Hih! Olen kai tullut vanhaksi, koska olen positiivisen palautteen lisäksi ryhtynyt antamaan

Myös sanon suorempaan puhelimessa, myyjille ja muutenkin jos on AIHETTA kritiikkiin.

On järkyttävää, miten huonosti ihmiset kestää mitään, edes pientä kritiikkiä, se tuntuu olevan maailmanloppu.

Tota pitäisi melkein opettaa jo koulussa lapsille, että miten sitä otetaan vastaan

mutta ongelma on siinä, että harvoin opettajat itse osaavat ottaa kritiikkiä vastaan ollenkaan.

Etenkin ala-asteen opettajat ovat sellaisia sankareita, jotka eivät ota palauteta vastaan ollenkaan. Rakentavasti kun yrittää puhua ja käsitellä asioita, opeista kuoriutuu sellaisia "en oo mitään tehny, en nähny, enkä ees vastaa mitään tai jos vastaan niin asian vierestä ja ite oot HAASTAVA VANMEMPI KUN MUA ARVOSTELET" -nilkkejä.

Allekirjoitan täysin. Keskustele siinä sitten :D Osa menee aivan paniikkiin, kun niille sanoo jostain, oli sävy miten rakentava tahansa. Ja jos sähköpostilla sanot, niin vastapuoli ei välttämättä vastaa sulle enää koskaan mihinkään, mitään. Se on kammottavaa. Osattiinko ennen joskus paremmin ottaa kritiikkiä vastaan? Vai onko se ollut tällasta aina

sen negatiivisen palautteen voi pukea kauniimpaan asuun.

Olen ottanut saman asenteen töissä: jos mut kutsutaan palaveriin, jonka agendalla ei ole mitään mua koskevaa, ts. jossa vain istuisin kuuntelemassa muiden jorinoita, en mene. Sanon myös syyn.



Puhelinmyyjille sanon suoraan, että en osta, hei hei. En ala kohteliaisuuttani lopettelemaan puhelua, vaan tuuttaan punaista luuria korvaan.

niin sitten olisit jotakin.

Jokainenhan osaa negatiivista palautetta antaa mutta kuka sanoisi ääneen kun joku onnistuu tai toimii hyvin?!

Anna mieluummin rakentavaa ja kannustavaa palautetta. sen negatiivisen palautteen voi pukea kauniimpaan asuun.

KUKAAN ei osaa antaa negatiivista palautetta. Toivottavasti itse näet ongelmasi.

Jos sanon vaikkapa kassalle että käytöksesi oli epäystävällistä kun repäisit rahat kädestäni, niin se ei tarkoita että olen nimitellyt myyjää epäystävälliseksi ja mulkoillut samalla vielä häntä halveksivasti.

Kertokaa paremmintietäjät.

Jos koet, että aspa on epäystävällinen, niin sitten koet, miten aspa voi mielestäsi korjata tilanteen? Ei mitenkään. Vai pitäiskö aspan sanoa, että "tehdäänpäs uusiksi että menee oikein"?

Jos siis kokee, että palvelu on epäystävällistä, kannattaa silti valittaa esimiehelle tms.

Vinkki: kaikki naama norsun vitulla olevat jäävät mieleen vain hölmöinä narisijoina, jos sinulla on oikeasti asiaa niin voit ilmaista sen asiallisesti. Aspana olen ainakin siinä määrin ihminen, että koen märisemisen epäkunnioittavana.

Itseasiassa voit myös miettiä omalla kohdallasi tilanteita, jolloin olet saanut tuntemattomalta ihmiseltä negatiivista palautetta. Sellaista tilannetta ei oikeasti olekaan, että joku oikeasti voisi ottaa negatiivista palautetta vastaan tuntemattomalta henkilöltä. Ja yleensä vielä noilla aspoilla ei ole mitään koulutusta asiaan, joten heillä ei ole mitään ammatillisuutta, mitä kautta kohdata sellainen palaute, että "olit minulle epäystävällinen".

Mutta jos ryhtyisitkin antamaan positiivista palautetta

niin sitten olisit jotakin.

Jokainenhan osaa negatiivista palautetta antaa mutta kuka sanoisi ääneen kun joku onnistuu tai toimii hyvin?!

Ajattelepas vaikka lastenkasvatusta.

