Kun on kolme lasta tosi pienillä ikäeroilla, milloin helpottaa?
Minkä ikäinen pitää pienimmän olla, että voi taas hetken hengähtää? Mielipiteesi tai kokemuksesi.
Kommentit (21)
ja mikä on pieni on ikäero. Mulla kolme ekaa 1 v 8 kk ikäeroilla, ja kyllä mä hengähtelin jo kun nuorin syntyi... Selkeesti helpommaksi musta tuli kun nuorin alkoi kävelemään. Mutta kuka kokee minkäkin helpommaksi. Silleen älyttömän helpoksi tulee sitten kun nuorin on noin 3 v (mulla nyt neljäs sen ikäinen).
meillä kolme lasta alle neljässä vuodessa ja hurjaa on meno vaikka nuorin jo 1,5. Osaltaan vaikuttaa totaalitukiverkottomuus eli isovanhemmat eivät osallistu elämäämme eikä meillä ole yhtään ketään joka voisi edes hetken katsoa lapsia. Parisuhdeaikaa ei siis ole ollut kertaakaan sitten esikoisen syntymän ja en vielä pienintä jätä ventovieraan hoitoon.
Suurimmat ongelmat ovat erilaiset neuvolat/lääkärit/omat pakolliset menot, koska joka paikkaan on pakko ottaa kaikki kolme mukaan. Erityisen nautinnolisena mieleen on jäänyt se kun oman pahan sairauden takia piti arppakeskuksessa jonottaa kolme kärsimätöntä lasta mukana. Puoliso ei aina voi olla kesken työpäivän pois, joten kolmen kanssa mennään joka paikkaan (ja se ei todellakaan ole aina mitään mukavaa).
Uskoisin että helpottaa vasta kun kaikki ovat koulussa!
Meillä kolme poikaa, joilla ikäeroa 3v 8kk. Vilkasta on ollut, ja raskaitakin hetkiä esim sairastelun aikaan, mutta ei tässä mikään ole ollut niin rankkaa ettei sitä jaksaisi.
Tosin meillä oli kahden vuoden ikäerot. Eli aika isoja oli ne isommat sisarukset, pystyivät olemaan tuntikausia keskenään.
Meillä "kuopus" alkoi leikkiä isoveljien kanssa samassa huoneessa kun oli 1v (veljet 3 ja 5). Siitä lähtien mä sain monta tuntia päivässä ihan omaa aikaa.
t. viiden äiti
Nyt helpotti, poika 5, poika 3v ja tyttö 1v. Pojat löysivät toisensa.
helpotti aika paljon. Eskarin ja koulun alut tietty vielä enempi. Lapset siis olleet kotihoidossa.
on syntyneet kolmen vuoden sisällä.
Totaaliyh:ksi jäin kun nuorin oli 4kk. Nyt kun nuorin on kohta 6v. on elämä jo tosi helppoa. Pari, kolme vuotta on jo ollut semmoista, että voi lasten kanssa mennä helposti minne vaan. Ei tartte miettiä, että "mitenköhän sielläkin sujuu".
Eli viisi lasta, vanhin 3-vuotias.
Kuulemma helpotti täysin helpoksi, kun nuorimmatkin olivat jättäneet vaipat ja pahin uhma takana ja vanhin lähti eskariin. Sitten oli kuin ei olisi ollutkaan :) . Olivat silloin 3v, 3v, 4v ja 5v ja 6-vuotias.
ei se kolmas siinä paljon painanut.
Siis hoidollisesti helpotti, ja sitä hoitoahan se on koko ajan sen ekan 3v:D
Meillä Vanhin oli 2v10kk, toinen 1v5kk kun vauva syntyi.
Nyt nuorin on juuri täyttänyt 5v ja elämä on yhtä juhlaa näiden kanssa:D :D
Kyllä se siitä, jonain päivänä!!!
2v välein 3 lasta.
En ole missään kohtaa kokenut, että rankkaa olisi.
Ilman tukiverkkoja on oltu ulkomailla kun lapset oli pieniä. Voi mä kaipaan tuota aikaa. Onneksi iltatähti tässä vielä jaloissa pyörii vaippasillaan:)
Olen jäänyt yh:ksi kun nuorin syntyi, eli lapset olivat 0v, 2v ja 4v. Raskainta oli ensimmäiset kaksi vuotta.
olenkin sitäm ieltä, että hyvin vähän muuttui kolmannen jälkeen, niin olihan se joskus rasittavaa, kun se pieni oli koko ajan kiinni itsessä. Isommat taas oppivat hyvin nopeastikin säännöt miten leikitään yhdessä, ja milloin äiti ehtii mukaan.
