Voiko "nöyristely" vaikuttaa siihen että kavereitani ei haluta olla?

en tiedä vastausta. ihmettelen samaa,että miksi mulla ei ole ollut oikeastaan koskaan ystäviä. :(

ehkä kyse on enemmän siitä, että useimpien ihmisten kanssa se kanssakäyminen jää hyvin pinnalliseksi joka tapauksessa.

Olen samanlainen nöyristelijä kuin sinä enkä kovin suosittu. En toisaalta itsekään pidä ihmisistä, jotka ovat tylyä eivätkö yhtään nöyristelijöitä. :) Aika isoksi osaksi koen, että minun nöyristely on muiden huomioonottamista ja jotenkin odotan myös muiden olevan minua kohtaan yhtä kohteliaita. Elleivät he ole, niin en välttämättä välitä itsekään heidän seurastaan.

nöyristelystä ja miellyttämisenhalusta saattaa tulla vähän sellainen olo, ettei ihminen ole ihan aito. Itse en ainakaan tykkää teennäisistä ihmisistä. Toisaalta arvostan todella paljon sitä, että kaikille on ystävällinen eikä toisista puhuta pahaa. Ole vaan reippaasti oma itsesi :) Kaikista ei voi kumminkaan pitää vaikka mikä olisi, tärkeintä että on sinut itsensä kanssa.

En nyt tarkkaan tiedä mitä te tarkoitatte nöyristelyllä, mutta en minä ainakaan jaksaisi olla sellaisen ihmisen kanssa jonka itse ymmärrän nöyristelijäksi. Tulee itselle semmoinen olo että polkee toista, vaikka niin ei olisikaan. Pää pystyyn.

No nöyristely ei ole kyllä sama asia kuin kohteliaisuus.

Valitettavasti ainakin meidän pikkupaikkakunnalla on niin, että kaikki kohteliaat ihmiset ovat muka perseennuolijoita ja nöyristelijöitä. Jos sanot kiitos aina oikeissa kohdissa, niin olet kauhea nuoleskelija ja yrität olla mieliksi. :(

kuulostaa kyllä munkin korvaan aika negatiiviselta. Pieni nöyryys on aina hyvästä, mutta nöyristely ja kaikkien miellyttäminen on lähinnä ärsyttävää, ja antaa epäaidon kuvan ihmisestä (ainakin mulle).



Mä olen itse joskus vähän liian kiltti, kannatan kompromisseja, enkä ole aina suuna päänä vaatimassa asioita. En kuitenkaan mielistele ketään, jos kehun, tarkoitan sitä myös. En halua nöyristellä, koska mielestäni kaikki me tässä ollaan saman arvoisia, inhoan niitä jotka yrittää nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja polkea alemmas.



Mutta niin, itse en siis ainakaan pidä sellaisista, joille on kauhean tärkeää, että kaikki tykkäävät :)

kuulostaa kyllä munkin korvaan aika negatiiviselta. Pieni nöyryys on aina hyvästä, mutta nöyristely ja kaikkien miellyttäminen on lähinnä ärsyttävää, ja antaa epäaidon kuvan ihmisestä (ainakin mulle).

Mä olen itse joskus vähän liian kiltti, kannatan kompromisseja, enkä ole aina suuna päänä vaatimassa asioita. En kuitenkaan mielistele ketään, jos kehun, tarkoitan sitä myös. En halua nöyristellä, koska mielestäni kaikki me tässä ollaan saman arvoisia, inhoan niitä jotka yrittää nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja polkea alemmas.

Mutta niin, itse en siis ainakaan pidä sellaisista, joille on kauhean tärkeää, että kaikki tykkäävät :)

Et sittenkään vaikka itse olet täsmälleen sellainen, haluat että mahdollisimman moni pitää sinusta. Itsereflektointi on joskus ihan tarpeellinen väline, suosittelen..

Kohteliaat ihmiset ovat asia erikseen, mutta nöyristelevyys on ärsyttävää. Exälläni on esimerkiksi tapana kiittää kaikesta. Jos vaikka soitan ja kysyn että voinko ottaa lapset mukaani serkkujensa synttäreille, hän kiittää siitä! Hän myös pyytelee anteeksi ihan epäloogisia asioita.

Näiden seurauksena hän antaa itsestään ihan äärimmäisen lattiarätti kuvan, enkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä kuin ihan pakolliset. Itselle kun tulee sellainen olo, että pompotan ja dominoin häntä, vaikka kaikin puolin pyrin pitämään kanssakäymisemme tasavertaisena. Se on vaan mahdotonta, kun toinen nöyristelee itsensä sinne alemmalle tasolle aina.

