). KUSSAKIN AJASSA ON OMAT VAIKEUTENSA, AP. On naiivia kuvitella, että koska nyt on globalisaation myötä tietynlaisia vaikeuksia (suorittavaa työtä siirretään halvemman työvoiman maihin), KAIKKI on nyt huonommin kuin ennen. Kyllä, teollisuustyötä on yhä vähemmän. Toisaalta, työllisyystilanne on nyt melko hyvä, Tilastokeskuksen mukaan työttömyysprosentti oli 7,8, eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle merkitsee, että vaikka työpaikkoja jossakin määrin yhä siirtyy ulkomaille, työpaikkoja myös vapautuu eläköitymisen myötä. Ja hoiva-alalla näkymät eivät ole koskaan olleet näin hyvät, siis työllistymisen ja yrittämisen kannalta... Taloudelliset heilahtelut eivät ikävä kyllä poistuneet euron myötä, kuten luultiin. Sellainen epävarmuus siis on tullut jäädäkseen. Mutta kuten tosiaan se 1990-luvun alun suuri lama osoitti, ei talouden vaihteluita ole koskaan ollutkaan olematta!

mutta ei niitä työttömiä paperimiehiä sinne voi laittaa.

Ja tästä päättelet, että ennen oli asiat paremmin?

Se että kuvittelee asioiden olleen ennen paremmin ja nykyään huonommin kertoo lähinnä omasta ikääntymisestä. Mummokin muistelee kuinka sota-aikana oli kaikki paljon paremmin. :D

Mummo kertoo usein sota-ajan juttuja silloin heidän perheellään oli todella rankkaa. Elettiin silti omavaraistaloudessa, joten oli työtä ja toivoakin. 70-luvun alussa puolestaan työllisyys oli huikean hyvä Suomessa. Oli paljon työpaikkoja, joihin ei vaadittu kummempaa koulutusta. Vajaakuntoinenkin saattoi silloin työllistyä. Inflaatio söi asuntolainat. On asioita, jotka ovat tällä hetkellä niinsanotusti paremmin. mm. tämä netti, tiedonvälitys ja kaikki vimpaimet ja teknologian huima kehitys. Ei se kuitenkaan kompensoi sitä, että iso määrä nuoria ja vanhempiakin joutuu pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Se on ihan aikuisten oikeesti valtava ongelma tällä hetkellä.

Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt rajusti ja suomalaisten suhteellinen köyhyys kansana on nykyään lähinnä vitsi. Nykysuomalaisella köyhällä on varaa asioihin, joista 70-luvun keskiluokkainen vain haaveili ja sota-aikainen ei edes uskaltanut. En todellakaan ymmärrä ennen oli paremmin -marmattajia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa köyhäkin tulee tosi kelvollisesti toimeen ( olen todellakin elänyt "köyhyydessä") ja mielekästä tekemistä löytyisi kaikille, jos vaan vähän viitsisi. Mutta kun ei mikään vapaaehtoistyö tms. jaksa kiinnostaa, kivempi masentua neljän seinän sisällä, juoda viinaa ja vähän piestä perhettä. Lisäksi suomen virallinen työttömyysprosentti on tällä hetkellä alle 8. TOki on paljon työharjoittelijoita ja kaiken maailman kurssilaisia, mutta periaatteessa työllisyystilanne on toistaiseksi ihan hyvä. Kyllä mäkin olen huomannut, että työelämä on nykyään tosi ankaraa, itse olen aina tehnyt töitä, ja ensimmäisen vakituisen työsopimukseni sain nyt vuoden vaihteessa, täytän tänä vuonna 34 vuotta. Mutta en ole antanut pätkätöiden estää elämistäni, ja kolme lasta tein jo noina epävarmoina aikoina. Nyt on sitten helppo olla, kun ei tarvitse koko ajan miettiä työasioita, ja toisaalta on perhekin jo kasassa. Eipä tässä mun vuodatuksessa ollut mitään järkeä, mutta siinä nyt ap:lle tekstiä. Namedropping-ketjuun en viitsinyt osallistua, kun olisin lyönyt teidät kaikki laudalta.

