Naapurin äiti omii lapseni!
Meillä on naapurin kanssa samanikäiset lapset 7v. Naaprui ehdottelee jatkuvasti että voisivat ottaa meidän poikaa mukaan joka paikkaan omalle pojalleen seuraksi kun menevät jonnekkin.
Pojat ovat parhaita ystäviä että ei siinä mitään, hyvin tulevat toimeen. Mutta kun tuntuu että kaikki se mitä he tekevät on paljon hauskempaa kuin meillä. Käyvät uimassa, konserteissa, teatterissa, liikuntatapatumissa, elokuvissa jne. jne. Ja aina meidän poikaa pyydetään mukaan.
Haluasin joskus keksiä itsekkin jotain tekemistä yhdessä mutta naapurin äiti on aina ennen ehdottanut jotain ja lapsi menee heidän mukaansa.
Lapsi leikkiikin siellä jatkuvasti. Harvoin ovat meillä.
En tiedä miten sanoisin nätisti naapuria tai poikaani loukkaamatta että tuntuu kuin poikani olisi heidän poikansa. Haluaa nykyään jo syödäkkin siellä mutta siihen en periksi anna.
Kommentit (35)
en osaa sanoa miksi pojat viihtyvät meillä (harva se päivä joku olisi tulossa yökylään), retkeillään varsinkin kesällä paljon ja melkein joka reissulla on ainakin yksi ylimääräinen suu matkassa. Olen tosin vähän kanaemo etten omaani raski kovin usein päästää muiden reissuille mukaan jos en ole itse vahtimassa miten sujuu.
Ei meillä kyllä mitään HopLoppeja tarjolla ole, ihan perus yhdessäoloa vain.
Ja kun naapurin motiivina taitaa myös olla se, että heilläkin on hauskempaa, kun on pojan kaveri mukana. Pääevät vanhemmat itse vähemmällä seuran pidossa.He eivät varmaan ilman sitä kaveria eli poikaasi osaisi hauskaa pitääkään.
Itselläni oli aikoinaan samanlaista ongelmaa, kun lapsen paras kaveri ei koskaan edes käynyt meillä. Kun kysyin miksei meillä koskaan leikitä, oli vastaus että häntä on kielletty tulemasta meille. Juttelin tietysti asiasta lapsen äidin kanssa, joka kertoi,ettei varmasti ole kieltänyt meille tulemasta. Mutta niin se kuitenkin jatkuvasti meni, että parhaan kaverin kotona oltiin. Johtuihan se siitäkin,e ttä tällä kaverilla oli nuorempi sisarus, jonka haluttiin pyröivän siinä mukana.
ei ole hänelle hyväksi, että viettää jatkuvasti aikaa pois kotoa. Ihan sama mitä sirkushuveja tarjotaan, mutta lapsen pääasiallinen paikka on omassa kodissa omien vanhempien luona.
Itse pitäisin rajoista tiukemmin kiinni, sanot naapurille, että kun lapsesi oli eilen heillä niin tänään vietetään kotipäivä. Ei aina tarvitse olla hauskaa tekemistä, mutta kotona pitää myös olla. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta tarjota omaa lastasi heille sisaruksen korvikkeeksi, vaadi seur kerralla myös että lapset tulevat teille leikkimään. Jos ei onnistu, niin sitten lapsi jää kotiin. Sinulla on oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsestasi ja päättää hänen menoistaan, miten sen teet jos hän on aina muualla.
tunnen tapauksen missä myös on omittu 8v naapuriin, mutta vaan siksi että kotona ei ole asiat hyvin...
Tuosta syntyy pitkä-aikainen ystävyyssuhde.
en osaa sanoa miksi pojat viihtyvät meillä (harva se päivä joku olisi tulossa yökylään), retkeillään varsinkin kesällä paljon ja melkein joka reissulla on ainakin yksi ylimääräinen suu matkassa. Olen tosin vähän kanaemo etten omaani raski kovin usein päästää muiden reissuille mukaan jos en ole itse vahtimassa miten sujuu.
Toivottavasti et ole jatkuvasti ehdottelemassa että ketä pyydetään mukaan. Kun teidän pikku piltti ei sitten voi vastavuoroisesti lähteä muiden mukaan.. Olisko ap:nkin tapauksessa kyse tälläisestä naapurin "kanaemosta"?
Nyt tosiaan ap sinulta kaivataan sitä vanhemmuutta ja jämäkkyyttä. Lapsesi on 7- ei 17-vuotias, eikä edes vielä 13-vuotias. 7-vuotias on ihan lapsi vielä, joka opettelee sosiaalisia kuvioita. On loistavaa, että hänellä on naapurissa kiva kaveri, jolla tuntuu olevan kivat vanhemmatkin. Älä siis pilaa tätä. Siltikin, sinä olet lapsesi vanhempi, ja sinun tehtävä on vetää rajoja. Lapsesi ei itse päätä, ja kysy naapurilta tekevätkö he jotain kivempaa, jos sinä ehdotat jotain tekemistä teidän perheelle! Naurettava ajatus, ja valitettavasti paljastaa, että olet hieman hukassa vanhemmuutesi kanssa.
Ihme kotinyhvääjiä..