Sinulla olisi kolmevuotias, joka lyö ja kiskoo toisia hiuksista. Onko oikein, että reagoit tuohon vain positiivisella palautteella? Ei ole. Miksi ei? Koska toinen ei oppisi.

Me jotka olemme innokkaita palautteen antajia, annamme yhtälailla niin positiivista kuin negatiivista palautetta. Toimintamme motiivi on siinä, että ihmisten posiviitinen käytös vahvistuisi ja negatiivinen heikkenisi.

Oletko koskaan ajatellut, että negatiivisen palautteen antaminen voi olla todellinen ystävän teko?

Ei ihminen ymmärrä muuttaa käytöstänsä ilman suoraa palautetta.

Minun on ainakin hyvin vaikea lähteä muuttamaan toisen mielestä epätoivottua käytöstä, jos saisin vain positiivista palautetta. En yksinkertaisesti ymmärtäisi, että siinä on jotain ongelmaa, jos sitä ei kukaan sanoisi.

Otetaan vielä arkielämän esimerkki.



Oletetaan, että olet parkkeerannut autosi väärin eikä voi liikuttaa omaa autoaan ja joku tulee hyvin vihaisena huutamaan sinulle, että katsoisit mihin autosi parkkeeraat. Ajatteletko silloin, että vau, sainpa rakentavaa palautetta ja ensi kerralla osaan toimia oikein?

Tuskin. Mieleesi jää todennäköisesti se, että joku mulkkumainen tyyppi huusi sinulle. Vaikka siis kuinka olisi huutanut asiasta.



Asiakaspalvelutilanteet eivät ole poikkeuksia tässä mielessä. Vaikka hyllystä olisi lauantaimakkara loppu niin se, että asiakas huutaa pää punaisena asiasta (ja haukkuu kaikki) ei välttämättä ole se rakentavin palaute siitäkin huolimatta, että asiakkaan toki pitäisi saada kyseinen tuote.

sellaiselle, jonka tuntee kuin tuntemattomalle. Ei voi verrata toisiinsa kolmevuotiasta ja täysi-ikäistä aspaa.

Tai jos sinun mielestäsi aikuista aspaa pitää ojentaa samalla tavalla kuin kolmevuotiasta niin se on sitten näkemys kokonaan erikseen, aspat pitää sitten ymmärtää vähän niin kuin pikkulapsina?:)

16

En mitenkään voi käsittää miten yksityisyrittäjät ja heidän työntekijänsä eivät näe palautteiden arvoa!



Hyvä jos tulee hyvää palautetta, mutta se ei vie sinällänsä yritystä eteenpäin. Negatiivinen palaute on aina mahdollisuus, jos sen ottaa tosissaan ja on sanottu aiheesta, niin sellainen kritiikki ja palaute vie yritystä eteenpäin!



Asiakkaat kun ovat niitä loppukäyttäjiä useimmiten, heidän mielipiteensä ja kokemuksensa on tärkeintä informaatiota mitä yritys voi saada.

Kun tuote toimii ja on haluttu, se on rahaa yrittäjän kassaan.



On todettu, että ne asiakkaat jotka jaksavat antaa palautetta, ovat kanta-asiakkaita. Juuri niitä asiakkaita jotka ovat yritystoiminnan kulmakiviä. Heidän mielipiteellään on todellakin vaikutus.



Asiakas joka käyttää tuotetta/palvelua vain kerran vaivautuu harvoin antamaan negatiivista palautetta. Häntä ei enää näy ja kuulu. Näin se vain menee.



Meistä myös jokaisen kannattaisi antaa töissäkin enemmän palautetta, hyvää ja huonoa. Eikä pitäisi niin kovasti tunnelatautua palautteesta. Tarkoitus on vain saada ihminen toimimaan vielä paremmin, myös hänen hyväkseen.



Palautteen tarkoituksena ei pitäisi olla lytätä ketään henkisesti, vaan nostaa tsemppihenkeä, tai antaa aihetta kasvuun, keskenkasvuinen ihminen ei osaa käsitellä kypsästi kritiikkiä, jos se ei ole ollut loukkaavaa (kuten koskaan ei pitäisikään).

