Lue keskustelun säännöt.
Sektio ensi viikolla, edelleen käännytystä :(
05.03.2012 |
Alan olla NIIN väsynyt tähän stressiin ja huoleen ettei mitään rajaa.
Mulle on varattu ens viikoksi toisen lapsen syntymään sektioaika. Ekan lapsen syntymä oli kauhea kokemus josta jäi pitkäksi aikaa mulla painajaisia, paniikkihäiriötä jne. Esikoinen syntyi usean päivän yrityksen jälkeen kiireisellä sektiolla kun olikin väärä tarjonta ja sydänäänet heikkenivät. Näitä kokemuksia olen sitten läpikäynyt ja usean lääkärin kanssa puhunut ja sektioon on päädytty, päiväkin varattu.
Nyt jouduin osastolle viikonlopuksi verenpaineiden takia. Tänään tapasin vihdoin lääkärin joka ensitöikseen alkoikin kyselemään tästä sektiosta. Miksi sen haluan jne. Lyhyesti hänelle vastasin ja seinkin 30 minuutin luennon siitä kuinka mulle on annettu väärää infoa esikoisen syntymästä, ei se ollutkaan niin dramaattinen kuin luulin, enkö voisi vielä harkita synnyttäväni tätä toista alateitse, tiedostanko riskit. Hän myös antoi ymmärtää että "joillakin tarve sektioon on TODELLINEN, jotkut vain haluavat sen kun eivät ole tarpeeksi perillä asioista". Ja että saatan katua tätä päätöstä, siitä voi tulla mulle vuosien päästä paha mieli, en tunne olevani "oikein" synnyttänyt lastani jne.
Mä olen niin väsynyt. Verenpaineet huitelee pilvissa varmasti univajeen ja stressinkin takia. Edelleen näen painajaisia etten sektiota saakaan vaikka päivä on jo buukattu, tai että vauva päättääkin syntyä aikaisemmin ja sairaalat ovat täynnä, jolloin olen pakotettu synnyttämään alateitse. Ja sitten vielä nyt tämmöistä. Viikko sektiopäivään. Mä en jaksa.
Kätilö tuli mua tapaamaan tuon lääkärintapaamisen jälkeen ja repesin aivan täysin, aloin hänelle itkeä tätä tilannetta, ja hän sitten yritti lohdutella. Mulla aivan täysin tunne, ettei KUKAAN ota tosissaan mun hätää, mun kokemusta.
Tää on aivan paskaa. Joskus toivoin isoa perhettä. Nyt tiedän että tämä on vika lapsi jonka tulen tekemään. Tämä pelko, lannistuneisuus, epätietoisuus, stressi, eivät voi olla terveellisiä sikiöllekään. :(
Onneksi pääsin kotiin lepäämään, toivotaan että paineet pysyy kurissa lääkityksen avulla.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muakin yritettiin vaikka kuinka käännyttää,vaikka olin kerran jo aikasemmin saanut pelon takia sektion.
olisi jäänyt mullakin lasten määrä yhteen jos en olisi noita sektioita saanut.
tsemiä!
Naislääkäri kyseessä. Toinenkin lääkäri oli huoneessa joka vaan istui hiljaa ja kuunteli (hänkin nainen). Sektioaika sovittiin jo viikkoja sitten, sen lääkärin kanssa tunsin olleeni ihan samalla aaltopituudella eikä asiassa ollut sen kummempaa kuin käytiin vaan faktat läpi ja hän sanoi että pääasia että lopetat nyt stressaamisen ja iloitset loppuraskaudesta.
Jep jep.
anna mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis kuuntele ja nyökkäile kohteliaasti ja vastaile tyyliin "joo, ymmärrän, mutta mä koen kuitenkin näin" "joo, hyvä kun kerroit nämä asiat mutta olen kuitenkin varma tästä asiasta".
Voi jeesus että ihmisiä rääkätään turhan takia >:( sektio on joillain tavoin turvallisempikin vauvalle kuin alatiesynnytys. Äidille siinä enemmän riskejä on, tosin ei niitäkään Suomessa juuri lainkaan.
Koita jaksaa!
Ajasta sovin kätilön kanssa joka oli ensimmäinen joka sanoi että sektiosta myös minä päätän.
Jos lapsen tarjonta, koko, ja oma halukkuus natsaa niin voin synnyttää alakauttakin mutta päätös on minulla.
Olen puhunut ultrissa lääkärille, neuvolassa lääkärille ja terkalle pelostani ja tuntuu kurjalta että pelkoni lapsen vammautumisesta painetaan villasella koska olen uudelleensynnyttäjä ja isonkin lapsen saanut.
Yksi kehui miten synnytys kuitenkin on yliopistollisessa sairaalassa ja ei siitä niin kauaa ole aikaa kun lapseni sinne menehtyi, hyvään hoitoon!
Minulla ei ole mitään henkilökuntaa kohtaan mutta jos vammautuminen tulee niin ei sekään henkilökunnan vikaa ole? Joskus asioita vaan tapahtuu.
Menen kääntöön ja katsotaan mitä ajatusmaailmaa tämä ihminen edustaa.
Minua ei kiinnosta alkuunkaan se että leikataanko lapsi vai syntyykö alateitse, pääasia on terve lapsi ja synnytys johon menen ajatuksella että tämä ei koidu vammaan.
Jos lääkäri pystyy minut vakuuttamaan lapsen koolla, miten kääntö hoidetaan ja minun kropan avulla niin silloin se on vähän eri kuin heitto että "ne osaa työnsä ja uudelleensynnyttäjänä puskee vaikka miten lapsen pihalle"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jotenkin aivan hämmentynyt ja uupunut, ei vois kiinnostaa koko raskaus/vauvatouhu, ja alan pelätä että tää vaikuttaa jo kohta siihen, miten jaksan vauvan kanssa!?
