Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on tölväisyillään aiheuttanut minulle ulkonäkökriisin!
10.03.2012 |
Ystäväni on - noh sanotaan nyt kauniisti - hyvin suorapuheinen. Hänen vahvuuksiinsa ei kuulu hienotunteisuus, eikä hän koskaan ajattele etukäteen sanomisiaan. Sammakoita siis pomppii sinne tänne.
Nyt hän on tölväisyillään aiheuttanut minulle ulkonäkökriisin. Hän on huomauttanut minulle mm. isosta nenästä, silmäkulman rypyistä ja nyt viimeisenä "havaintona" ohuesta ylähuulesta. Ja kyse ei nyt oikeasti ole siitä, että olisin joku jättiklyyvarin omaava kurttuinen viiruhuuli, vaan ihan oikeasti moneen kertaan kauniiksi kehuttu. En ole itse koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota näihin ulkonäköseikkoihin, mutta ystäväni tölväisyt ovat saaneet minussa aikaan melkoisen kriisin. Nykyään kun katson peiliin, niin huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä näihin hänen mainitsemiinsa virheisiin.
Onko teillä muilla suorapuheisia lörppöjä kavereina, ja kuinka jaksatte kuunnella heitä?
Kommentit (38)
Tiedät ystäväsi hieman hölmöksi ja silti annat painoarvoa hänen sanomisilleen? Tiedäthän että olet itse vastuussa reaktioistasi?
Mutta miten omia tunteitaan eli sitä reaktiota, joka ystäväni kommentista syntyy, pystyy hallitsemaan? Se tässä oikeastaan on koko jutun pointti: kuinka harjoitella sitä, ettei pahoittaisi mieltään?AP
kun siihen ei ole mitään yksinkertaista reseptiä. Pitää ihan oikeasti käydä läpi itsensä kanssa miksi reagoi tiettyihin asioihin juuri siten kuin reagoi. Vastaanotetun kritiikin jäsentely vaatii opettelua. Yksi ottaa lajittelematta kaiken kritiikin itseensä ja toinen ei kuule edes sitä rakentavaa ja hyvää kritiikkiä.
Olen itse tehnyt ikäni töitä tämän kanssa, ja luulen että isoin valaistus oli se ettei minulla ollut enää energiaa millekään turhalle. Aloin välittää vain tärkeistä itseeni kohdistuneista huomioista jotten ahdistuisi turhasta ja juuri tällöin opettelin lajittelemaan kritiikkiä. Esim. ulkonäkööni kohdistuvat negatiiviset kommentit lähtivät heti roskakoriin sillä sellaisen lausujalla on pakko olla jokin inhottava motiivi. Kukaan ei sano toista isonenäiseksi ollakseen rakentava.
Yleensäkin tärkeä oppitunti on ollut se että ihmiset yleensä sanovat asioita toisista ihmisistä koska heillä on itsensä kanssa ongelmia.
Voi kun voisin jotenkin antaa helpon kaavan tähän, mutta asia ei ole yksinkertainen. Mutta kuten sanoin, vastuu on sinulla. :) Tsemppiä täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sano hänelle suoraan mutta asiallisesti, että sinua loukkaa hänen kommenttinsa.
olet saanut paljon kehujakin siitä, että olet kaunis, niin miksi jäät jumittamaan vain noihin kommntteihin?
Miksi ne hyvät kommentit ei ole mielessä ensimmäisenä kun katsot peiliin :)
Muistan itse nuoruudestani kuinka paras ystäväni välillä kommentoi jotain ominaisuuttani todella tökerösti ja olen vasta nyt aikuisena tajunnut sen, miten rumasti hän on silloin puhunut. Jos samaa tulisi vielä eteen, niin antaisin kyllä kuulla kunniansa! Ei sellaiseen tarvitse alistua.
tahtoo sanoa :Miksi jäät jumittamaan vain noihin huonoihin kommentteihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät ystäväsi hieman hölmöksi ja silti annat painoarvoa hänen sanomisilleen? Tiedäthän että olet itse vastuussa reaktioistasi?
Mutta miten omia tunteitaan eli sitä reaktiota, joka ystäväni kommentista syntyy, pystyy hallitsemaan? Se tässä oikeastaan on koko jutun pointti: kuinka harjoitella sitä, ettei pahoittaisi mieltään?AP
... harjoitella? Pitäisikö harjoitella enemmän sitä, että sanoo vain pokkana takaisin? Jotkut ei opi kuin vasta sitten, kun näkevät itse miltä tuntuu kun saa jonkun paskaheiton naamalleen.Mä en edes keksi tilannetta, jossa menisin sanomaan jotain jonkun ulkonäöstä. Tuntisin itseni äärimmäiseksi paskapääksi ja häpeäisin halpamaisuuttani. Niinpä en voi tajuta, miksi mun pitää kerta toisensa jälkeen olla antamatta takaisin. Jos en hyväksyisi itsessäni kusipään elkeitä, miksi mun pitäisi hyväksyä muissa? Ei kovin loogista
vaan sano hänelle suoraan mutta asiallisesti, että sinua loukkaa hänen kommenttinsa.