Ihmiset vaistoo sellaisen liiallisen kiltteyden ja jostain syystä se ärsyttää. en tiedä miksi, mut siinä on jotain semmosta lähmästä. Ja tämän sanon siitä huolimatta, että olen itsekin joidenkin ihmisten suhteen sellainen. SIlloin aina välillä näen, miten naamat vääntyy sellaiseen vähän ärtyneeseen ilmeeseen. Joskus taas kun olen sellaisen ylikiltin seurassa mulle tulee sellainen olo, että tekisi tökkästä se ihminen eloon. EI mitään järkee. Mutta ehkä sun kannattaa vähän ottaa etäisyyttä ylikilttiin rooliin. Kokeile, kyllä kiltiksi pystyy muuttuu takas jos ei toimi.

Mulle tulee nöyristelevistä ihmisistä jotenkin vaivaantunut olo, siksi en heidän kanssaan välitä viettää aikaa.



Jos ihminen ei uskalla/kehtaa sanoa ikinä mitään poikkipuin niin eihän keskustelustakaan tule mitään, kun toinen vaan myötäilee. Vähän selkärankaa kehiin, tai sitten yritätte olla rennomman oloisia, niin se nöyristelevyyskin muuttuu enemmän sellaiseksi laid back-asenteeksi.

nyt vasta kävin oikein miettimään itseäni. Olen joka paikassa ylenpalttisesti pyytämässä anteeksi ja vääntelemässä käsiäni ja "piristämässä" ja ymmärtämässä kaikkia. Voin vaan kuvitellä, miten falskilta se vaikuttaa. Mtta mitä sit voi tehdä? Jotkut ihmiset vaan on syntymästä saakka sellaisen vahvan oloisia. Ei sellaista epämääräistä vaikutelmaa, joka vaan jotenkin huokuu niistä, voi mitenkään oppia jos sitä ei ole luonnostaan.

ja matelu tekee kanssaihmistenolon kiusalliseksi. Heille jää vastuu siitä, että joudu liian kiusallisiin tilanteisiin, heille jää kauhean suuri vastuu "hyvinvoinnistasi". Jokainne heidän sanansa ja tekonsa aiheuttaa sinussa suuria reaktioita.



En oikein osaa selittää tätäsinulle, mutta tästä oli puhetta ryhmäterapiassa, jossa kävin. Meistä moni oli (itselleen) vaativa persoona ja jollakintavalla riippuvainen ja takertuvainen. Vasta siellä omat silmäni aukesivat siitä, että liiallinen "kitteys" ei olekaan muille mukavaa ja miellyttävää, vaan kuluttavaa ja ahdistavaa.



On kaikille kivepaa, kun uskallat olla omaamieltäsi, myös eri mieltä kuin muut.

muitten asioille? Ehkä sä jäät siksi muilta huomaamatta, ne ei tutustu suhun, eivät tiedä millainen sä todella olet.



Suutupa joskus kun on aihetta, niin reaktiot voivat olla jopa positiivisia, ilahtuneita: "Ai säkin osaat suuttua?" Eli säkin oot olemassa.

kuulostaa kyllä munkin korvaan aika negatiiviselta. Pieni nöyryys on aina hyvästä, mutta nöyristely ja kaikkien miellyttäminen on lähinnä ärsyttävää, ja antaa epäaidon kuvan ihmisestä (ainakin mulle).

Mä olen itse joskus vähän liian kiltti, kannatan kompromisseja, enkä ole aina suuna päänä vaatimassa asioita. En kuitenkaan mielistele ketään, jos kehun, tarkoitan sitä myös. En halua nöyristellä, koska mielestäni kaikki me tässä ollaan saman arvoisia, inhoan niitä jotka yrittää nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja polkea alemmas.

Mutta niin, itse en siis ainakaan pidä sellaisista, joille on kauhean tärkeää, että kaikki tykkäävät :)

Et sittenkään vaikka itse olet täsmälleen sellainen, haluat että mahdollisimman moni pitää sinusta. Itsereflektointi on joskus ihan tarpeellinen väline, suosittelen..

mä kyllä ole nöyristelijä, vaikka osaankin tehdä kompromisseja asioissa, jotka eivät ole mulle kovin tärkeitä, eikä mulle tosiaankaan ole tärkeää, pidetäänkö musta (ja monet eivät pidäkään) tai ainakaan en ala sen takia madella ja mielistellä.