Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat kieltävä väkivallan?
09.03.2012 |
Tuosta perheväkivaltaketjusta nousi mieleeni, miksi niin usein vanhemmat kieltävät lapsia kohtaan tekemänsä väkivallan? Tarkoitan siis tilannetta, kun jo aikuiseksi kasvanut lapsi ottaa puheeksi lapsuudessa kokemansa väkivallan.
Onko kyseessä kenties psykologinen defenssi, eli ihminen unohtaa tai ei pysty hyväksymään tekemiään tekoja? Se on niin kovin yleistä, että pakko sille on olla jokin muu selitys, kuin pelkkä vanhempien halu valehdella.
Itsekin olen pahoinpidelty lapsi ja molemmat vanhemmat kieltävät kaiken tapahtuneen, vaikka muuten fiksuja ovatkin.
Kommentit (2)
Voi olla että vanhempien mielestä se on oikeutettua. Tiedän useamankin 70 luun vanhemman jotka aia jauhaa että ruumiillinen kuritus pitäisi palauttaa, nuoriso pitäisi piiskata, joku "ansaitsisi isän kädestä" ja sitten vielä jaellaan kasvatusneuvoja. Omat vanempani, joiden kanssa välit on väkivallasta johtuen jäiset, kokivat kuitenkin oikeudekseen alkaa neuvomaan minua lasten kurittamisessa. Sanoivat että jo vauvana pitää alkaa kurittamaan ja heti vaan luulot pois. Että lapsi sitten tietää kuka käskee ja osaa totella.
En todellakaan vie lapsenlapsiani vanhemmilleni hakattavaksi ja kuritettavaksi.
Vanhempani (isäni) ovat yrittäneet aikuisenakin vielä käydä kimppuun ja pakottaa heidän tahtoonsa. On todella sairasta että nelikymppistä tytärtä tullaan repimään tukasta ja kuristamaan remeleistä vain siksi että aikuinen lapsi ei "tottele".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se todellakin on defenssi. Vähätellään niitä läpsyjä ja tukkapöllyjä tms., eikä ymmärretä, miten lapsi on ne kokenut. Tuskin kysymys todella on valehtelemisesta. Jos on tehnyt lapselleen jotain niin kamalaa, kuin lyönyt, tietää se kyllä sisimmässään, mutta mieli pyrkii puolustamaan torjumalla koko kammottavan kokemuksen.