Ap, ole iloinen et lapsellasi noin hyvä elämä ja hyvä kaveri. Älä ole kateellinen vaan suo lapsellesi iloa myös ilman sinua.
en haluaisi kieltää lastani menemästä kun heillä on kivaa erilaisissa tapahtumissa yms. Äidille voisin hyvinkin sanoa että nyt "Matti" viettä kotipäivän oman perheensä kanssa mutta se ei ole "reilua" matille koska haluaa tietenkin mennä kaverinsa kanssa kuin olla kotona vain meidän kanssa.
Eniten ärsyttää ehkä se että lapsi tuntuu viihtyvän enemmän naapurilla kuin kotonaan. En tiedä miten se on tällaiseksi mennyt, minä halisin joskus olla se kiva äiti jonka kanssa tehdään asioita. Nyt se on se naapurin äiti joka jakaa kaikki hauskat kokemukset minun lapseni kanssa.
Kieltää voisin mutta tunnen tekeväni väärin lastani kohtaan. Täytyy vaan yrittää ehtiä keksimään ensin hauskoja juttuja. Onpa hauskaa kilpailla omasta lapsesta naapurin äidin kanssa.
ap
Erityisesti että itse et jaksaisi jos mukana ROIKKUISI joku...
Kaikki eivät ajattele noin. Ehkä heidän lapsellaan on teillä sellainen olo, että hän ei ole oikeasti tervetullut.
ei ole siitä kyse. Tunnen äidin hyvin ja tulemme ihan hyvin toimeen. Se on vaan sellainen ylimukava-kaikkikäy-ihminen ja koskaan ei ole mitään vaivaa mistään.
Itse en jaksaisi jos mukana roikkuisi koko ajan jonkun muun lapsi,mutta kivaahan sekin välillä olisi.
Ap
Äidillä on aina mukana makkarat, mehut, nenäliinat, laastaria, purkkaa, keksiä, lääkkeet... siis aina tilanteen mukaan kaikkea. Pulkkamäessä on kaakaot ja keksit, luistelemassa mehut, jos joltain puuttuu nenäliina tai tulee haaveri niin tällä äidillä on aina kaikkea mukana.
Tulee joskus olo että ei kukaan voi olla niin "täydellinen".
aamusta iltaan,pakko kait ne on ottaa mukaan kun lähdetään jonnekkin kun ei niitä kotiinkaan koskaan kysellä.Syövätkin meillä kun ei niitä koskaan haeta kotiin syömään..
meillä anoppi on ominut mun lapset ja mies ei ymmärrä ollenkaan, mikä mättää.
Se mättää, et MINÄKIN haluaisin olla omien lasteni kanssa!
Ymmärrän tuonkin, et kun ehdotat jotain tehtäväksi, et kun toinen on jo jotain ehdottanut, lapsi valitsee sen toisen vaihtoehdon.
Ei elämä ole jokapäivä mitään hoploppia, eikä tarvitse olla!
Kyllä joku luistelu, hiihto, muistipelit ym ovat ihan kivoja juttuja perheen kesken.
Tälläkin hetkellä olen yksin kotona, kun mummo ja pappa ottivat lapset luokseen, vaikka olisivat voineet olla kotonakin. Harmittaa. mies on sitä mieltä, että olisit tyytyväinen, kun ei tarvii itse hoitaa!
Mutta, kun olen lapsia sitä varten tehnyt, että tosiaankin HALUAN lapseni itse hoitaa ja kasvattaa.
Eikä mun ole kiva mummolle ja papalle alkaa valittamaan, etteivät sit sais olla lasteni kanssa. Olen monesti sanonut asiasta, mutten jaksa enää. Ei kai ne kauaa enää elä.
en osaa sanoa miksi pojat viihtyvät meillä (harva se päivä joku olisi tulossa yökylään), retkeillään varsinkin kesällä paljon ja melkein joka reissulla on ainakin yksi ylimääräinen suu matkassa. Olen tosin vähän kanaemo etten omaani raski kovin usein päästää muiden reissuille mukaan jos en ole itse vahtimassa miten sujuu.
Toivottavasti et ole jatkuvasti ehdottelemassa että ketä pyydetään mukaan. Kun teidän pikku piltti ei sitten voi vastavuoroisesti lähteä muiden mukaan.. Olisko ap:nkin tapauksessa kyse tälläisestä naapurin "kanaemosta"?
eikä se nyt mielestäni haitaksi ole niin mikäs siinä. En ole siis sellainen kuin ap, joka ei kestäisi meteliä tms mitä hän nyt sitten sanoikaan. Joskus toki mennään omalla porukallakin.
ok, ehkä joskus ... eikä se raaski sanoa lapselleen ei...
Voi Matti parkaa, tuollaisen munattoman ja ikävän äidin sai, ilmankos viihtyy poissa kotoa.
Ei Matti sinua valitse, kun et edes tee asialle mitään, vaan luovutat.
Ota ryhtiä nyt enemmän. Osoita pojallesi että sunkin kanssa on hauskaa. Älä suostu tosikon maineeseen. Tee jotain hauskaa molempien kanssa.
Älä myöskään anna lasten päättää aina kaikesta menemisestä. Ei aina tarvitsekaan olla jättikivaa.
Miten ois vaikka rauhallien latapeli ihan alkuun, afrikan tähti tai korttipeliä. Kunhan jotain.
Vievät sua kuin tossua sitten murrosiässä jos jo nyt tuolla lailla. Hymyä ja oloa elämään!