Jos sanon vaikkapa kassalle että käytöksesi oli epäystävällistä kun repäisit rahat kädestäni, niin se ei tarkoita että olen nimitellyt myyjää epäystävälliseksi ja mulkoillut samalla vielä häntä halveksivasti.

Kertokaa paremmintietäjät.

No ei tuossa ole sellaista rakentavan palautteen mahdollisuutta

Jos koet, että aspa on epäystävällinen, niin sitten koet, miten aspa voi mielestäsi korjata tilanteen? Ei mitenkään. Vai pitäiskö aspan sanoa, että "tehdäänpäs uusiksi että menee oikein"?

Jos siis kokee, että palvelu on epäystävällistä, kannattaa silti valittaa esimiehelle tms.

Vinkki: kaikki naama norsun vitulla olevat jäävät mieleen vain hölmöinä narisijoina, jos sinulla on oikeasti asiaa niin voit ilmaista sen asiallisesti. Aspana olen ainakin siinä määrin ihminen, että koen märisemisen epäkunnioittavana.

Itseasiassa voit myös miettiä omalla kohdallasi tilanteita, jolloin olet saanut tuntemattomalta ihmiseltä negatiivista palautetta. Sellaista tilannetta ei oikeasti olekaan, että joku oikeasti voisi ottaa negatiivista palautetta vastaan tuntemattomalta henkilöltä. Ja yleensä vielä noilla aspoilla ei ole mitään koulutusta asiaan, joten heillä ei ole mitään ammatillisuutta, mitä kautta kohdata sellainen palaute, että "olit minulle epäystävällinen".

Tottakai korjauksen voi tehdä itse jos haluaa!

Jos minä saan toiselta negapalautetta ja se on aiheellista, pyydän anteeksi ja jos mahdollista on, korjaan tilanteen. Tällaisissa tilanteissa voi myös oppia itse omaehtoisesti uutta, nähdä miten kannattaa toimia.

Jos toinen on raivoissaan, saatan jopa ymmärtää hänen tunteensa reaktiona tilanteeseen. Itse olen yleensä aika kylmäkalle, esitän asiani viileästi mutta selkeästi. Jos joku näkee jotain vihaista mulkoilua, hän näkee sitä omassa päässänsä.

Miten ihmeessä se esimies voi sen paremmin tilannetta korjata, kuin pyytää anteeksi alaisensa puolesta ja mahdollisesti puhutella alaista siinä toivossa, että tämä jatkossa toimisi toisella tavalla?

Ja kun alainen tulee seuraavan kerran vastaan ja asia on hoidettu ylemmän tahon kautta, valituksen kohde joko pelkää minua tai vilkuilee vihamielisesti, kun ei ole halunnut ottaa vastuuta tapahtuneesta vaan syyttelee siitä edellen minua.

Jos hän olisi suoraan voinut korjata tilanteen kahden kesken kanssani, se olisi jäänty taakse ja elämä olisi jatkunut.

Minä olen tottunut ottamaan palautetta vastaan, negatiiivista ja positiivista sekä asiallista ja epäasiallista. Minä en tarvitse poliisia tai esimiestä kertomaan, että nyt olen toiminut väärin. Onneksi pystyn ymmärtämään asioita ilman välikäsiäkin.

Ei minua kiinnosta se kuka palautteen antaa, onko kyseessä tuttu vai tuntematon. Oleellista on menikö asia oikein ja miten se myös jatkossa menisi oikein.

Otetaan vielä arkielämän esimerkki.

Oletetaan, että olet parkkeerannut autosi väärin eikä voi liikuttaa omaa autoaan ja joku tulee hyvin vihaisena huutamaan sinulle, että katsoisit mihin autosi parkkeeraat. Ajatteletko silloin, että vau, sainpa rakentavaa palautetta ja ensi kerralla osaan toimia oikein?

Tuskin. Mieleesi jää todennäköisesti se, että joku mulkkumainen tyyppi huusi sinulle. Vaikka siis kuinka olisi huutanut asiasta.

Asiakaspalvelutilanteet eivät ole poikkeuksia tässä mielessä. Vaikka hyllystä olisi lauantaimakkara loppu niin se, että asiakas huutaa pää punaisena asiasta (ja haukkuu kaikki) ei välttämättä ole se rakentavin palaute siitäkin huolimatta, että asiakkaan toki pitäisi saada kyseinen tuote.