Siis mä kävin pelkopolilla jossa tiukka, mutta asiallinen lääkäri kuunteli mua, käytiin eka synnytys läpi (koska sitä ei koskaan mulle sen enempää selitetty, miksi meni niin huonosti kuin meni) ja hän kirjoitti yhteenvedon ja antoi "kotiläksyksi" lukea synnytystavoista.
Sitten menin uudestaan, synnytystapa-arvioon, eri lääkärille joka sanoi että täällähän sinulla lukeekin jo että sektiota suunnittelet, mutta että JOS alatiesynnytys tuntuisi mahdolliselta, voidaan suunnitella sitä? Sanoin että ei, vaan sektiota olen tässä edelleen "ajamassa takaa". Ja hän sanoi että ookoo, asia on hyvin selvä, sovitaan sitten heti päivä sille, ei täällä ketään pakoteta synnyttämään alateitse, nyt pelko pois! Sain ohjeistuksen, sektiopäivän, tukisukat yms mukaani kotiin ja mieli vähän kirkastui.
Ja nyt sitten tämä lääkäri jonka tapasin tänään. Ihan niinkuin hän ois halunnu psyykata mulle semmosen moden päälle että olen huono nainen ja äiti kun vaadin sektiota? Toinen lääkäri pari kertaa yritti sanoa jotain hänelle väliin "mutta lukeehan täällä että se esikoinen"... ja tämä ykköslääkäri se vaan jatkoi menemään kun "hänen sydämen asiallaan..." jaada jaada jaa.
Olin niin maani myynyt, nyt ihan hävettää se itkukuoro siellä kolmen mamman huoneessa jonka vetäisin sen jälkeen :( Toivon että se kätilö ois menny sanomaan lääkäreille, et siellä se äiti nyt sitten itkee, ainakin kävi useasti mua siinä kattomassa ja sparraamassa. Minä spiidasin ja rukoilin et paineet ois laskussa et pääsisin kotiin. Jessus mitä kokemuksia!
Olen pahoillani, että olet saanut kokea tuollaista. Onko sinulla vielä jotain ajanvarausta vai mikä on seuraava lääkärin tapaaminen? Ole jämäkkä (helpommin sanottu kuin tehty) ja sano suoraan, että koet, että sinua painostetaan alatiesynnytykseen. Kerro myös, että sinun pitää olla järjissäsi lapsen synnyttyä, että voit häntä hoitaa. Mielentilasi on syystä matalalla. Lääkärin veivaamiseen ei kannata lähteä mukaan, sanot vaan, että mikään ei muuta kantaasi. Kukaan ei nimittäin pysty sinua pakottamaan alatiesynnytykseen. Pääasia, että pääset sektioon ennen synnytyksen alkamista. Ja aika harvaa naista harmittaa myähemmin, ettei synnyttänytkään alakautta. Pääasia on lapsi ja äiti, terveinä niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Tsemppiä ja hali!
t. 2 pelkosektiota takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:) no ei ole enää lääkäreitä kun sektio on jo ens viikolle buukattu. Keskiviikkona on seuranta paineista ja torstaina neuvola.
Ja siis onhan tässä jo yksi synnytys koettu joka huipentui siihen sektioon vaikka alakautta oli tulossa ja suunniteltu, ei vaan aina mene suunnitelmien mukaan. Että en ole siksi menossa sektioon et se ois periaate-kysymys, vaan ihan ekan kokemuksen pohjalta. Kesti varmaan vuoden että pystyin myöntämään että oikeasti rakastan mun vauvaa jne tuon esikoisen kanssa, oli niin rankka kokemus. Sain myös komplikaatioita sektiosta, joten kokemusta on siitä, miten voi mennä jos se ei menekään hyvin. Pelottelivat että kohtu jouduttaisiin poistaa tai ainakin leikata uudelleen, onneks näin ei kuitenkaan käynyt. :/
..toivottavasti sillä sektiolla ja kaikki mennyt hyvin :)
noissa sektion vaatimisissa saa kyllä usein olla tosi tiukkana. minulle on lapsesta asti ollut itsestäänselvyys että jos teen lapsen niin en halua sitä alakautta synnyttää. se oli aina pahin pelkoni :D
jouduin siis käymään pelkopolilla muutamaan otteeseen ja itkin vissiin suhteellisen paljon kun kätilö oli ensimmäiseltä kerralta kirjoittanut että todella ahdistunut ja pelkäävä tapaus :D kävin pari kertaa pelkopolilla, aina eri kätilö/lääkäri.
lopulta kun oli sektiopäätöksen aika (rv 38+4!!!), lääkäri oli sitä mieltä että kyllä saan synnytettyä alakautta, että käynnistetään samantien. minä en siihen suostunut vaan vaadin sektiota viimeiseen asti. lääkäri kysyi varmaan 10 kertaa että entäs jos kuitenkin...?
rv 39+1 sektio tehtiin, vauva oli niin pahasti jumissa lantiossa kiinni (?!) että sitä ei oltu meinattu saada mitenkään pois. oli pitänyt kutsua lisää lääkäreitä (mm. tämä sektiopäätöksen tehnyt lääkäri). no loppujen lopuksi kaikki hyvin :)
kaksi päivää sektiosta lääkäri tuli huoneeseeni ja kysyi vointia. kertoi, että lapsi ei olisi mitenkään pystynyt syntymään alakautta vaikka miten olisi vedetty. että mahan kauttakin oli tiukassa saada pois! ja myönsi "virheensä", ja että olisi pitänyt kuunnella minua ja tuntemuksiani paremmin. olin sanonut monta kertaa että minulla on tosi vahva tunne, että alatiesynnytys ei onnistu millään ilveellä :D