nyt puhutaan niistä , jotka ovat siinä työharjoittelukierteessä. Ne, joilla ei ole toivoakaan saada työpaikkaa, josta saisi ihan oikeaa palkkaa. Niistä, jotka ovat ahkeria ja ammattitaitoisia. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta! Kun saisi edes niitä pätkätöitä, mutta kun ei saa ensimmäistäkään pätkää. Joo, saahan sitä työmarkkinatukea ja sossusta saa rahaa, mutta ei sen varaan voi kovin pitkälle elämäänsä suunnitella. Olisi hienoa, jos saisi töitä ja ihan oikeaa palkkaa.

kokonaisuudessaan siitä, millaista on nuorten kasvaa tässä ajassa aikuiseksi. Missä tuossa aloituksessa rajattiin puheen koskevan pelkästään työharjoittelua? Hä?

Eihän ap puhunut siitä, onko köyhiä vai ei. AP sanoi, että ennen oli asiat paremmin kuin nykyään. Kannattaisi siis vertailla, miten köyhän asiat ovat nyt vs. 70-luvulla. En vaihtaisi 40 vuoden taakse...

vaan työttömyydestä! Työ tuo ihmisen elämään mielekkyyttä. Se, että omalla työllään saa elantonsa. Ei sillä ole väliä, onko se palkka pieni vai iso. Kunhan se on työnantajan maksama. Kun valtio maksaa työmarkkinatuen ja firma korjaa hdelmät, se ei tunnu oikeudenmukaiselta eikä työntekijää arvostavalta. Minun oikeudentajuuni kuuluu se, että työstä maksetaan palkka. Kyllä työntekijän työtä pitäisi sen verran arvostaa.

Eihän ap puhunut siitä, onko köyhiä vai ei. AP sanoi, että ennen oli asiat paremmin kuin nykyään. Kannattaisi siis vertailla, miten köyhän asiat ovat nyt vs. 70-luvulla. En vaihtaisi 40 vuoden taakse...

vaan työttömyydestä! Työ tuo ihmisen elämään mielekkyyttä. Se, että omalla työllään saa elantonsa. Ei sillä ole väliä, onko se palkka pieni vai iso. Kunhan se on työnantajan maksama. Kun valtio maksaa työmarkkinatuen ja firma korjaa hdelmät, se ei tunnu oikeudenmukaiselta eikä työntekijää arvostavalta. Minun oikeudentajuuni kuuluu se, että työstä maksetaan palkka. Kyllä työntekijän työtä pitäisi sen verran arvostaa.

Kerro sitten, millä tavalla asiat olivat paremmin, kun maassa oli 20 vuotta sitten suurtyöttömyys. Oli enemmän kohtalotovereita?

Mikä muka on se auvoisa aikakausi, jolloin kaikki oli paremmin, ap? Kun suuret ikäluokat tulivat nuoriksi aikuisiksi, joka paikka oli tukossa ikätovereita. Luokissa istui kevyesti yli 40 oppilasta. Jatko-opiskelemaan oli vaikea päästä. Lapsuus olikin kulunut säännöstelyaikana ja pulan aikana. Kun minä, -67 syntynyt tulin nuoreksi, opiskelemaan kyllä pääsi - valmistuakseni sitten ammattiin -90 luvun alun suuren laman aikaan. Minä sinnittelin viisi vuotta määräaikaisena ennen vakinaistamista, mieheni oli ekat kolme vuotta työtön ilman mitään työttömyystukia (kun ei sitä saa, kun vaimo oli "hyvätuloinen"). KUSSAKIN AJASSA ON OMAT VAIKEUTENSA, AP. On naiivia kuvitella, että koska nyt on globalisaation myötä tietynlaisia vaikeuksia (suorittavaa työtä siirretään halvemman työvoiman maihin), KAIKKI on nyt huonommin kuin ennen. Kyllä, teollisuustyötä on yhä vähemmän. Toisaalta, työllisyystilanne on nyt melko hyvä, Tilastokeskuksen mukaan työttömyysprosentti oli 7,8, eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle merkitsee, että vaikka työpaikkoja jossakin määrin yhä siirtyy ulkomaille, työpaikkoja myös vapautuu eläköitymisen myötä. Ja hoiva-alalla näkymät eivät ole koskaan olleet näin hyvät, siis työllistymisen ja yrittämisen kannalta... Taloudelliset heilahtelut eivät ikävä kyllä poistuneet euron myötä, kuten luultiin. Sellainen epävarmuus siis on tullut jäädäkseen. Mutta kuten tosiaan se 1990-luvun alun suuri lama osoitti, ei talouden vaihteluita ole koskaan ollutkaan olematta!

mutta ei niitä työttömiä paperimiehiä sinne voi laittaa.