Aika alkeelliselta kuulostaa esimerkkisi näin aikuisen ihmisen korvaan.

Jos olisin parkkeerannut autoni väärin ja joku minulle siitä huomauttaa, en tietenkään pidä huomauttajaa törkimyksenä.

Itseasiassa väärinpysäköidessä osaisin todnäk ennakoida, että näin tulee käymään. Kohta joku on huutamassa vihaisena.

Tietysti jos toinen käy väkivaltaiseksi tms, niin en tietenkään sitä ymmärrä. Se että pysäköin autoni väärin ei oikeuta toista pahoinpitelemään minua. Loogista?

Ja niin, jos väärinpysäköinnistä ei seuraisi minulle mitään ikävää, oikeasti kyllä pysäköisin autoni aivan mihin sattuu.

Meillä on olemassa yhteiskunnalliset sanktiot ja sosiaaliset sanktiot. Jos sanktioita ei epätoivotusta käytöksestä seuraa, ihmiset tekevät mitä tykkäävät.

Jos sanon vaikkapa kassalle että käytöksesi oli epäystävällistä kun repäisit rahat kädestäni, niin se ei tarkoita että olen nimitellyt myyjää epäystävälliseksi ja mulkoillut samalla vielä häntä halveksivasti.

Kertokaa paremmintietäjät.

No ei tuossa ole sellaista rakentavan palautteen mahdollisuutta

Jos koet, että aspa on epäystävällinen, niin sitten koet, miten aspa voi mielestäsi korjata tilanteen? Ei mitenkään. Vai pitäiskö aspan sanoa, että "tehdäänpäs uusiksi että menee oikein"?

Jos siis kokee, että palvelu on epäystävällistä, kannattaa silti valittaa esimiehelle tms.

Vinkki: kaikki naama norsun vitulla olevat jäävät mieleen vain hölmöinä narisijoina, jos sinulla on oikeasti asiaa niin voit ilmaista sen asiallisesti. Aspana olen ainakin siinä määrin ihminen, että koen märisemisen epäkunnioittavana.

Itseasiassa voit myös miettiä omalla kohdallasi tilanteita, jolloin olet saanut tuntemattomalta ihmiseltä negatiivista palautetta. Sellaista tilannetta ei oikeasti olekaan, että joku oikeasti voisi ottaa negatiivista palautetta vastaan tuntemattomalta henkilöltä. Ja yleensä vielä noilla aspoilla ei ole mitään koulutusta asiaan, joten heillä ei ole mitään ammatillisuutta, mitä kautta kohdata sellainen palaute, että "olit minulle epäystävällinen".

Tottakai korjauksen voi tehdä itse jos haluaa!

Jos minä saan toiselta negapalautetta ja se on aiheellista, pyydän anteeksi ja jos mahdollista on, korjaan tilanteen. Tällaisissa tilanteissa voi myös oppia itse omaehtoisesti uutta, nähdä miten kannattaa toimia.

Jos toinen on raivoissaan, saatan jopa ymmärtää hänen tunteensa reaktiona tilanteeseen. Itse olen yleensä aika kylmäkalle, esitän asiani viileästi mutta selkeästi. Jos joku näkee jotain vihaista mulkoilua, hän näkee sitä omassa päässänsä.

Miten ihmeessä se esimies voi sen paremmin tilannetta korjata, kuin pyytää anteeksi alaisensa puolesta ja mahdollisesti puhutella alaista siinä toivossa, että tämä jatkossa toimisi toisella tavalla?

Ja kun alainen tulee seuraavan kerran vastaan ja asia on hoidettu ylemmän tahon kautta, valituksen kohde joko pelkää minua tai vilkuilee vihamielisesti, kun ei ole halunnut ottaa vastuuta tapahtuneesta vaan syyttelee siitä edellen minua.

Jos hän olisi suoraan voinut korjata tilanteen kahden kesken kanssani, se olisi jäänty taakse ja elämä olisi jatkunut.

Minä olen tottunut ottamaan palautetta vastaan, negatiiivista ja positiivista sekä asiallista ja epäasiallista. Minä en tarvitse poliisia tai esimiestä kertomaan, että nyt olen toiminut väärin. Onneksi pystyn ymmärtämään asioita ilman välikäsiäkin.

