Lue keskustelun säännöt.
Synnytyskuoleman vatvomisketjut ahdistaa.
10.03.2012 |
On tullut luettua läpi nämä synnytyskuolema-aiheiset ketjut. Vaikka luulin päässeeni jo "selville vesille" ikävistä muistoista, vuosienkin jälkeen ne aktivoituvat aina uudelleen kun asiat tulevat puheeksi.
Niille vastaajille, jotka vähättelevät äitien synnytyskomplikaatioita, voin kertoa että kokemukset ovat (näköjään) ikuisia ja traumaattisia. Realistinen kuolemanpelko, pelko lapsen menetyksestä jne eivät ole ihan kevyitä ajatuksia.
Synnytykset ovat niin perustavanlaatuisia kokemuksia elämässä, että niihin liittyvät muistot niin hyvässä kuin pahassakin ovat kriittisiä. Nyt hitto soikoon harmittaa, että pitkin avata nämä keskustelut, arhg!
Kommentit (33)
Nyt puhutaan suomalaisten äitien synnytyksistä, peloista, synnytyskuolemasta, lapsen menettämisestä.. Aina löytyy vieläkin kauheampia tarinoita ja kohtaloita. Eniten kuitenkin koskettaa ne, joista on jonkinlaista omakokemusta. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku pahasti mielenterveysongelmainen tässä ketjussa. Ihme kicksejä taitaa tästäkin saada :(
että joku on joskus kokenut jotain sellaista, mitä tuollainen ap:n kaltainen kokemus ei paljon hetkauta.
ap on hengissä.
Synnytys on aina traumaattinen tavalla tai toisella, mutta on luonteenköyhyyttä ruikuttaa siitä, niin kuin ap tekee.
Hän on elossa, kokenut kovia, mutta elossa.
Itsekäs hän on, mutta elossa.
Moni on kuollut, tai saanut pysyviä vaurioita SUOMESSAKIN; ap kärsii silti ja häntä ahdistaa.
Oli niin kamalaa kun ITSELLE tapahtui noin kamalaa ja tottakai, KAIKKI JOTKA HÄNTÄ ARVOSTELEE; EIVTÄ OLE KOKENEET SAMANLAIS`TA TUSKAA KUIN HÄN, niinpä niin.
Ap:n on vaikea kuvitella, että monet ovat kokenet tuskan, isomman tuskan kuin hän, ja ovat silti iloisia elämästään ja jopa kokevat myötätuntoa heitä huonommin käyneille, mutta ehei, ap kokee
että mikään ei vertoja HÄNEN kokemukselleen, ja joltain joutaisi kuolla joku, ja jonkin pitäisi jopa miettiä silloin arfikan lapsia...
Ap on itsekäs ja kiittämätön ihminen.
Enkeli teki virhearvion, koska on niin paljon
VIATTOMIA jotka olisivat ansainneet elämän,
tyttöjä, jotka olisivat ansainneet koskemattoman elämän, mutta ap:n mielestä se mikä ei tapahdu suomessa, sillä ei ole väliä.
Niin kauan kuin ap antaa niin tapahtua, niin kauan lapset kärsii, ja hän ei välitä kuin itsestään.
Ap: on vaikea ymmärtää asiaa, että joku kärsii häntä enemmän joka päivä, ja se joku toivoo kuolemaa. ap: n mielestä ne kaikki on afrikassa, ei tarvitse mennä kuin muutama sata kilometriä suomen rajasta, niin totuus iskee .
Ap: ajattellee, että häntä ei ymmärretä....
minä ymmärrän, tajuan tuskan ja henkisen paineen, mutta en ymmärrä sitä, että elämästä ei voida iloita, vaan ahdistutaan ja naurettavinta on se, että ahdistutaan asiasta mille ei voi mitään....Ap: pitää menettää elämässä paljon, ja menettää uudelleen, ja uudelleen, jotta hän voisi koskaan edes käsittää asiani pointin.
fanaattisuus on IKÄVÄKYLLÄ kaukana siitä.
Itsekkyys ja sen puute, sitä voisi ap ajatella.
