Lue keskustelun säännöt.
Anopit hoi, rehellisiä vastauksia kaivataan!
13.03.2012 |
Tuli tuosta toisesta anoppiketjusta mieleen kysyä, josko paikalla olisi anoppeja?
Sillä kuten siinä ketjussa tuli monelta esille, myös meillä tilanne on se, että mieheni on täysin kakkossijalla siskoonsa nähden.
Tilanne on ollut sellainen jo ennen minun ja mieheni liittoa, mutta pahentunut sen aikana. Pojastamme kyllä tykkää mutta meihin ei halua oikein mitään kontaktia ja alkuvaiheessa ja vielä muutama viikko ennen naimisiinmenoamme anoppi kiukutteli pojalleen ja yritti saada meidät eroamaan. Ja ihan _rehellisesti_ koskaan en ole anopin kanssa riidellyt vaan ollut ystävällinen ja kohtelias, lahjoista kiittänyt ja lahjoja antanut heille kaikille.
Ei vain tunnu riittävän, sillä rakensivat tyttärelleen uuden omakotitalon kirjaimellisesti omalle tontilleen ja tyttären lapset hoitavat ilmaiseksi niin ettei tarvitse päiväkotiin viedä jne. Mekin asuimme pojan ala-asteen loppuun heistä vain 500m päässä mutta meidän seuramme ei heitä kiinnostanut eikä lastenhoitoapua saanut.
No, minä pärjään ilman tuota ihmistä ihan hyvin, mutta mieheni puolesta surettaa kun hänellä ei muuta perhettä ole. Olenkin tehnyt kaikkeni, että hän olisi tässä perheessä onnellinen, jospa se korvaisi tuota omien vanhempien "menetystä".
Mutta siis pitkän selityksen jälkeen kysymys: Onko niin, että tyttäret ovat äidille tärkeämpiä kuin pojat? Siksikö tämä on näin vaikeaa monelle?
Kommentit (22)
me olemme kummatkin perheidemme esikoisia ja aina asiamme ja nyt lapsemme itse hoitaneita.
Jotenkin tuntuu, että sekä anoppini ja äitini ovat sitten lastenhoitoasioissa keskittyneet enemmän meikäläisten sisarusten lapsiin, koska kokevat, että sisarukset ovat niin reppanoita, että tarvitsevat enemmän apua.
Silti mielestäni oma suhteeni sekä anoppiini että äitiini on tosi hyvä. Tapaan heitä paljon muuten vain ja soittelen. Pienet lapset mukana tapaamisissa tietenkin, mutta tällöin hoitovastuu on silti minulla. Musta tää on fine. Anopista on tullut minulle aika lailla ystävä. Monesti tuntuu, että jollain ystävillä kotiovi menee takana aina kiinni, kun anoppi tulee lapsia hoitamaan ja lähtee sitten heti, kun vanhemmat saapuvat paikalle. Näin se ei milestäni pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni, perheen vanhin poika, on aina hoitanut asiansa hyvin. Niinpä hän ei ole koskaan saanutkaan mitään, kun ei ole pyytänyt. Muut ovat keksineet pyytää senkin edestä. Anoppi kerran oikein kehui, että kun se "Kalle" ei ole koskaan tarvinnut mitään. Niinpä ei sitten mitään lastenhoitoapujakaan ole ollut tarjolla. Isovanhemmat moottoripyöräilivät ja purjehtivat Euroopassa kaiket kesäkaudet, kun meidän lapset olivat pieniä. Kerran kesässä saattoi jostain tulla postikortti, jossa itkettiin miten on lapsenlapsia ikävä.