Ja tästä päättelet, että ennen oli asiat paremmin?

Olen sitä mieltä niistä asioista, mitä avauksessani sanoin. Jos haluat ymmärtää, ymmärrät.

ap

Mikä muka on se auvoisa aikakausi, jolloin kaikki oli paremmin, ap? Kun suuret ikäluokat tulivat nuoriksi aikuisiksi, joka paikka oli tukossa ikätovereita. Luokissa istui kevyesti yli 40 oppilasta. Jatko-opiskelemaan oli vaikea päästä. Lapsuus olikin kulunut säännöstelyaikana ja pulan aikana. Kun minä, -67 syntynyt tulin nuoreksi, opiskelemaan kyllä pääsi - valmistuakseni sitten ammattiin -90 luvun alun suuren laman aikaan. Minä sinnittelin viisi vuotta määräaikaisena ennen vakinaistamista, mieheni oli ekat kolme vuotta työtön ilman mitään työttömyystukia (kun ei sitä saa, kun vaimo oli "hyvätuloinen"). KUSSAKIN AJASSA ON OMAT VAIKEUTENSA, AP. On naiivia kuvitella, että koska nyt on globalisaation myötä tietynlaisia vaikeuksia (suorittavaa työtä siirretään halvemman työvoiman maihin), KAIKKI on nyt huonommin kuin ennen. Kyllä, teollisuustyötä on yhä vähemmän. Toisaalta, työllisyystilanne on nyt melko hyvä, Tilastokeskuksen mukaan työttömyysprosentti oli 7,8, eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle merkitsee, että vaikka työpaikkoja jossakin määrin yhä siirtyy ulkomaille, työpaikkoja myös vapautuu eläköitymisen myötä. Ja hoiva-alalla näkymät eivät ole koskaan olleet näin hyvät, siis työllistymisen ja yrittämisen kannalta... Taloudelliset heilahtelut eivät ikävä kyllä poistuneet euron myötä, kuten luultiin. Sellainen epävarmuus siis on tullut jäädäkseen. Mutta kuten tosiaan se 1990-luvun alun suuri lama osoitti, ei talouden vaihteluita ole koskaan ollutkaan olematta!

mutta ei niitä työttömiä paperimiehiä sinne voi laittaa.

NYT ei kumminkaan kannata kouluttautua enää paperimieheksi.

Ja minä en kyllä IHAN hirveästi osaa säälitellä paperialan työttömiä, jotka kumminkin töissä ollessaan nostivat sellaisia liksoja, että moni akateeminen ei ikinä.

Kyllä se totta on, että työttömäksi jäävän keski-ikäisen työllistymismahdollisuudet ovat huonot. Mutta eivät ne ole oikeastaan enää kymmeniin vuosiin OLLEETKAAN hyvät! Esim. oma isäni jäi työttömyyseläkkeelle 1980-luvulla, kun ei vuosiin saanut töitä (jäi työttömäksi 50+ -iässä).

Uudelleen kouluttautuminen ei silti ole välttämättä huono idea, kunhan alan valitsee viisaasti. Juuri hoiva-alalla otetaan töihin mielellään keski-ikäisiä, kunhan heillä on koulutus ja terveyttä tarpeeksi.

Eihän ap puhunut siitä, onko köyhiä vai ei. AP sanoi, että ennen oli asiat paremmin kuin nykyään. Kannattaisi siis vertailla, miten köyhän asiat ovat nyt vs. 70-luvulla. En vaihtaisi 40 vuoden taakse...

vaan työttömyydestä! Työ tuo ihmisen elämään mielekkyyttä. Se, että omalla työllään saa elantonsa. Ei sillä ole väliä, onko se palkka pieni vai iso. Kunhan se on työnantajan maksama. Kun valtio maksaa työmarkkinatuen ja firma korjaa hdelmät, se ei tunnu oikeudenmukaiselta eikä työntekijää arvostavalta. Minun oikeudentajuuni kuuluu se, että työstä maksetaan palkka. Kyllä työntekijän työtä pitäisi sen verran arvostaa.