Itse en haluis vajota yhtä alas kuin tuollainen ihminen. Ehkä häntä ärsyttääkin sinun luonteesi, eli kun olet tasapainoisempi ja sinut itsesi kanssa. Näin hän yrittää provosoida ja saada sinut huonolle tuulelle! . Älä lähde mukaan tuollaisiin haukkumisiin, sen sijaan olsi hyvä sanoa että tuo loukkaa, ja kysyä että miksi hän arvostelee piirteitäsi? Lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun hyvä ystäväni alkoi ekaa kertaa seurustelemaan vakavasti, menivät lopulta naimisiin ja ovat nyt 3 lapsen vanhemmat.
Heti kun seurustelu oli mennyt ns vakavalle asteele alkoi aina mua arvostelemaan ihan vastaavalla tavalla. Olin aluksi ihan ihmeissään asioista, kun ei olla ikinä tällä tavalla toisille puhuttu.
sitten aloin puolustamaan sanomalla no, mielellään mä tätä nenää kannan kun tollasta idioottimaista arvosteluasetta ylläpidän. Sain aina vähän nikottelemaan ja joka kerta sanoin samalla tavalla ja lopulta kimmastui ja selitin että hänen kommentit loukkaa mua. Mun normaalikokoinen nenä ei ole ikinä ketään haitannut, miten nyt häntä se haittaa, enkä mä aio minnekään nenäleikkaukseenkaan hänen takia mennä.
Jos et keksi jotain mikä käy sujuvasti kaikkeen, vakuutan että saat kuunnella tätä samaa soopaa lopunikäsi. Eli tee siitä loppu, koska se kerran sinua haittaa.
Mutta muistan teinnä, kuinka luokkakaveri heitti kommentteja mun rinnoista, varsinkin urheilutunneilla. Minulla on aina ollut isot rinnat, joten sattui. Peittelin niitä pitkään löysill vaatteilla, yms, kunnes nykyisin mieheni sai mut pitämään rinnoistani.
Kerran sit asia tuli puheeksi (koolla vanhoja kavereita kouluajoilta) ja kerroin asian. Kaikkimuut purskahti, että sehän oli vain kade, koska itsellään ei oikeastaan ollut rintoja. Mä en ollut koskaan ajatellut asiaa, mutta kyllähän tämä haukkuja oli todella lauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta muistan teinnä, kuinka luokkakaveri heitti kommentteja mun rinnoista, varsinkin urheilutunneilla. Minulla on aina ollut isot rinnat, joten sattui. Peittelin niitä pitkään löysill vaatteilla, yms, kunnes nykyisin mieheni sai mut pitämään rinnoistani.
Kerran sit asia tuli puheeksi (koolla vanhoja kavereita kouluajoilta) ja kerroin asian. Kaikkimuut purskahti, että sehän oli vain kade, koska itsellään ei oikeastaan ollut rintoja. Mä en ollut koskaan ajatellut asiaa, mutta kyllähän tämä haukkuja oli todella lauta.
Mahtaako itse olla täydellinen, kun huomauttelee kaikille puutteistaan? Kyllä minäkin katselen toisia ihmisiä ja vertailen itseeni, mutta ei tulisi mieleenikään sanoa ääneen noita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös ystäväni vertasi nenääni perunaan ja alkoi puhua siitä kuinka pieni ja siro nenä sillä on.
Kyllä minua suoraan sanottuna ihmetytti suuresti mitä tämän rouvan päässä oikein liikkuu vaikka minulla ei ongelmaa olekaan ulkonäköni suhteen. En ole juurikaan ulkonäkökeskeinen ihminen enkä vietä paljon aikaa peilin edessä. Olen hieman poikamainen, tykkään paksuista kulmakarvoista enkä käytä juurikaan meikkiä. Tukkakin on monesti nopeasti sidottu sotkulle. Tämä näyttää aiheuttavan monelle päänvaivaa ja minulle tulee todella paljon kauneudenhoito vinkkeja, meikkivinkkejä..Minulta on jopa ystäväni kysynyt saisiko nyppiä kulmakarvani? Eikä mulla todellakaan rehota kulmakarvat mitenkään, ne ei luonnostaankaan kasva mitenkään villisti! Ja tykkään niistä.