Se että aloittaja teki aloituksen tästä aiheesta, ei varmasti kerro yhtään mitään siitä, miten hän yleensä elämänsä kokee. Mielestäni on todella moukkamaista ja tyhmää jollain lailla kilpailla siitä mikä nyt on kamalampaa. Ei toiselle voi sanoa, että "toi sun kokemus nyt on ihan pikku juttu, kun vertaa tohon afrikkalaiseen". Ei kokemuksia voi vertailla tai laittaa mihinkään vaakakuppiin. Herranjumala. Tuskin sä menisit sanomaan sunparhaalle ystävälle, siskolle tms joka on llut vähällä menettää lapsena ja kuolla itsekin että herää pahvi, tehän ootte elossa. Eihän tossa nyt mitään. Mut hei! Katoppas kun mä näytän sulle velä kamalamman jutun... siis oikeesti.
Turha tätä keskustelua on nyt kuitenkaan jatkaa. Mielipiteet on kun persereikä: Jokaisella on oma ja toisen oma haisee paskalle.
Piece!
-18
että joku on joskus kokenut jotain sellaista, mitä tuollainen ap:n kaltainen kokemus ei paljon hetkauta.
ap on hengissä.
Synnytys on aina traumaattinen tavalla tai toisella, mutta on luonteenköyhyyttä ruikuttaa siitä, niin kuin ap tekee.
Hän on elossa, kokenut kovia, mutta elossa.
Itsekäs hän on, mutta elossa.
Moni on kuollut, tai saanut pysyviä vaurioita SUOMESSAKIN; ap kärsii silti ja häntä ahdistaa.
Oli niin kamalaa kun ITSELLE tapahtui noin kamalaa ja tottakai, KAIKKI JOTKA HÄNTÄ ARVOSTELEE; EIVTÄ OLE KOKENEET SAMANLAIS`TA TUSKAA KUIN HÄN, niinpä niin.
Ap:n on vaikea kuvitella, että monet ovat kokenet tuskan, isomman tuskan kuin hän, ja ovat silti iloisia elämästään ja jopa kokevat myötätuntoa heitä huonommin käyneille, mutta ehei, ap kokee
että mikään ei vertoja HÄNEN kokemukselleen, ja joltain joutaisi kuolla joku, ja jonkin pitäisi jopa miettiä silloin arfikan lapsia...
Ap on itsekäs ja kiittämätön ihminen.
Enkeli teki virhearvion, koska on niin paljon
VIATTOMIA jotka olisivat ansainneet elämän,
tyttöjä, jotka olisivat ansainneet koskemattoman elämän, mutta ap:n mielestä se mikä ei tapahdu suomessa, sillä ei ole väliä.
Niin kauan kuin ap antaa niin tapahtua, niin kauan lapset kärsii, ja hän ei välitä kuin itsestään.
Ap: on vaikea ymmärtää asiaa, että joku kärsii häntä enemmän joka päivä, ja se joku toivoo kuolemaa. ap: n mielestä ne kaikki on afrikassa, ei tarvitse mennä kuin muutama sata kilometriä suomen rajasta, niin totuus iskee .
Ap: ajattellee, että häntä ei ymmärretä....
minä ymmärrän, tajuan tuskan ja henkisen paineen, mutta en ymmärrä sitä, että elämästä ei voida iloita, vaan ahdistutaan ja naurettavinta on se, että ahdistutaan asiasta mille ei voi mitään....Ap: pitää menettää elämässä paljon, ja menettää uudelleen, ja uudelleen, jotta hän voisi koskaan edes käsittää asiani pointin.
fanaattisuus on IKÄVÄKYLLÄ kaukana siitä.
Itsekkyys ja sen puute, sitä voisi ap ajatella.Se että aloittaja teki aloituksen tästä aiheesta, ei varmasti kerro yhtään mitään siitä, miten hän yleensä elämänsä kokee. Mielestäni on todella moukkamaista ja tyhmää jollain lailla kilpailla siitä mikä nyt on kamalampaa. Ei toiselle voi sanoa, että "toi sun kokemus nyt on ihan pikku juttu, kun vertaa tohon afrikkalaiseen". Ei kokemuksia voi vertailla tai laittaa mihinkään vaakakuppiin. Herranjumala. Tuskin sä menisit sanomaan sunparhaalle ystävälle, siskolle tms joka on llut vähällä menettää lapsena ja kuolla itsekin että herää pahvi, tehän ootte elossa. Eihän tossa nyt mitään. Mut hei! Katoppas kun mä näytän sulle velä kamalamman jutun... siis oikeesti.