Ei minua kiinnosta se kuka palautteen antaa, onko kyseessä tuttu vai tuntematon. Oleellista on menikö asia oikein ja miten se myös jatkossa menisi oikein.

On ihan totta, että selän takana pomolle annettu valitus on varsinainen raipparangaistus, jonka tarkoitus on vain nöyryyttää. SE on tyhmin tapa antaa palautetta, tietty voi olla jotain lieventäviä asianhaaroja tässä tapauksessa. Mä puhun vaan yleisellä tasolla.

Mutta musta ei ole oleellista, meniko asia oikein, kuten kirjoittaja sanoo. Musta oleellisinta olisi, että ihmiset oppisi

tekee virheitä,

hyväksyy, että virheistä tulee sanomista

hyväksyy, että siihen ei kuole ja se ei ole maaimanloppu.

kaikkee ei voi tehdä oikein. Tärkeintä oisi ettei se mokaaminen olisi niin suunnattoman häpeän paikka, että sen vuoksi rupee esim. raivoo, tai vajoo niin hirveeseen masennukseen, ettei kehtaa enää mitään.

Parhaiten noi oppii, kun itsekin huomauttaa aina välillä virheistä. Kun tajuaa, mitä sen huomauttajan päässä tapahtuu, tajuaa senkin, miksi se ei ole maailmanlopun paikka vastaanottajalle saada välillä kritiikkiä tekemisistään

oletko tehnyt liuhihnatyötä. Sitä myyjän työ on, esim. kassamyyjän. Hänellä on aikaa 15 sekuntia. Juuri sinulle. Seuraava 30-1,5 minuuttia jollekulle toiselle.



Huomaatko jotain? Tässä työssä ei reflektoida. Tilanne ei siis ole samanlainen, kuin silloin, kun naapurisi tuli sanomaan sinulle jostain asiasta ja sinulla oli aikaa miettiä sitä koko loppupäivän. Kassalla on aikaa käsitellä asiaa se pieni hetki, sitten onkin jo seuraavan asiakkaan vuoro.



Liukuhihnanäkökulmasta olet se 1-2 minuuttia jostakin asiasta narissut tyyppi. Sen jälkeen on tullut jo 30 asiakasta lisää. Mieleen jäi vain se sinun narinasi, sen jälkeen rahat on lyöty kouraan jo moneen kertaan. Liukuhihnalla oleva ei pääse omasta näkökulmastaan katsomaan, miltä tilanne asiakkaasta tuntuu. Eikä siinä tunnu siltä, että kohtaa ihmisiä. Sinä ehkä asiakkaana koet, että kohtaat aspan. Aspa taas "kohtaa" 50-200 ihmistä.

Siita noppii. Siis seka antamaan etta ottamaan, siis palautetta. Tuli kurja mieli, kun ekan kerran annoin jouduinantamaan negatiivista feedback. Oli oikeesti eka kerta, uskokaa tai alkaa, koska oli tuohikuu.



Oih onn vielakin ihan paapyoralla. Huh!



Siis aiemmilla kerroilla soli joku muu, ja syyhy myos. Siis joku muu. Jait muuten nyt kiinni ekan kerran.

Tietysti jos toinen käy väkivaltaiseksi tms, niin en tietenkään sitä ymmärrä. Se että pysäköin autoni väärin ei oikeuta toista pahoinpitelemään minua. Loogista?

jota asiakkailta välillä saadaan, ei ole mitenkään suhteessa siihen, mihin asiaan reagoidaan.

Eli siinä ei ole mitään loogista. Yksi saa jostakin asiasta suhteettomat raivarit, joku taas jostain toisesta asiasta.

Se että koet aspan käytöksen tai jonkun asian itsellesi ikävänä on sinun subjektiivinen kokemuksesi, ei mikään absoluuttinen totuus.

Mutta musta ei ole oleellista, meniko asia oikein, kuten kirjoittaja sanoo. Musta oleellisinta olisi, että ihmiset oppisi

tekee virheitä,

hyväksyy, että virheistä tulee sanomista

hyväksyy, että siihen ei kuole ja se ei ole maaimanloppu.

Aspana "virhe" voi olla se, että et sano mummolle "päivää" vaan "hei", mistä mummo suuttuu. Asiakkaat ovat niin erilaisia ja heillä on niin erilaiset motiivitkin (jotkut haluavat pelkästään kyykyttää), että pidän ylläolevia ajatuksia naiiveina.