Olen kuitenkin löytänyt todella komean uroksen rinnalleni jolle tunnen olevani kaikista kaunein joten voisinko haluta enää enempää?
Nämä ei aiheuta ulkonäkökriisiä mutta laittaa monesti ihmettelemään mitä näin pinnalliset ihmiset tekevät kaveripiirissäni?
Jotkut puhuvat, mitä sylki suuhun tuo.
Ei semmoisia ihmisiä tosin kovin hyvin jaksakaan. Toisaalta voi olla, että olen itsekin jollekin sanonut, että näytätpä tänään väsyneeltä tai sairaalta. En ole silloin ajatellut loukata, vaan olen todella ollut sitä mieltä, että kyseinen henkilö on kipeä ja olisi voinut jäädä töistä kotiin.
Noista jutuista ei kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut puhuvat, mitä sylki suuhun tuo.
Ei semmoisia ihmisiä tosin kovin hyvin jaksakaan. Toisaalta voi olla, että olen itsekin jollekin sanonut, että näytätpä tänään väsyneeltä tai sairaalta. En ole silloin ajatellut loukata, vaan olen todella ollut sitä mieltä, että kyseinen henkilö on kipeä ja olisi voinut jäädä töistä kotiin.
Noista jutuista ei kannata välittää.
Mä tiedän yhden mieshenkilön, joka on kova kritisoimaan muiden ulkonäköä. Itse se on lyhyt, hintelä, huonoryhtinen, kaljuuntuva, ruma naamasta (mulkosilmät, vino ja pitkä nenä, leuaton), länkisäärinen ja lättäjalkainen. Mitä sen arvosteluun sitten sanoisi? Nauraa vain. Muhahaha!!
näitä ihmisiä mahtuu 13 tusinaan
oma ystäväni kommentoi aina varpaita jotka ovat hänen mielestään rumat. en ota tätä tosisssaan koska minua hämmätstyttää se että hän "inhoaa" niitä. olen saanut palautetta että minulla on kaunis jalka ja nätit varpaat juuri siksi koska ne on pitkät (minusta normaalit ei liian pitkät)
ja vastaavasti pitkät sormet myös. joten on kauniit ja hoikat kädet
ystävälläni on ite paksut lyhyet nakkisormet ja varpaat eli ehkä hän on kateellinen. mutta silti tyhmää että vaikka olen suoraan sanonut hänelle takaisin hänen varpaistaan hän jaksaa silti aina kommentoida jalkojani ja varpaitani...
joten ei kaikki ihmiset opi. he ovat sellaisia kuin ovat syntyneet.
lisäksi hän myös arvosteli aikaisemmin rintojani jotka ovat hänen mielestä säälittävän pienet. itse hänellä on hirveät roikkuvat jauhosäkit..eli mtiä voimme tästä pääteällä=????
Ei sellainen ole hyvä ystävä, joka arvostelee ja näykkii jotakin helvetin ulkonäköjuttuja. Itselläni on fiksuja kavereita, lyhyitä, pitkiä, isoja, pieniä, vanhoja, nuoria....IKINÄ ei saa toisella sanoa pahasti nenän koosta tai siksak-hampaista. Se on julmaa. Ystävää tuetaan. Riitoja ja erimielisyyksiä saa olla, mutta ne sovitaan.
En voisi olla ystävä sellaisen kanssa, joka kritisoi ulkonäköäni. Sanoisin, että tuo on loukkaavaa ja jos koet tarvetta jatkossakin arvostella, on parasta että emme ole tekemisissä laisinkaan.
Mulle ei ole kukaan, mies tai nainen, ikinä sanonut mitään pahaa ulkonäöstä! Enkä itse ole koskaan antanut kavereille ulkonäöstä mitään muuta kuin positiivista palautetta!! Se on sitten eri asia, mitä omassa pienessä päässään itsekseen ajattelee.
... harjoitella? Pitäisikö harjoitella enemmän sitä, että sanoo vain pokkana takaisin? Jotkut ei opi kuin vasta sitten, kun näkevät itse miltä tuntuu kun saa jonkun paskaheiton naamalleen.
Mä en edes keksi tilannetta, jossa menisin sanomaan jotain jonkun ulkonäöstä. Tuntisin itseni äärimmäiseksi paskapääksi ja häpeäisin halpamaisuuttani. Niinpä en voi tajuta, miksi mun pitää kerta toisensa jälkeen olla antamatta takaisin. Jos en hyväksyisi itsessäni kusipään elkeitä, miksi mun pitäisi hyväksyä muissa? Ei kovin loogista