Turha tätä keskustelua on nyt kuitenkaan jatkaa. Mielipiteet on kun persereikä: Jokaisella on oma ja toisen oma haisee paskalle.Piece!
-18
kertoi aina jotain kamalampaa jos jollain oli vaikeaa, ärsyyntyi ja alkoi syytellä kyseistä ihmistä itsekkääksi. Kaikki muistanevat millaisen diagnoosin kyseinen ihminen sai.
Sulla on asiat hyvin, niin ei voi sanoa elävää elämää elävistä maapallon miljoonista lapsista, jotka kärsivät JOKA PÄIVÄ.
Heille kuolema, jonka sinä ap vältit, olisi lähinnä helpotus.
Iloitse elämästäsi, koska kaikki muu halventaa elossa olevia lapsia heidän omissa kärsimyksissään, joita et voi koskaan edes kuvitella.
Ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot synnytyksestä ei taatusti unohdu, oli ne sitten hyviä tai ikäviä. Toisaalta, on se niin mahtava kokemus, että ilman sitä elämä olisi niin paljon mitättömämpää.
En lopulta saanutkaan synnyttää, vaan jouduin sektioon. Tämä mahtava kokemus jäi siis kokonaan väliin ja nyt olen ihan ulkopuolinen. Olisin kipuakin ollut valmis ottamaan vaikka kuinka, mutta sainkin vain jälkeenpäin niitä niin, etten pystynyt hoitamaan vauvaa vähään aikaan.
Muut sitten kehuvat, kuinka synnytys oli mieletön kokemus hyvässä mielessä ja kuinka he nyt ovat Naisia isolla n:llä.
Muistot synnytyksestä ei taatusti unohdu, oli ne sitten hyviä tai ikäviä. Toisaalta, on se niin mahtava kokemus, että ilman sitä elämä olisi niin paljon mitättömämpää.
En lopulta saanutkaan synnyttää, vaan jouduin sektioon. Tämä mahtava kokemus jäi siis kokonaan väliin ja nyt olen ihan ulkopuolinen. Olisin kipuakin ollut valmis ottamaan vaikka kuinka, mutta sainkin vain jälkeenpäin niitä niin, etten pystynyt hoitamaan vauvaa vähään aikaan.Muut sitten kehuvat, kuinka synnytys oli mieletön kokemus hyvässä mielessä ja kuinka he nyt ovat Naisia isolla n:llä.
Eiköhän tuossa kommentissa yleensäskin viitattu siihen lapsen saamiseen, keinosta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i minä ymmärrän, tajuan tuskan ja henkisen paineen, mutta en ymmärrä sitä, että elämästä ei voida iloita, vaan ahdistutaan ja naurettavinta on se, että ahdistutaan asiasta mille ei voi mitään....
[/quote]
kun tapahtuu jotakin täysin yllättävää, jolle ei voi mitään.
Ap ahdistui siitä, että ikävät muistot palasivat mieleen kun luki aihepiiriin liittyviä keskusteluja. Se lienee varsin normaalia, oli kyse traumaattisista kokemuksista tai vaikka iloisista. Eimerkiksi häistä puhuttaessa tulevat usein omat häät mieleen jne.
Ja aplle sanon, että on ihan normaalia. terapia on tuskin tarpeen, jos asia ei ala tuon enempää vaivata. Ja kurja juttu, että sinulla oli tuollainen ikävä kokemus!
[i minä ymmärrän, tajuan tuskan ja henkisen paineen, mutta en ymmärrä sitä, että elämästä ei voida iloita, vaan ahdistutaan ja naurettavinta on se, että ahdistutaan asiasta mille ei voi mitään....
kun tapahtuu jotakin täysin yllättävää, jolle ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistot synnytyksestä ei taatusti unohdu, oli ne sitten hyviä tai ikäviä. Toisaalta, on se niin mahtava kokemus, että ilman sitä elämä olisi niin paljon mitättömämpää. Oletko ap ajatellut sitä?
synnytyksiin voi kuolla, joo, ja kuoleekin, mutta enemmän tappaa maailmassa taudit, sota, nälkä ja liikenne.
