Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset ei saa syrjiä? Tai arvostella muita? En ymmärrä!
09.03.2012 |
Haluatteko itse olla jollain tapaa erilaisen kanssa kaveri? Oletteko tosi ystävällisiä naapurin erikoiselle mt-potilaalle? Kutsutteko työpaikalta myös sen syrjäänvetäytyvän, joukosta poikkeavan henkilön tyttöjen iltaan?
Monet teistä halveksuu esim. "WT:itä" eli vaikkapa tatuoitua, lävistettyä, huonosti koulutettua ihmistä, joka kuuntelee junttia musiikkia.
Haukutte palstalla myös muita äitejä milloin mistäkin. Ilkeät sanankäänteet on todella yleisiä.
Miksi lasten pitäisi olla itse jeesuksia, joiden pitäisi aina ottaa muut mukaan leikkiin, osata kohdella erikoisia ihmisiä täydellisesti, miksi lapset ei saisi syrjiä muita ihmisiä (esim. jättämällä ulos porukasta)?? Teidän mielestä se WT on halveksuttava, lasten mielestä vaikka joku muu - miksi te saatte syrjiä ja halveksua, lapset ei?
Väitän että vähintään puolet tälläkin palstalla käyttäytyy juuri noin sosiaalisessa elämässä tavalla tai toisella?? MIKSI lapsilta vaaditaan muuta kun ei itsekään pystytä olemaa kunnolla?
Väitättekö että ette lasten kuullen koskaan arvostele muita ihmisiä tai katso nenänvartta pitkin?
Kommentit (21)
ihmisten arvostelua sekä lasten kanssa että täällä nettimaailmassa. En voi väittää että olisin täysin onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ei saa.
Missä iässä toisen kiusaaminen on sallittua??
pidä, mutta en todellakaan syrji esim. työpaikalla. Naapurissa ei asu mt-potilasta, mutta naapurin kehitysvammaista kyllä moikkaan iloisesti.
Jos järjestäisin illanvieton, johon kutsuisin suurimman osan työporukasta, en todellakaan jättäisi yhtä tai kahta kutsumatta. En puhu ihmisille ilkeästi tai syrji. Kyllä töissä ja muualla pitää pystyä olemaan ihmisiksi kaikkien kanssa. Ei tarvitse tykätä, mutta puhua normaalisti, tehdä työt, ottaa mukaan kahvipöytäjuttuihin, pyytää lounaalle siinä kuin muitakin jne. Ja esimiehenä en todellakaan katselisi sitä, että jotakin työntekijää alettaisiin selkeästi syrjimään ja halveksumaan.
jos naapurin weetee,mt-juopolle sanoo rumasti ja täten häntä ei kunniota. Saattaa saada ruuvimeisselistä silmään.
On äärimmäisen tärkeää turvata oma terveys ja ehkä oma henkikulta hyvällä käytöksellä. Hyvään käytökseen ei kuulu muiden kiusaaminen tai muille avautuminen. Toinen saattaa viedä hengen, jos loukkaantuu.
Siksi muiden kunnioittaminen on tärkeää. Haluammehan että meitäkin kunnioitetaan eikä vahinkoa satu.
tajua, että on kutsuttu periaatteessa velvollisuudesta tai säälistä mukaan?
Luuletteko, että sitä ei itse tajua ja aisti, ettei kuitenkaan kuulu tai osaa kuulua porukkaan, vaikka haluaisikin?
Mun mielestä tää kiusaamiskeskustelu on vaan välillä niin tekopyhää. Aikuiset itse kiusaa minkä kerkeää, toki poikkeuksia on. Mutta todella moni on koko ajan paheksumassa, juoruamassa, haukkumassa jne. muita, eikä todellakaan oteta "mukaan porukkaan" ihan jokaista yksinäistä mammaa. Sitten sitä kuitenkin vaaditaan lapsilta.
