Eikö vanhemmillanne ole muuta elämää kuin lapsenvahtina toimiminen?

Eli voit lopettaa sen ihmettelyn.

Näin ainakin meillä. Kyllä he silti ehtivät muutakin harrastaa, mutta mikään muu ei ole niin tärkeää.

Enimmäkseen juuri matkustelevat jne mutta tärkeänä kokevat sen ajan lastenlasten kanssa,ei mulla siihen valittamista ole.

Ei ole! He ovat eläkkeellä, mökkeilevät kesällä, äiti käy 5-6 kertaa vuodessa viikon matkalla... ja lopun aikaa istuvat isossa talossaan kaksin. Äiti hiukan harrastaa jotain, isä ei mitään. Äiti just hehkuttaa, kuinka lastenlasten hoitaminen pitää isääkin kunnossa, kun joutuu hiukan rasittumaankin, ettei elämä ole yhtä makaamista vaan joutuu vähän pinnistelemään joskus, niin ei ihan muutu vanhukseksi ennen aikojaan.



Jos he hoitavat meidän lasta vaikka 30 tuntia/vko, niin se tarkoittaa, että jäljelle jää pitkät illat, viikonloput, pyhät, lomat jne. Käyn parhaillaan koulua ja vanhemmat hoitaa nuorempaa lasta. Lapsi on 4-6 tuntia päivässä isovanhemmilla ja siitäkin ajasta nukkuu 2-4 tuntia päikkäreitä. Tottakai heille on siitä hommaa, mutta eivät koe mitenkään mahdottoman raskaaksi ja äiti just avautui, kuinka tämä hoitaminen pitää heidät elämässä kiinni ja on sellainen olo, että heilläkin on vielä joku tarkoitus ja tehtävä.

Hassusti kysyt ;) Ovat molemmat vielä työelämässä, matkustelevat, käyvät mökillä. Asuvat meistä 200 km päässä. Ai niin ja kertakaan eivät ole olleet lapsenvahtipalveluna. Maksimissaan ovat tainneet lapsen kanssa olla kaksi tuntia yhtäkyytiä. Silloin minä olen yleensä tehnyt heille lumityöt tms.

Ei ole! He ovat eläkkeellä, mökkeilevät kesällä, äiti käy 5-6 kertaa vuodessa viikon matkalla... ja lopun aikaa istuvat isossa talossaan kaksin. Äiti hiukan harrastaa jotain, isä ei mitään. Äiti just hehkuttaa, kuinka lastenlasten hoitaminen pitää isääkin kunnossa, kun joutuu hiukan rasittumaankin, ettei elämä ole yhtä makaamista vaan joutuu vähän pinnistelemään joskus, niin ei ihan muutu vanhukseksi ennen aikojaan.

Jos he hoitavat meidän lasta vaikka 30 tuntia/vko, niin se tarkoittaa, että jäljelle jää pitkät illat, viikonloput, pyhät, lomat jne. Käyn parhaillaan koulua ja vanhemmat hoitaa nuorempaa lasta. Lapsi on 4-6 tuntia päivässä isovanhemmilla ja siitäkin ajasta nukkuu 2-4 tuntia päikkäreitä. Tottakai heille on siitä hommaa, mutta eivät koe mitenkään mahdottoman raskaaksi ja äiti just avautui, kuinka tämä hoitaminen pitää heidät elämässä kiinni ja on sellainen olo, että heilläkin on vielä joku tarkoitus ja tehtävä.

Isä jäi nuorella iällä työkyvyttömyyseläkkeelle selkäleikkauksen jälkeen, saipa vielä kaupanpäällisiksi kroonisen kipuoireyhtymän.

Lastenlasten kanssa touhuaminen ja heidän hoitaminen muutamana päivänä viikossa antaa syyn nousta sängystä ylös. Siinä ei niin ehdi miettiä särkeekö tänään enemmän vai vähemmän. Alkoholikin maistuisi kipuja helpottamaan, mutta "eihän sitä nyt voi ryyppäämään ruveta kun pitää hoitaa noita pieniä".

