Lue keskustelun säännöt.
Kuolemanpelko iski NYT!
12.03.2012 |
Olen 35-v. bipolaarihäiriöstä kärsivä työtön yksinhuoltaja. Jee, voiko isompaa luuseria ollakaan. Ainoa missä olen onnistunut, on lapset. Niille olen jollain ihmeen konstilla ollut hyvä äiti ja ne on täyspäisiä ja hyviä muksuja.
Iski oikein kauhu, että mä olen epäonnistunut KAIKESSA, siis todella ihan KAIKESSA mitä joskus kuvittelin elämässäni tekeväni!
Halusin taiteilijaksi. Joo typerää, mutta se on ainoa asia mitä olen ihan palavasti koskaan halunnut. Unelmat heitin romukoppaan lukioaikana ja opiskelin maisterin paperit - historiasta... Eli olen työtön loppuikäni. En ole ope, sijaisuuksia joskus tein mutten sitä hommaa jaksa. Sairaus rajoittaa aika paljon.
Mihin musta enää on? En pysty mihinkään enkä enää edes unelmoi mistään. Mulla ei ole mitään mihin pyrkisin! Pelkään että keksin kuolinvuoteellani mitä mun olisi pitänyt tehdä ja sitten on myöhästä. Vai onko tosiaan niin, että musta ei ole mihinkään muuhun kuin saattamaan pari lasta aikuiseksi? Sen jälkeen olen turhake, voisin kuolla pois yhteiskunnan varoja käyttämästä?
Ahdistaa ja pelottaa. Miten elämä veikin näin helvetin paljon vikasuuntaan???
Kommentit (14)
Oon nähny aikasemmin, joten tiesin että se on paska enkä tuhlannut aikaani toistamiseen. :P
En tiedä mistä tää tuli, yhtäkkiä oikeen vihlas että voi saatana, tää elämähän loppuu kohta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se vie kuin vajaan vuoden kun auskultoi. Sitten loytyy ainakin aluksi sijaisuuksia ja sitten voi olla etta jotain pysyvampaa, esim. virka. Se on tavallista, etta tassa iassa viela kouluttautuu opettajaksi ja sitten on toissa eika enaa ole luuseriolo. En liittaisi noita pelkoja taiteilijuuteen, sita voi tehda harrastuksena niin ei ole riippuvainen sen alan tyonantajista, ne on todella hankalia ihmisia enka haluaisi tavata niita.
kyllä ahdisti järkyttävästi. Mulla iski kesken kotimatkan bussissa, että miten elämä onkin mennyt tähän asti aivan kuin vikaraiteella. Mutta, mutta... jokin toivo on pitänyt kiinni elämässä kamalimpienkin tuntemusten läpi. Ja eikö toivo ole sellaista, että silloin sitä luottaa ja toivoo parempaa JUURI silloin, kun olosuhteet eivät anna syytä luottaa parempaan! - Mun mielestäni nämä on just niitä arvokkaimpia asioita/tunteita/asenteita vaikeuksien keskellä: toivo, luottamus, turvallisuus. Haluankin antaa sulle, hyvä ap, linkin tähän lyhyeen mutta tosi koskettavaan videoon, jossa pyritään välittämään näitä mainittuja arvokkaita asioita (p.s. suosittelen katsomaan loppuun asti; älä "säikähdä" alkusekunteja) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Mä tilasin eBaysta kesäkamaa ja mietin sitä, miten Nykäsen Mattikin on löytänyt onnen. Ihanaa!
t se paskan leffan katsonut
en uskalla aina kaikkia linkkeja netissa avata, joten vinkatkaa, onko luotettava saitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohda kaikki pikkumurheet! ethan niita edes tosissasi tuo esiin? sinulla on minusta hyva elama edessa, kun luotat itseesi. hanki oikeasti se open patevyys.
en uskalla aina kaikkia linkkeja netissa avata, joten vinkatkaa, onko luotettava saitti?
Luotettava on kyllä, mutta sisältö ei kaikille uppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mika tama on tama fathersloveletter? en uskalla aina kaikkia linkkeja netissa avata, joten vinkatkaa, onko luotettava saitti?
Ja EI ole "jeesustelijoiden" tai hihhulien sivusto, vaan maltillisten, asiallisten kristittyjen perustama, joka mielestäni osoittaa, että kristitytkin todellakin osaavat käsitellä tosi koskettavasti elämän tärkeimpiä asioita.
Älä pahastu mutta kirjoitustyylisi ja tuo suoruus sai mut repeämään. Olisit loistava kirjailija tai koomikko. Kirjoita elämästäsi!
Kuollaan kuitenkin, mikään saavutus ei ole toista kummempi, vahinkolaukaus voi tuottaa neron, suunniteltu elämä taviksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäkama?
(En ole ap.)
Mä tilasin eBaysta kesäkamaa ja mietin sitä, miten Nykäsen Mattikin on löytänyt onnen. Ihanaa!
t se paskan leffan katsonut
kun saisinkin saattaa lapsia aikuisiksi.
t. työtön ja lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesustelua ja opettajankoulutusta. En ole kristitty, pitäkää saittinne. Ohimennen mainitsin että sairauteni rajoittaa työllistymismahdollisuuksiani. En pysty opettajan työhön, kai olisin sitä jatkanut jos pystyisin.
Uusi päivä, sama vitutus. Multa puuttuu kokonaan sosiaalinen elämä. Aika iso siivu elämästä siis, mielestäni. Jos kuolisin ei minua surisi kukaan muu kuin lapset. Ei tämä ole sitä mistä lapsena haaveilin. Tämä on se kauhukuva mitä en ikinä halunnut.:(
Höh. Jeesustelua ja opettajankoulutusta. En ole kristitty, pitäkää saittinne. Ohimennen mainitsin että sairauteni rajoittaa työllistymismahdollisuuksiani.(
ihmiset vilpittömästi yrittää jotenkin tukea tai auttaa sillä tavalla, kun on mahdollista netissä.
Mäkin vilpittömästi toivon, että sun elämäntilanne alkais muuttua :) ja mainitsen, että itse sain voimia KRITO-vertaistukiryhmästä (1. linkki) sekä asiallisista ja optimistisista mielenterveyttä käsittelevistä ohjelmista (2. linkki).
Kuule, tiedän miltä susta tuntuu, kun sanot, että vain perheenjäsenet jäis kaipaamaan, jos kuolisit. Mutta pidä vielä elämästä kiinni: vaikka susta tuntuis kuinka epätoivoiselta, niin tosiasia on että kukaan EI VOI korvata sinua! Olet ainutlaatuinen, arvokas ja rakas ihminen. Et vain ehkä voi nähdä sitä nyt toivottomuutesi takia.
http://www.krito.fi/aineistoa/
http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
Muakin meinaan alkoi ahdistaa, ihan fyysisesti vaikka leffa olikin ihan paska :D