Toinen juttu mielestäni on se, että jokaisen erikoisen lapsen pitäisi saada jo kotoa hyvä itsetunto. Sillä vaikka sut otettais mukaan porukkaan koska "kaikki kuuluu ottaa", niin sen ei-toivotun olon kyllä huomaa ja tuntee. On nöyryyttävää olla se, joka "hyvää hyvyyttään" otetaan mukaan ryhmätöihin tai kutsutaan synttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleistä ihmisten keskinäistä toimeentulemista niin aika huono juttu.
mulla ei ole tapana arvostella muita koskaan, ei lapsia eikä aikuisia. Ystävällinen pitää olla kaikille ja ottaa mukaan leikkiin. En mä töissäkään jätä tekemättä töitä kenenkään kanssa, vaikka jotkut onkin toisia mukavempia. Tyttöjeniltaan kutsun omat ystäväni - en hyvänpäiväntuttuja. Naapureita tervehdin vaikka olisivat kuinka "erikoisia".
Olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa siitä että tällä palstalla jos jossain syrjintä ja arvostelu kukoistaa. Surullista. Mutta jospa edes seuraava sukupolvi olis sitten fiksumpi noiden vaatimusten ansiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hyvä olisi opettaa myös kiusaamisen sietämistä. Olen havainnut, että kiusaaminen on aika yleistä, ja ne jotka eivät ole siitä moksiskaan eivät pitkään ole kiusaamisyritysten kohteena. Ei kukaan viitsi kiusata jos uhria ei kiinnosta.
Itse olen ollut aika tarkka siitä, että lapset eivät kiusaa eikä heitäkään kiusata enempää kuin sietokyky kestää.
tajua, että on kutsuttu periaatteessa velvollisuudesta tai säälistä mukaan?
Luuletteko, että sitä ei itse tajua ja aisti, ettei kuitenkaan kuulu tai osaa kuulua porukkaan, vaikka haluaisikin?
Mun mielestä tää kiusaamiskeskustelu on vaan välillä niin tekopyhää. Aikuiset itse kiusaa minkä kerkeää, toki poikkeuksia on. Mutta todella moni on koko ajan paheksumassa, juoruamassa, haukkumassa jne. muita, eikä todellakaan oteta "mukaan porukkaan" ihan jokaista yksinäistä mammaa. Sitten sitä kuitenkin vaaditaan lapsilta.
Toinen juttu mielestäni on se, että jokaisen erikoisen lapsen pitäisi saada jo kotoa hyvä itsetunto. Sillä vaikka sut otettais mukaan porukkaan koska "kaikki kuuluu ottaa", niin sen ei-toivotun olon kyllä huomaa ja tuntee. On nöyryyttävää olla se, joka "hyvää hyvyyttään" otetaan mukaan ryhmätöihin tai kutsutaan synttäreille.
ei suosittu tajuaa, jos hänet otetaan mukaan vain hyvää hyvyyttään. Mutta se on mielestäni paljon parempi, kuin että häntä vielä tarkoituksella syrjitään ja estetään siten edes mahdollisuus päästä mukaan porukkaan.
Kyllä esim. töissä täytyy kyetä tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja käymään normaalia arkista kanssakäymistä, vaikkei olisikaan suosikkityyppi. Ne kummallisetkin tyypit ovat osa työyhteisöä ja kaikkien etu on, että myös sitä epävirallista juttelua käydään esim. kahvitauolla muidenkin kuin kivoimpien tyyppien kanssa.
Musta on järkyttävää lukea tätä keskustelua! Ihan oikeastiko olette sitä mieltä, että on aikuisilta hyväksyttävää käytöstä esim. töissä syrjiä, haukkua ja halveksua toisia? En ole koskaan, onneksi, ollut työpaikassa, jossa jätettäisiin tarkoituksella joku kutsumatta esim. seuraksi lounaalle tai haukuttaisi selän takana. Onhan joskus ihmisiä, joista ei oikein pidetä, mutta asialllisesti silti on osattu käyttäytyä eikä syrjiä.
Tai on meillä esim. rasittavia naapureita, mutta kyllä heille voi pihassa puhua ihan normaalisti ja ystävällisesti. Ei tarvitse olla ylin ystävä, mutta pitää käyttäytyä kunnioittavasti ja kohteliaasti kaikkia ihmisiä kohtaan.
Ei mikään ihme, jos koulukiusaamista on niin paljon, jos näin monen aikuisen mielestä syrjiminen, haukkuminen ja halveksiminen on ihan normaalia ja se kuuluukin näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joustetaa sen verra et ap:n lapsia saa syrjii
tajua, että on kutsuttu periaatteessa velvollisuudesta tai säälistä mukaan?
