Miten saisin sanottua nätisti...

kaverilleni jonka kanssa vierailemme toistemme luona silloin tällöin siitä, että en jaksaisi kuunnelle juttuja pelkästään hänen lapsistaan. Kaverillani on kaksi lasta ja hän vaikuttaa olevan täysin lumoutunut lapsiinsa. No siitä en häntä syytä niinhän me kaikki olemme omiimme. En vain jaksasi kaikkia yhteisiä hetkiämme käyttää siihen kuinka kuuntelen juttuja hänen murusistaan. Toki on mukava vaihtaa ajatuksia lapsiinkin liittyvistä asioista tai kertoa hauskoja sattumuksia lasten kanssa jos se olisi vastavuoroista. Tämän kaverini kanssa olemme ajautuneet siihen, että kuuntelen hänen lasten tekemiset ja kehittymiset, koulut, päivähoitokuviot juurta jaksain. Meillä on hauskaa jos olemme joskus jossakin kaksin. Yleensä silloin saan pidettyä keskustelun sillä tasolla, että se kiinnostaa molempia, mutta kun tapaamme perheinä niin huh huh. Puolessa tunnissa olen jo niin täynnä heidän elämäänsä, että oksettaa. Minun lapsiani ei huomioida ollenkaan ja jos kerronkin jonkin lapsiini liittyvän asian niin kaverilla on heti useampi vastaava tai kenties jopa parempi juttu omistaan. Lisäksi hän vaikuttaa olevan täysin sokea sille mikä on reilua lasten kesken. Eli hän vähät välittää jos hänen lapsi rohmuaa pipareita pöydästä itselleen. Hänen lapsiaan ei sovi kieltää ja hän jopa tulee sanomaan minulle, että hänen lapsellaan on tylsää jos omani eivät halua leikkiä niitä leikkejä mitä hänen.

Oho kylläpä helpotti kun sain purkautua :)

Miten menettelisin tämän kaverini kanssa? En halua mitenkään katkoa välejä. Haluaisin vain, että olisimme vastavuoroisia.