Kerro sitten, millä tavalla asiat olivat paremmin, kun maassa oli 20 vuotta sitten suurtyöttömyys. Oli enemmän kohtalotovereita?

kaikkea ei ollut ulkoistettu ja automatisoitu. Ei maailma koskaan ole paratiisi ollut. Mutta hei, jos valtionjohdon tasollakin ollaan huolissaan syrjäytyneistä, niin en minä tosiaan ole yksin näiden ajatusteni kanssa ole. En minä jaksa teidän kanssanne väitellä yksinkertaisista asioista. Yrittäkää nyt edes hetkeksi asettua heikon ihmisen asemaan ja nähdä, että kaikilla ei ole asiat samalla tavalla kuin teillä. Jotain tarttis tehrä. Ei minulla ole lääkettä tähän tilanteeseen eikä ole monella muullakaan. Surettaa vain ne koululaiset, kun tietää, että kaikille ei ole sitä vihreää oksaa tarjolla, vaikka miten kovasti ponnistelisivat.

ap

Ap, jos sinä haluatkin valittaa keski-ikäisen uudelleentyöllistymismahdollisuuksia, niin rajaa aloitus siihen. Siitä sinä nimittäin nyt näytät puhuvan.



Jos taas nariset nuorten tulevaisuudennäkymien heikkoudesta, niin kerropa, milloin ne ovat sitten olleet auvoisat? Olet yksinkertaisesti vaan väärässä!



23/33

Mun aikana ei ollut kouluampumisia eikä edes uhkailtu sellaisilla. On tosi raskasta olla nuori ja käydä koulua tällaisena aikana kun saa joka päivä pelätä, että koska joku luokkakaveri kilahtaa ja alkaa heilumaan pyssyn kanssa. Vaikka ei itse olisi ikinä pahaa sanaa kenellekään sanonut, niin voi silti joutua ammutuksi.

Eikä pelkästää koulussa joudu pelkäämään, myös kulkiessa ulkona ja kauppakeskuksissa. Eikä pelkästään nuoret joudu pelkäämään vaan kaikenikäiset.

Ei mun nuoruudessani 80 ja 90 luvulla tuollaista sentään kuitenkaan ollut!

Ja kyllä 90 luvun lama oli niin totaalinen monelle sen ajan nuorelle, että ns. jaloilleen ei ole kaikki päässeet vieläkään.

Jos olisin ikääntynyt pitkäaikaistyötön, olisin varmaan myös sitä mieltä, että 20 vuotta sitten oli asiat paremmin. Ihan jo siksi, että olisin ollut nuorempi ja mulla olisi ollut henkilökohtaisesti jotain toivoa työllistymisestä jäljellä. Yleisellä tasollahan tuo ennen oli paremmin -höpötys on ihan päätöntä. Samanlaista se ilmaisten harjoittelijoiden hyväksikäyttö oli jo 90-luvulla, ei tässä mitään uutta edes ole. Onneksi nykyään työttömän elintaso on parempi kuin koskaan ennen.

Mikä muka on se auvoisa aikakausi, jolloin kaikki oli paremmin, ap? Kun suuret ikäluokat tulivat nuoriksi aikuisiksi, joka paikka oli tukossa ikätovereita. Luokissa istui kevyesti yli 40 oppilasta. Jatko-opiskelemaan oli vaikea päästä. Lapsuus olikin kulunut säännöstelyaikana ja pulan aikana. Kun minä, -67 syntynyt tulin nuoreksi, opiskelemaan kyllä pääsi - valmistuakseni sitten ammattiin -90 luvun alun suuren laman aikaan. Minä sinnittelin viisi vuotta määräaikaisena ennen vakinaistamista, mieheni oli ekat kolme vuotta työtön ilman mitään työttömyystukia (kun ei sitä saa, kun vaimo oli "hyvätuloinen"). KUSSAKIN AJASSA ON OMAT VAIKEUTENSA, AP. On naiivia kuvitella, että koska nyt on globalisaation myötä tietynlaisia vaikeuksia (suorittavaa työtä siirretään halvemman työvoiman maihin), KAIKKI on nyt huonommin kuin ennen. Kyllä, teollisuustyötä on yhä vähemmän. Toisaalta, työllisyystilanne on nyt melko hyvä, Tilastokeskuksen mukaan työttömyysprosentti oli 7,8, eli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle merkitsee, että vaikka työpaikkoja jossakin määrin yhä siirtyy ulkomaille, työpaikkoja myös vapautuu eläköitymisen myötä. Ja hoiva-alalla näkymät eivät ole koskaan olleet näin hyvät, siis työllistymisen ja yrittämisen kannalta... Taloudelliset heilahtelut eivät ikävä kyllä poistuneet euron myötä, kuten luultiin. Sellainen epävarmuus siis on tullut jäädäkseen. Mutta kuten tosiaan se 1990-luvun alun suuri lama osoitti, ei talouden vaihteluita ole koskaan ollutkaan olematta!

