Kumpaan syyllistyt: uskot lapsestasi ennemmin hyvää vai pahaa?

en halua olla niin naivi, että ei minun lapseni..

ts.meillä pitää aina todistaa syyttömyys.

Ja sellaista palautetta olen saanut myös ympäristöstä lapsistani. TOki välillä hölmöilevät, mutta yksi ns. vakavampi kiusausjuttu ( kerhoikäisillä) osoittautui täysin väärinkäsitykseksi.



En koskaan lähtisi väittämään että "ei minun lapseni", mutta ajattelen, että joku hyvä syy tapahtumiin on ollut. Mikä ei tietenkään poista käytöksen huonoutta ja rangaistavuutta, mutta haluan aina selvittää kaiken taustatkin.

luonne ja kokemus

mikä on hänen versionsa. Sen verran työnkin puolesta tunnen ihmisten taipumusta kaunistella kertomuksiaan ja vierittää syytä muiden niskaan ja tulkita.



Joten voi hyvin olla, että se valittaja on saanut tietonsa omalta lapseltaan, joka on tilanteessa se "toinen osapuoli". Voi olla ihan yhtä hyvin syyllinen tapahtuneeseen kuin minunkin lapseni.



Eli haluan kuulla ensin lapseni version ja sitten selvitän lisää.



TOKI uskon, että lapseni voi typerehtiä, mutta mikään läpensä paha tai häijy hän ei ole, vaan oikeastikin kiltti, empaattinen ja aika arka. Siksi ainakin sallin hänen puolustautua, ennen kuin alan tuomita ;-)