Ihminen ON kuolevainen, jokainen meistä kuolee, tavalla tai toisella.
Onko se sitten kamalampaa kuolla synnytyksessä vai nälkään? En tiedä, onko kamalampaa kuolla kolarissa?
Ihan perusFAKTA ap: SE ON ELÄMÄÄ! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun se kriittinen tilanne osuu omalle kohdalle ja siitä selviää, asia ei unohdu ikinä.
Varmasti muisto vaivaisi loppuiän yhtä lailla, jos olisin selvinnyt syövästä tai vakavasta onnettomuudesta ja samalla tavalla aktivoituisi, kun näkisin aiheeseen liittyviä uutisia. Elämäähän sekin tosiaan on. Mun kohdalla se kuitenkin oli synnytyskomplikaatio ja niitä kohtaa tiedostusvälineissä ja blogeissa harvemmin :( Olisi pitänyt itse tietää paremmin ja olla avaamatta keskusteluja aiheesta! terv. ap
synnytyksiin voi kuolla, joo, ja kuoleekin, mutta enemmän tappaa maailmassa taudit, sota, nälkä ja liikenne.
Ihminen ON kuolevainen, jokainen meistä kuolee, tavalla tai toisella.
Onko se sitten kamalampaa kuolla synnytyksessä vai nälkään? En tiedä, onko kamalampaa kuolla kolarissa?Ihan perusFAKTA ap: SE ON ELÄMÄÄ! =)
että joku on joskus kokenut jotain sellaista, mitä tuollainen ap:n kaltainen kokemus ei paljon hetkauta.
ap on hengissä.
Synnytys on aina traumaattinen tavalla tai toisella, mutta on luonteenköyhyyttä ruikuttaa siitä, niin kuin ap tekee.
Hän on elossa, kokenut kovia, mutta elossa.
Itsekäs hän on, mutta elossa.
Moni on kuollut, tai saanut pysyviä vaurioita SUOMESSAKIN; ap kärsii silti ja häntä ahdistaa.
Oli niin kamalaa kun ITSELLE tapahtui noin kamalaa ja tottakai, KAIKKI JOTKA HÄNTÄ ARVOSTELEE; EIVTÄ OLE KOKENEET SAMANLAIS`TA TUSKAA KUIN HÄN, niinpä niin.
Ap:n on vaikea kuvitella, että monet ovat kokenet tuskan, isomman tuskan kuin hän, ja ovat silti iloisia elämästään ja jopa kokevat myötätuntoa heitä huonommin käyneille, mutta ehei, ap kokee
että mikään ei vertoja HÄNEN kokemukselleen, ja joltain joutaisi kuolla joku, ja jonkin pitäisi jopa miettiä silloin arfikan lapsia...
Ap on itsekäs ja kiittämätön ihminen.
Enkeli teki virhearvion, koska on niin paljon
VIATTOMIA jotka olisivat ansainneet elämän,
tyttöjä, jotka olisivat ansainneet koskemattoman elämän, mutta ap:n mielestä se mikä ei tapahdu suomessa, sillä ei ole väliä.
Niin kauan kuin ap antaa niin tapahtua, niin kauan lapset kärsii, ja hän ei välitä kuin itsestään.
Ap: on vaikea ymmärtää asiaa, että joku kärsii häntä enemmän joka päivä, ja se joku toivoo kuolemaa. ap: n mielestä ne kaikki on afrikassa, ei tarvitse mennä kuin muutama sata kilometriä suomen rajasta, niin totuus iskee .
Ap: ajattellee, että häntä ei ymmärretä....
minä ymmärrän, tajuan tuskan ja henkisen paineen, mutta en ymmärrä sitä, että elämästä ei voida iloita, vaan ahdistutaan ja naurettavinta on se, että ahdistutaan asiasta mille ei voi mitään....
Ap: pitää menettää elämässä paljon, ja menettää uudelleen, ja uudelleen, jotta hän voisi koskaan edes käsittää asiani pointin.
fanaattisuus on IKÄVÄKYLLÄ kaukana siitä.
Itsekkyys ja sen puute, sitä voisi ap ajatella.