koulukiusaamisesta: mihin ottaa yhteyttä?

Jos se on kiistatonta, ja fyysistä, niin tee rikosilmoitus. Pahoinpitelyt kuuluvat poliisille, vaikka olisivatkin lasten välisiä.



Jos taas on hienovaraisempaa kiusaamista, ja todisteita on vaikea saada, ota yhteyttä koulutoimen johtajaan. Pomo se on reksilläkin...



Kolmas taho on terveyskeskuksen lääkäri. Varaat ajan lapsen kanssa ja kerrotte, mistä on kyse. Pyydätte lähetettä psykologille.



Jotenkin kyllä ihmetyttää, jos kukaan koulussa ei tee MITÄÄN. Vai eikö tee sinusta riittävästi?

Tai poliisiin.

mutta kiitos vinkeistä.

Kai tiedät, että opeilla ja muulla henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden juttujen suhteen, mitä toisen lapsen perheen suhteen tehdään. Siellähän voi olla vaikka mitkä sosiaalipuolen kuviot käynnissä, ja sinä et varmasti tietäisi siitä mitään.

ovat tietysti ensimmäinen taho, johon sinun pitäisi ottaa yhteyttä.

pitkään läheltä. en nyt tarkemmin lähde muiden asioista avautumaan. halusin vain selvittää niitä kanavia, joiden kautta asiaa voisi vanhemmat lähteä ajamaan ja josko jollain olisi kokemuksia tilanteesta, jossa kiusaamistilanteisiin puuttuminen on mennyt rehtoria pidemmälle. tässä tapauksessa poliisi ei tällä hetkellä ole tarpeen.

ap

kun kiusatun vanhemmat ovat ilmoittaneet koululle (ope, rehtori, erityisope jne.) sekä kiusaajan vanhemmille, että seuraavasta kiusaamisesta lähtee välittömästi rikosilmoitus. Ei mitään lässytyksiä vaan lyhyt ilmoitus, että mitta tullut täyteen ja kerta vielä niin ilmoitus lähtee poliisille.



Yleensä tässä vaiheessa se halutonkin koulu ryhtyy toimii, perusopetuslaki kun velvoittaa kouluja takaamaan kaikille oppilaille fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisen oppimisympäristön.

Yleensä viimeisenä tieto tästä tuli kiusaajan vanhemmille. Kun kiusaajia on useampi, tuntui vissiin liian hankalalta ottaa yhteyttä kiusaajien koteihin. En tiedä.



Lopulta kun sain kutsun koululle selvittämään kiusaamisasiaa, niin sain tietää, että poikani oli kiusannut ko. poikaa jo eskarista asti! Pojat olivat silloin 3. luokalla! En siis siihen asti ollut ollut tietoinen asiasta ollenkaan. Kukaan päiväkodissa tai koulussa ei vaivautunut ilmoittamaan minulle asiasta, selvittelivät sitä vain siellä keskenänsä. Pojat olivat vielä samassa harrastuksessa ja näin tämän kiusatun pojan vanhempia useamman kerran viikossa ja aina olivat iloisia, hymyileviä ja tulimme hyvin juttuun. En voi käsittää, ettei asia tullut ikinä mitenkään ilmi! Mitä mahtoivatkaan pojan vanhemmat aina ajatella minut nähdessään! Pojan isä oli kuulemma kerran uhannut poikaani poliisillakin, jos kiusaaminen ei lopu. Ja edelleen minulle ei kukaan kertonut mitään. Pojan vanhemmat olivat kuulemma sanoneet kolmannen pojan vanhemmille, että poikani ei tule ikinä pääsemään heille leikkimään, synttäreille tms. koska kiusaa heidän poikaansa niin paljon. Ja siis edelleenkin he vain hymyilivät minut nähdessään ja juteltiin mukavia. Voitte kuvitella vaan sen häpeän, hämmästyksen ja ärsytyksen kun vihdoin asiasta sain kuulla!



Summa summarum, ota yhteys kiusaajien vanhempiin!! Varsinkin jos kyse on pienistä lapsista.

joten ei ole mitään omaa kokemusta kiusaamisista. Mutta olen keskusteluja aiheesta seurannut, täällä, lehdissä ja vähän muuallakin. Se mihin minä olen kiinnittänyt huomiota on se, että usein kiusaamisesta tiedetään, mutta sitä tietoa ei jaeta. Ja sitten ihmetellään miksi opettaja tai koulu ei tee mitään kiusaamiselle, ja kuvitellaan, että opettaja jotenkin ihmeellisesti tietää ihan kaiken mitä hänen oppilailleen koulupäivän aikana, koulumatkalla ja harrastuksissa tapahtuu.



Jotkut vanhemmat eivät ole tajunneet niin yksinkertaista asiaa kuin että opettaja ei aina tiedä kiusaamisesta, jos kukaan ei sitä hänelle kerro!



Ap:n tapauksessa ei varmastikaan tästä ole kysymys. Mutta tuli tuo mieleeni tuosta yhden vanhemman kertomuksesta yllä, kun kukaan ei yli kolmen vuoden aikana kerro kiusaajan vanhemmille.



Ja tälle vanhemmalle sanoisin, että jos minun lastani kiusattaisi, niin minäkin nimenomaan pyrkisin hyviin väleihin kiusaajan perheen kanssa, koska asioiden selvittäminen hyvässä hengessä on aina helpompaa kuin riiteleminen. Ja joskus kiusaaminen voi loppua ihan siihen, että osapuolet tutustuvat toisiinsa paremmin. Eli ehkä kiusatun vanhemmat olivat siksi niin hymyileväisiä, kun halusivat selvittää asioita hyvällä. Mutta varmasti uskoivat myös, että kiusaajan vanhempi oli tietoinen tilanteesta.

jossa kiusaamiseen on puututtu. Siihen ei vaan tunnu mikään tehoavan. Mitä sitten pitäisi tehdä, erottaa oppilas koulusta vai?

Kiusaajan vanhempien kanssa on keskusteltu, kotona suhtaudutaan vakavasti kiusaakseen, vanhemmat yrittävät kaikkensa, kiusaaja on ollut jälki-istunnoissa, on puhuteltu, on ohjattu sekä kuraattorille että koulupsykologille. Pari päivää saattaa mennä hyvin, mutta sitten taas kiusaaja repeää ja sanoo, että häntä vaan ärsyttää, siksi kiusaa.



Kun ei ammattilaiset, kuten koulupsykologin keinot tepsi, niin mitä voi tehdä. Huostaanottoa ei tehdä, koska kiusaaminen ei ole syy siihen. Jotenkin oppilas olisi saatava pois koko koulusta eri ympyröihin, mutta sitä ei viranomaiset toteuta. Vanhemmat odottaa apua kun eivät yksin pysty saamaan lasta kuriin, kotona kaikki menee hyvin, mutta tuntuu ettei kenelläkään ole keinoja koulumaailmassa.

Käske haukkua takaisin. Siinä se. Ja jos fyysiseksi käy, käske tapella takaisin. Hyökkäystä on jatkettava kunnes kohde on neutraloitu tai tehty kykenemättömäksi jatkaa hyökkäystä.