mutta ei niitä työttömiä paperimiehiä sinne voi laittaa.

NYT ei kumminkaan kannata kouluttautua enää paperimieheksi. Ja minä en kyllä IHAN hirveästi osaa säälitellä paperialan työttömiä, jotka kumminkin töissä ollessaan nostivat sellaisia liksoja, että moni akateeminen ei ikinä. Kyllä se totta on, että työttömäksi jäävän keski-ikäisen työllistymismahdollisuudet ovat huonot. Mutta eivät ne ole oikeastaan enää kymmeniin vuosiin OLLEETKAAN hyvät! Esim. oma isäni jäi työttömyyseläkkeelle 1980-luvulla, kun ei vuosiin saanut töitä (jäi työttömäksi 50+ -iässä). Uudelleen kouluttautuminen ei silti ole välttämättä huono idea, kunhan alan valitsee viisaasti. Juuri hoiva-alalla otetaan töihin mielellään keski-ikäisiä, kunhan heillä on koulutus ja terveyttä tarpeeksi.

kun riittävän monta kertaa tulee kuvainnollisesti turpaan työmarkkinoilla.

Nyt siirryn kotitöiden pariin. Jatkakaa te väittelyä, mutta yrittäkää edes olla ihmisiksi.

ap

Ap, jos sinä haluatkin valittaa keski-ikäisen uudelleentyöllistymismahdollisuuksia, niin rajaa aloitus siihen. Siitä sinä nimittäin nyt näytät puhuvan.

Jos taas nariset nuorten tulevaisuudennäkymien heikkoudesta, niin kerropa, milloin ne ovat sitten olleet auvoisat? Olet yksinkertaisesti vaan väärässä!

23/33

Hän yrittää herättää keskustelua ja pohdintaa siitä, että jotakin nyt pitäisi tehdä, että ihmiset eivät enää syrjäytyisi lisää!

Etkö nyt käsitä, että alat vaihtuvat. Modernin yhteiskunnan piirre on, että teollisuustuotannosta painopiste muuttuu kohti palvelutuotantoa. Kun väestö ikääntyy, hoiva-alalta nousee työpaikkoja ja bisnesmahdollisuuksia.



Turhaan siis murehdit nuorison kohtaloa. Kovempi se on tosiaan työttömäksi jäävillä keski-ikäisillä teollisuuden työntekijöillä (mutta silloin aloituksesi menee metsään).



Muutosvaiheet ovat aina epävarmuutta. Kun Nokialla menee huonosti ja Suomen talouden perinteinen selkäranka, metsäteollisuus siirtää tuotantoaan E-Amerikkaan, niin ONHAN se haasteellista Suomen taloudelle. Mutta väitän, etteivät nuo muutosvaiheet ole ainutkertaisia Suomen historiassa, niitä on aina ollut ja tulee aina olemaankin.



23/33

Ap, jos sinä haluatkin valittaa keski-ikäisen uudelleentyöllistymismahdollisuuksia, niin rajaa aloitus siihen. Siitä sinä nimittäin nyt näytät puhuvan.

Jos taas nariset nuorten tulevaisuudennäkymien heikkoudesta, niin kerropa, milloin ne ovat sitten olleet auvoisat? Olet yksinkertaisesti vaan väärässä!

23/33

Hän yrittää herättää keskustelua ja pohdintaa siitä, että jotakin nyt pitäisi tehdä, että ihmiset eivät enää syrjäytyisi lisää!