Ja on myös mahdollista, että virhe on niin suuri, että siitä on haittaa ja työntekijä voi saada jopa varoituksen. Eli minusta nuo ajatukset eivät mitenkään päde työelämään.

Mutta musta ei ole oleellista, meniko asia oikein, kuten kirjoittaja sanoo. Musta oleellisinta olisi, että ihmiset oppisi

tekee virheitä,

hyväksyy, että virheistä tulee sanomista

hyväksyy, että siihen ei kuole ja se ei ole maaimanloppu.

Aspana "virhe" voi olla se, että et sano mummolle "päivää" vaan "hei", mistä mummo suuttuu. Asiakkaat ovat niin erilaisia ja heillä on niin erilaiset motiivitkin (jotkut haluavat pelkästään kyykyttää), että pidän ylläolevia ajatuksia naiiveina.

Ja on myös mahdollista, että virhe on niin suuri, että siitä on haittaa ja työntekijä voi saada jopa varoituksen. Eli minusta nuo ajatukset eivät mitenkään päde työelämään.

Mä puhuin yleisellä tasolla. Ehkä jos sun suhtautuminen maailmaan on toi, että kaikkien pitää olla sun kanssa samalla aaltpituudella ja puhua asioista vain siitä tarkastelukulmasta, mikä sulla on, niin mä näen kyllä parikin ongelmaa, mitä sulla "aspana" on.

oletko tehnyt liuhihnatyötä. Sitä myyjän työ on, esim. kassamyyjän. Hänellä on aikaa 15 sekuntia. Juuri sinulle. Seuraava 30-1,5 minuuttia jollekulle toiselle.

Huomaatko jotain? Tässä työssä ei reflektoida. Tilanne ei siis ole samanlainen, kuin silloin, kun naapurisi tuli sanomaan sinulle jostain asiasta ja sinulla oli aikaa miettiä sitä koko loppupäivän. Kassalla on aikaa käsitellä asiaa se pieni hetki, sitten onkin jo seuraavan asiakkaan vuoro.

Liukuhihnanäkökulmasta olet se 1-2 minuuttia jostakin asiasta narissut tyyppi. Sen jälkeen on tullut jo 30 asiakasta lisää. Mieleen jäi vain se sinun narinasi, sen jälkeen rahat on lyöty kouraan jo moneen kertaan. Liukuhihnalla oleva ei pääse omasta näkökulmastaan katsomaan, miltä tilanne asiakkaasta tuntuu. Eikä siinä tunnu siltä, että kohtaa ihmisiä. Sinä ehkä asiakkaana koet, että kohtaat aspan. Aspa taas "kohtaa" 50-200 ihmistä.

Olen tehnyt monenlaistakin työtä.

Olen myös työskennellyt vuosia asiakaspalvelussa, jossa palautetta on saanut kuulla omasta toiminnasta, toisten toiminnasta tai vallitsevista olosuhteista.

Sinulle negapalaute on narisemista. Ok. Olet valinnut asenteesi.

Minulle palaute on palautetta, joko hyvää tai huonoa, jonka tarkoitus on vaikuttaa johonkin.

Nykyään en enää toimi asiakaspavelussa, jossa jotkut ihmiset tosiaankin narisivat, toiset itkivät, toiset raivosivat, jotkut vain huomauttivat.

Minusta asiakaspalvelussa palautteen vastaanottaminen oli helppoa. Joskus sain ex-narisijolta jopa lahjoja kun olin hoitanut asiat hyvin kuntoon.

Nykyään toimin asiantuntijatehtävissä, jossa palaute on 100x rankempaa ja monta kertaa myös aiheetonta. Palautetta tulee ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä alaani ja siksi eivät tehtyjä ratkaisuja. Niissä tilanteissa pitää osata jäsentää ja purkaa asiat, vieläpä selvittää ne vastapuolen kanssa.

Ja niin, silloin kun olin itse asiakaspalvelussa olin parikymppinen tyttönen jolla ei ollut mitään yo-tutkintoa kummempaa koulutusta tai muutakaan valmennusta asiakaspalvelutyöhön. Silti selvisin ihan hyvin ;)