Lue keskustelun säännöt.
Lapseni 10v on nyt raivonnut yli tunnin
07.03.2012 |
Ihan sairasta huutoa, tavaroiden paiskomista, parkumista, haukkumista. Olen yrittänyt rauhoitella, mutta raivostuu vaan enemmän. Olen myös ollut ankara, mutta mikään ei auta. On raskas koulupäivä takana ja ehdotinkin että rauhottuisi omassa sängyssään hetken ennen läksyjen tekoa. Siitäkin raivostui. Täytyy varmaan yrittää järjestää lapsi johonkin psykiatriselle osastolle joksikin aikaa, koska toi ei ole mielestäni enää tervettä. Ihan hullua huutoa kokoajan, eikä mikään auta. Voi olla noin puolen minuutin taukoja huudossa, mut senkin ajan sitten paiskoo tavaroita. Miehelläni kiehuu kohta yli ja sanoikin että hänen täytyy lähteä ulos ettei vedä ympäri korvia kohta...
Kommentit (29)
Ei ihme, että koulukuraattorilla on töitä, jos vanhemmat eivät osaa "lukea" lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuinen kestää lapsensa raivon ja raivarit. Jos esimurrkuikä on jo liikaa miehellesi niin mitä sitten kun lapsi on täydessä murkkuiässä?
Tässä se vastuullinen vanhemmuus punnitaan :)
mitään muuta? Koskaan siis vastaavasti? Mistä suuttui?
Meillä noin käyttäytyy aspergerlapsi, kun päivä on ollut liian rankka.
10- vuotias vetää itkupotkuraivareita? meillä on viimeks nähty sellainen kun poika oli 3- vuotias...nyttemmin eskarilainen ei enää kiukuttele kuin harvoin...
Ei ihme, että koulukuraattorilla on töitä, jos vanhemmat eivät osaa "lukea" lastaan.
No sanoppas sinä sitten mitä tuosta voi "lukea" kun niin täydellinen vanhempi olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida tällä vastaajalla olla ihan kasvastus- ja kehityspsykologia olla hallussa...
10- vuotias vetää itkupotkuraivareita? meillä on viimeks nähty sellainen kun poika oli 3- vuotias...nyttemmin eskarilainen ei enää kiukuttele kuin harvoin...
Ei taida tällä vastaajalla olla ihan kasvastus- ja kehityspsykologia olla hallussa...
10- vuotias vetää itkupotkuraivareita? meillä on viimeks nähty sellainen kun poika oli 3- vuotias...nyttemmin eskarilainen ei enää kiukuttele kuin harvoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tehty selväksi pienestä pitäen. kasvatukseen kuuluu myös, että lapselle opetetaan, että häntä kuunneellaan ja hänen kanssa keskustellaan mutta vain asiallisesti; huutamalla ja raivoamalla ei asiat etene.
Eipä ole tarvinnut raivonpuuskia kenenkään meidän huushollissa kuunnella ja katsella! Raivoaminen on huonoa käytöstä ja silloin saavat aikuiset katsoa peiliin, että on kasvatus jäänyt hoitamatta.
Ei ihme, että koulukuraattorilla on töitä, jos vanhemmat eivät osaa "lukea" lastaan.
No sanoppas sinä sitten mitä tuosta voi "lukea" kun niin täydellinen vanhempi olet!
Sanopas kirjoitetaan yhdellä p-kirjaimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että koulukuraattorilla on töitä, jos vanhemmat eivät osaa "lukea" lastaan.
No sanoppas sinä sitten mitä tuosta voi "lukea" kun niin täydellinen vanhempi olet!
Sanopas kirjoitetaan yhdellä p-kirjaimella.
WAU! Sä oot ihan super täydellinen vanhempi kun löysit yhden kirjoitusvirheen! 3 hurraa huutoa sulle. (ääliö)
Ei taida tällä vastaajalla olla ihan kasvastus- ja kehityspsykologia olla hallussa...
10- vuotias vetää itkupotkuraivareita? meillä on viimeks nähty sellainen kun poika oli 3- vuotias...nyttemmin eskarilainen ei enää kiukuttele kuin harvoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika aloitti jo 9 vuotiaana. Ikävä kyllä.
Toisaalta jos se menisi nopeasti ohi niin ei kaikki kolme olisi sitten samaan aikaan mulkkuja, eiku murkkuja.
Se on tehty selväksi pienestä pitäen. kasvatukseen kuuluu myös, että lapselle opetetaan, että häntä kuunneellaan ja hänen kanssa keskustellaan mutta vain asiallisesti; huutamalla ja raivoamalla ei asiat etene.
Eipä ole tarvinnut raivonpuuskia kenenkään meidän huushollissa kuunnella ja katsella! Raivoaminen on huonoa käytöstä ja silloin saavat aikuiset katsoa peiliin, että on kasvatus jäänyt hoitamatta.
kas kun kaikille ei käy sama kaava. Toisekseen nähnyt yhtään kommenttia, missä olisi sanottu, että raivoamisella lapsi saa asioita eteenpäin.
