Superäidit

tosin ei rasvaile raskausarpia.

Olen tässä kokenut kauhunhetkiä kun mies on ilmaissut, että haluaa toisen lapsen. Vanhempi on jo koulussa- sekin kertoo jotain, eli en vain ole mikään superäiti suorittaja. Se tarkoittaa sitä, että olen nyt vasta päässyt "jaloilleni" taaperovaiheesta, jolloin pitää heti aamutuimaan olla täpäkkänä hoitamassa, kokkaamassa, leikkimässä, siivoamassa, juoksemassa päiväkotiin, kauppakeskuksiin, harrastuksiin, pihalle ym huuuh. Miten te muut hanskaatte tämän äitiyden vaatimukset? Koen ihan oikeasti melkein panniikinomaisen hengensalpaantumisen kun ajattelen, että joutuisin taas raskaaksi, synnyttämääm, parantelemaan raskausarpia ja sitten hoitamaan öin ja päivin sitä vauvaa. Nyt telkkarissa ilmeisesti alkaa joku sarja, jossa on on supertiikeriäiti Marjo, mistä sellaisia oikein tulee? Ja missä välissä sitä parisuhdetta sitten hoidetaan. Meillä on kaikki, paitsi 1 isovanhempi kuolleet.

opettaa tärkeysjärjestys tulee itsestään, päivällä päivätyöt , yöllä yötyöt, jos jaksaa. jos ei o "pakko" olla joka päivä töis jos ISO perhe, sekin helpottaa. ja mitä elämältä haluaa? jos pitää olla prima talo , niin sehän on työn tekoa, jos vähempää

n tyytyy , ei o niin tiivistä. mulle lapset ja Jumala asia 1, sekä puoliso.

meillä on kaksi lasta 12 ja 7 vuotiaat ja nyt odotan kolmatta, olen kyllä aamuvirkku joten aamuheräämiset noin normaalisti ei ole ongelma eikä aamulla touhuaminen.Tosin toisen lapsen jälkeen joka oli koliikkivauva ja huusi muutenkin ekat 3 vuotta yötä päivää... vei kyllä voimat aivan totaalisesti.



Ei tarvitse olla mikään suorittaja, eikö se riitä että lapsilla on puhtaat vaatteet ja ruokaa päivittäin, turvallinen koti.



Eiköss se mies sitten voi auttaa enemmän jos haluaa vielä lisää lapsia?



Meillä mies halusi tätä kolmatta enemmän kuin minä ja sovittiin että tällä kertaa hän ottaa enemmän vastuuta ja jos lapsi on samanlainen huutaja kuin toinen lapsi niin lähtee sen kanssa jonnekin että mä saan joskus nukkua.



Kyllä mä uskon että sä jaksat, sun pitää vaan nyt alkaa opettlemaan että kaiken ei tarvii ola tiptop kunnossa ja antaa asioiden vain olla, hoidat vain sen mikä on aivan pakollista.

Mä haluan olla läsnä lasteni elämässä ja antaa heille rakkautta ja aikaani. Meillä saa kiukutellakin ja olla vihainen, mutta riidat aina sovitaan pian.



Jos mua ei huvita ulkoilla aamulla klo 9, niin ei pakolla joka päivä ulkoilla vaan mennään sitten myöhemmin klo 11 tai vaikka klo 15. Pidän kodin aina perussiistinä, niin joskus ei haittaa vaikka en jotain jaksa tehdä. Ja aina pakkasessa sen verran ruokaa ettei räntäsateessa ole pakko lähteä kauppaa.



Tää on vain elämää ja ne lapset on niin pienen hetken tässä vieressä.

meillä on kaksi lasta 12 ja 7 vuotiaat ja nyt odotan kolmatta, olen kyllä aamuvirkku joten aamuheräämiset noin normaalisti ei ole ongelma eikä aamulla touhuaminen.Tosin toisen lapsen jälkeen joka oli koliikkivauva ja huusi muutenkin ekat 3 vuotta yötä päivää... vei kyllä voimat aivan totaalisesti.

Ei tarvitse olla mikään suorittaja, eikö se riitä että lapsilla on puhtaat vaatteet ja ruokaa päivittäin, turvallinen koti.

Eiköss se mies sitten voi auttaa enemmän jos haluaa vielä lisää lapsia?

Meillä mies halusi tätä kolmatta enemmän kuin minä ja sovittiin että tällä kertaa hän ottaa enemmän vastuuta ja jos lapsi on samanlainen huutaja kuin toinen lapsi niin lähtee sen kanssa jonnekin että mä saan joskus nukkua.

Kyllä mä uskon että sä jaksat, sun pitää vaan nyt alkaa opettlemaan että kaiken ei tarvii ola tiptop kunnossa ja antaa asioiden vain olla, hoidat vain sen mikä on aivan pakollista.

ei oi varata rauhallista lasta, joo, vaikka sanotaan et myöhemmin syntyvät ovat niitä. meilläkin eka huusi 8 kuukautta valehtelematta ja nukkui vasta senjälkeen 4 tuntia putkeen. sitte tuli 3 lasta jotka siltä väliltä unineen. mä en o kosk ollu aamuvirkku ja sekös on vienyt voimia täs aamuyhteiskunnas , mut ilta on sitäkin rakastettavampi. etukäteen ei voi mitään miettiä, mut siä ei lapsiasiois ehkä kande miettiä, jää tekemättä.