Luuletteko, että sitä ei itse tajua ja aisti, ettei kuitenkaan kuulu tai osaa kuulua porukkaan, vaikka haluaisikin?
Mun mielestä tää kiusaamiskeskustelu on vaan välillä niin tekopyhää. Aikuiset itse kiusaa minkä kerkeää, toki poikkeuksia on. Mutta todella moni on koko ajan paheksumassa, juoruamassa, haukkumassa jne. muita, eikä todellakaan oteta "mukaan porukkaan" ihan jokaista yksinäistä mammaa. Sitten sitä kuitenkin vaaditaan lapsilta.
Toinen juttu mielestäni on se, että jokaisen erikoisen lapsen pitäisi saada jo kotoa hyvä itsetunto. Sillä vaikka sut otettais mukaan porukkaan koska "kaikki kuuluu ottaa", niin sen ei-toivotun olon kyllä huomaa ja tuntee. On nöyryyttävää olla se, joka "hyvää hyvyyttään" otetaan mukaan ryhmätöihin tai kutsutaan synttäreille.
ei suosittu tajuaa, jos hänet otetaan mukaan vain hyvää hyvyyttään. Mutta se on mielestäni paljon parempi, kuin että häntä vielä tarkoituksella syrjitään ja estetään siten edes mahdollisuus päästä mukaan porukkaan.
Kyllä esim. töissä täytyy kyetä tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja käymään normaalia arkista kanssakäymistä, vaikkei olisikaan suosikkityyppi. Ne kummallisetkin tyypit ovat osa työyhteisöä ja kaikkien etu on, että myös sitä epävirallista juttelua käydään esim. kahvitauolla muidenkin kuin kivoimpien tyyppien kanssa.
Musta on järkyttävää lukea tätä keskustelua! Ihan oikeastiko olette sitä mieltä, että on aikuisilta hyväksyttävää käytöstä esim. töissä syrjiä, haukkua ja halveksua toisia? En ole koskaan, onneksi, ollut työpaikassa, jossa jätettäisiin tarkoituksella joku kutsumatta esim. seuraksi lounaalle tai haukuttaisi selän takana. Onhan joskus ihmisiä, joista ei oikein pidetä, mutta asialllisesti silti on osattu käyttäytyä eikä syrjiä.
Tai on meillä esim. rasittavia naapureita, mutta kyllä heille voi pihassa puhua ihan normaalisti ja ystävällisesti. Ei tarvitse olla ylin ystävä, mutta pitää käyttäytyä kunnioittavasti ja kohteliaasti kaikkia ihmisiä kohtaan.
Ei mikään ihme, jos koulukiusaamista on niin paljon, jos näin monen aikuisen mielestä syrjiminen, haukkuminen ja halveksiminen on ihan normaalia ja se kuuluukin näyttää.
Olin itse työyhteisössä erinäisistä syistä se, jota haukuttiin selän takana ja syrjittiin. Totta puhuen olin se kaikkein vanhin siinä työporukassa. Kaikki muut oli jotain parikymppisiä. Kyllä mä ymmärrän, että jutut on vähän eri luonteisia ja ihan tosissani yritin päästä mukaan, mutta koska asenne minua kohtaan oli heti alusta alkaen todella halveksuva, niin en jaksanut yrittää enempää.
Onneksi pääsin sieltä pois. Mutta jäi kaivelemaan se, että kyllä minun mielestäni kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Ja meidän aikuisten pitää opettaa tää asia lapsille. Muuten ne ei sitten osaa työelämässä olla niin, että kaikilla olisi hyvä olla ja tehdä työtä.
Erilaisuuden hyväksyminen ei vain tuo sille toiselle, sille erilaiselle, hyvää oloa vaan helpottaa myös niiden vähemmän erilaisten elämää.
Helppohan se on tehdä sitten töitä, kun ei tarvitse kuluttaa energiaansa sen yhden erilaisen mollaamiseen. Voi vain keskittyä työn tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. näin:
- mulla on työyhteisössä ihmisiä, joille olen näkymätön: OK, jos mä olen olematon ihminen heille, niin olkoot niin ja olen sitten tekemisissä niiden ihmisien kanssa, jotka tykkäävät olla tekemisissä kanssani.