Kun kuopus täytti 2v tapahtui joku ihme käänne ja nyt lapsi on sosiaalisin kaikista kolmesta. Yhteiset puuhat onnistuu jo hyvin ja itse saa useimmiten nauttia vierellä olosta. Enemmän minäkin pelkään/jännitän murrosikää, kun kaksi ekaa on aikamoisen voimakastahtoisia ja kuopus taas seuraa kaikessa perässä...nythän se on vielä hauskaa, mutta sitten kun ovat 10, 12 ja 13v!
Kun lapset olivat pieniä kaikki olivat samaan aikaan opettelemassa perustaitoja. Kouluun mentiin vuoden välein ja se oli tosi rasittavaa kun ei kaikki mennytkään kuin elokuvissa. Ei voinut keskittyä mihinkään erikseen. Sitten tulivat kaikki murkkuikään samaan aikaan ja se vasta raskasta olikin.Sitten muttivat kaikki pois kotoa samana vuonna. Yyyyyhhhhh.....Tämä se vasta raskasta onkin.
..ja yleensä tuota määrää? Onko sulla extra-ihmeelliset geenit, joilla täytyy täyttää maa.
Eli viisi lasta, vanhin 3-vuotias. Kuulemma helpotti täysin helpoksi, kun nuorimmatkin olivat jättäneet vaipat ja pahin uhma takana ja vanhin lähti eskariin. Sitten oli kuin ei olisi ollutkaan :) . Olivat silloin 3v, 3v, 4v ja 5v ja 6-vuotias.
Eli miten sen nyt ottaa.
18 lisää
eivät ole vertailukelpoisia.
Meillä 3 lasta n. 2 vuoden ikäeroilla ja kun nuorin oli 3-v huomasin elämän olevankin melko leppoisaa ja omaa aikaakin alkoi olla enemmän. Meillä on tosin aina haluttu olla lapsille läsnä eikä kenenkään vastuulle ole vieritetty liikaa vastuuta. Omasta mielestäni ei ole ok jos pienet lapset ovat keskenään tuntikausia ja äiti viettää vapaa-aikaa.
Tosin meillä oli kahden vuoden ikäerot. Eli aika isoja oli ne isommat sisarukset, pystyivät olemaan tuntikausia keskenään.
Meillä "kuopus" alkoi leikkiä isoveljien kanssa samassa huoneessa kun oli 1v (veljet 3 ja 5). Siitä lähtien mä sain monta tuntia päivässä ihan omaa aikaa.t. viiden äiti
täällä kanssa 3 lasta vajaaseen kolmeen vuoteen, ja jotenkin tuntuu että elämä ei niin kauheasti muuttunut mitä kakkosen jälkeen mutta kyllähän se vaatii äidiltä paljon, varsinkin kun mies töiden takia paljon poissa. meillä kaks isompaa ovat kuin paita ja peppu leikkivät paljon yhdessä ja tappelevat, saa erotuomarina olla paljon. :)
pävisin ei ole kyllä tekemisen puute, mutta illalla kun lapset nukkuu saa hetken hengähtää, meillä ei myös paljoa tukiverkkoa.
ja kyllä minä tykkäsin että ei muuttunut mitenkään toisen ja kolmannen jälkeen, siis ei ollut raskaampaa kun heitä oli kolme verr siihen että heitä oli vain kaksi. Kolmas jotenkin vain roikkui mukana. Lisää kaaosta kaaokseen ei juuri hetkahtanut. Kun nuorin oli noin 3v eli oli jo vähän järki päässä oli hetkiä että pystyin lukemaan lehteä tms rauhassa. Nyt ovat tämä katras jo 20, 18 ja kohta 17v ja vasta kun olivat teiniiässä kaikki i(13,14 ja 15- 16-17 ja 19) oli RANKKAA, pikkulapsiaika ei ollut mitään siihen verrattuna enkä ikinä olisi voinut kuvitellakaan että olisi niin ollut. Nyt jo helpottanut huomattavasti, kuopus jo 8v ja mulla ns paljon omaa aikaa taas, kesti 20v...he...