Kannattaa ymmärtää se, että lapset ovat erilaisia: yksi kasvaa ilman raivareita, toisella räiskyy joskus hieman yli. Jopa ihan saman perheen lapsilla. Meillä esikoinen on aina ollut rauhallinen enkä muista yhtään kunnon raivaria, kuopus on taas temperamentiltaan aivan erilainen: tunteet räiskyvät ja raivareita tulee epäsäännöllisen säännöllisesti.
Ystävän perheessä juuri päinvastoin: esikoisella räiskyy aina välillä, kuopus on seesteisen rauhallinen.
Tunteiden räiskyminen ja raivarit (varsinkin lapsen kehityksen murrosvaiheissa) eivät ole kasvattamattomuuden tulosta vaan temperamenttiin liittyviä. Korostaisin kuitenkin, että puhun nyt eri asiasta kuin siitä, että lapsi on oppinut raivokohtauksilla saamaan kaiken periksi - se on huonoa käytöstä.
Huolestuttavana pidän sitä jos vanhempi totaalisesti kieltää räiskyvältä temperamentilta raivarit ja selittää ne huonolla käytöksellä, tavallaan syyllistää lasta - karmiva taakka lapselle :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli raivoaminen alkaa, kun joudun komentamaan jostain asiasta, ja tyttöpä haluaisi itse päättää ihan kaikesta. Ihan tuntia ei kestä, mutta tarpeeksi kauan kuitenkin, että on saanut minut kiehumaan. Kai se on ihan luonnollinen reaktio toisen raivoamiseen.
Musta on kuitenkin hyvä asia se, että lapsi saa luvan kotonakin näyttää niitä negatiivisia tunteita ja saa raivotakin, kun ei tunteet pysy aina hallinnassa. Ei aikuisiltakaan. On hyvä antaa sen mysrkyn riehua, sen jälkeen tulee kuitenkin aina sees.
jos tunnin verran oon yrittäny ymmärtää, niin sit saa lapsi mesota ihan rauhassa.
Käskisin huoneeseen ja pois saa tulla sitten kun on rauhoittunut. Rajansa kaikella.
kuin nro 17, rajansa oikeesti kaikella. jos ei huomioi sitä raivoomista se loppuu kyllä kun lapsi huomaa ettei se johda mihinkää
ettei lapsi "kehtaa" lopettaa raivoamista. Minun oli teininä helvetin hankala leppyä ja ns. antaa anteeksi, jos oli tullut vanhempien kanssa riitaa. Lukittauduin aina omaan huoneeseeni enkä kehdannut pitkään aikaan tulla pois, kun en enää kehdannut mököttää mutta en sitten voinut antaa periksikään ja olla tavallisesti.
Se on tehty selväksi pienestä pitäen. kasvatukseen kuuluu myös, että lapselle opetetaan, että häntä kuunneellaan ja hänen kanssa keskustellaan mutta vain asiallisesti; huutamalla ja raivoamalla ei asiat etene.
Eipä ole tarvinnut raivonpuuskia kenenkään meidän huushollissa kuunnella ja katsella! Raivoaminen on huonoa käytöstä ja silloin saavat aikuiset katsoa peiliin, että on kasvatus jäänyt hoitamatta.
Lapsesi eivät kärsi mistään oireyhtymästä. Siinä ei nimittäin auta hyväkään kasvatus, jos lapsi itse ei voi raivoamiselleen mitään. Tottakai raivonpuuskia voi koittaa ennakoida ja siten jopa estää ja niitä voi terapioiden kautta oppia hallitsemaankin vuosien varrella mutta se ei todellakaan ole huonosta tai hyvästä kasvatuksesta kiinni tuleeko niitä vai ei.
Mitenköhän sinua on kasvatettu pienenä... oletko joutunut tukahduttamaan tunteesi ja sinun on pitänyt aina olla kiltti.
jos tavaroita nakellaan tai ovia paiskotaan saa mennä ulos riehumaan. Jonkun kerran sitä teini tehnyt ja kun asia on tehty selväksi oppi raivoamaan vähemmän tuhoavasti.
Ei se tavaroiden rikkominen, nakkeleminen ja muu aggressiivinen riehuminen ole kenellekään sallittua ja tunteet on opittava hallitsemaan niin ettei kämppä ole kuin tornadon jäljiltä jos joku vähän vituttaa. Ja kun raivo iskee siihen on ihan turha mennä puhumaan yhtään mitään. Sanoa vaan, että jutellaan kun olet rauhoittunut. Kyllä ne rauhoittuukin, omani ei jaksa kauaa raivota joten tunti kuulostaa minusta pitkältä ajalta. Voimia sinne!
Ja vain kymmenvuotiaana. Palaa viiden vuoden kuluttua kertomaan tästä aiheesta lisää. Meidän murkku on raivonnut tähän mennessä 3 vuotta eikä loppua ole näkyvissä.