- mun esikoisella ei ole luokallaan yhtään kaveria, opettaja yrittää kaikkensa, että kaikkien kanssa oltaisiin kavereita, mitä en ymmärrä. Miksi mun pojan kanssa kenenkään olisi pakko kaveerata, jos hän ei ole sellainen jonka kanssa on kiva olla! Mutta toki tulee antaa myös pojalleni opiskelurauha, eikä kiusata ja ärsyttää koko ajan.
ja levitteli minusta valheellisia juoruja.
Lapseni on lopettanut ystävyyden yhteen kaveriinsa, joka oli "aina parempi" kuin hän ja toi sen joka hetki esille. Tuin siinä ratkaisussa, ettei sitä "ystävää" tarvittu.
Ei kaikkien kanssa tarvitse olla ystävä. Ei se ole sama asia, että sitten aletaan kiusaamaan tuota ihmistä!!
Ei noita kumpaakaan entistä ystävää kutsuta meille juhliin, vaikka kaikki muut kaverit meille kutsutaankiin. Miksi niin pitäisi tehdä? Mitä he ovat ystävyyden eteen tehneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis tarvitse tykätä, ei tarvitse välittää siitä mikä itselle on kivaa. Hyväkäytöksiset ihmiset eivät syrji ketään.Sille en voi mitään jos AP ei osaaa käyttäytyä.Vaikea sinun on käyttäytymissääntöjä lapsillekaan opettaa.Täällä puhutaan aina niistä WT ihmisistä joka ilmeisesti tarkoittaa valkoista roskasakkia. Juuri sitä olet AP,olet WT kun et osaa käyttäytyä ja lapsesi ovat sitä myös.
Ei siis tarvitse tykätä, ei tarvitse välittää siitä mikä itselle on kivaa. Hyväkäytöksiset ihmiset eivät syrji ketään.Sille en voi mitään jos AP ei osaaa käyttäytyä.Vaikea sinun on käyttäytymissääntöjä lapsillekaan opettaa.Täällä puhutaan aina niistä WT ihmisistä joka ilmeisesti tarkoittaa valkoista roskasakkia. Juuri sitä olet AP,olet WT kun et osaa käyttäytyä ja lapsesi ovat sitä myös.
Kertooko ap itsestään, vai olisiko mukana sarkasmia ja samalla tarkoitus puhua siitä, kun netissä on lupa haukkua muita ties minkä syyn varjolla. Hohhoijaa.
Joskus kiusaajan ja suunsoittajan palkka on kuolema.
Itsellä ei tulisi mieleenkään kiusata ketään tai soittaa suuta muille. Koskaan ei voi tietää...
Jännä että osa ei osaa pelätä pahinta.
Lapsen EI tarvitse leikkiä sellaisen lapsen kanssa, josta hän ei todellakaan pidä.
Lapselle pitää opettaa, että ei tarvitse olla sellaisen ihmisen seurassa, jonka seuran kokee epämiellyttäväksi.
Kyllä lapsellakin on oikeus valita ystävänsä, ihan siinä kuin aikuisenkin, ja siinä ei ole mitään kiusaamista!!!
Lapsen EI tarvitse leikkiä sellaisen lapsen kanssa, josta hän ei todellakaan pidä.
Lapselle pitää opettaa, että ei tarvitse olla sellaisen ihmisen seurassa, jonka seuran kokee epämiellyttäväksi.
Kyllä lapsellakin on oikeus valita ystävänsä, ihan siinä kuin aikuisenkin, ja siinä ei ole mitään kiusaamista!!!
Mutta voi silti olla neutraali ja kohtelias toiselle. Ei tarvitse olla tyly tai töykeä. Tämä on tärkeää. Myöskään koskaan ei voi tietää milloin ystävyys iskee. Joskus on odotettava ja annetta taikinan tekeytyä. Ei voida lyödä lukkoon tulevaisuutta.
en syrji enkä hauku muita. Ja samaa opetan omilleni. Eikö teille muille sitten ole opetettu kotona käytöstapoja laisinkaan?
Niin ei saa.