Jos sattuu sellainen viikko että ei tarvitakaan lastenhoitoa, isäni poikkeaa meillä ainakin pari kertaa viikossa ihan vaan kyselemään mitä kuuluu.

Ja kyllä hänellä muutakin elämää on, ne vaan sopivasti asettuvat toistensa lomaan- lastenhoidot, matkustelut jne.

Jotenkin ihmetyttää, miten jotkut isovanhemmat ovat valmiita "palvelemaan" aikuisia lapsiaan olemalla ympärivuorokautisena hoivapalveluna näiden perheille. Eikö eläkeläisillä olisi aikaa omille harrastuksille, matkustelulle ym?

Tuossa kun asuvat naapurissa, niin huomennakin ovat taas luvanneet hoitaa sairasta esikoista ja käyttää hänet lääkärissä.

Noin muuten lapset ovat heillä hoidossa yhden arkipäivän viikossa, ja tarvittaessa yökylässä n1krt 2kk aikana. Kuopus tosin välillä hoitaa itselleen omatoimisesti yökyläilyn mummilla.

Näyttävät nuo silti ehtivän sen keskimäärin kuuden arkipäivän aikana tehdä vaikka mitä, ja 2-3 krt vuodessa käyvät n 3vkon reissuissakin.

Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi isovanhemmat eivät ollenkaan hoitaisi lapsenlapsia, jos aikaa ja jaksamista on. Kyllä se varmasti tulee jossain vaiheessa takasinpäinkin maksettua se hoito ja hoiva.

Elämä on tällä tavalla niin ihanaa, kun ei tarvitse stressata lasten sairasteluista tai omista menoista, aina löytyy hoitaja lapsille.

Niin ja meillä on vielä kahdet muutkin oikein vetreät isovanhemmat, heidän luonaan sitten enemmänkin kyläillään koko porukalla ja he kyläilevät meillä.

Äitini on työelämässä, isäni sairaseläkkeellä mutta siis ihan kunnossa noin päällisin puolin. Ei kuitenkaan jaksa riehuvia lapsia kovin kauaa. Hoitavat lapsiamme tarvittaessa muutamia kertoja vuodessa, viimeksi viime viikolla, kun menin kylään lasten kanssa ja pyysin katsomaan lapsia hetken, kun tein ruokaostokset. Olin poissa 40 minuuttia ja hyvin sujui. Joskus hoitavat päivän, joskus muutamia tunteja mutta useimmiten siis ihan pieniä hetkiä. Vuodessa näitä on yhteensä 4-6 kertaa. Vapaa-ajallaan matkustavat ja hoitavat omia iäkkäitä äitejään.



Anoppi ja appi ovat eläkkeellä ja hoitavat tyttärensä lapsia koulun ja päiväkodin loma-ajat sekä 1-2 kertaa viikossa joitakin tunteja. Kerran kuussa lapset ovat yökylässä. Tähän yhtälöön ei mielestäni oikein mahdu meidän lapsemme. Anoppi kyllä mielellään tulee hoitoavuksi, ja muutama viikko sitten hoiti oikein urakalla kolme päivää sairasta lastamme. Nyt en sitten pyydäkään ainakaan ennen kesää, yritän kyllä olla pyytämättä kokonaan. Aiemmin anoppi ja appi pyysivät vanhempaa lasta yökylään mutta ovat jättäneet sen nyt kokonaan pois, kun tyttären lapset vievät niin paljon aikaa.



Apella ei ole harrastuksia mutta anoppi käy kuntosalilla ja harrastaa juoksua. Lisäksi hänellä on monenlaista kurssia ja kerhoa, joihin osallistuu innolla. Molemmat matkustavat mielellään useita kertoja vuodessa ja ovat erityisen sukurakkaita, joten kiertävät kesäisin ympäri Suomea sukuloimassa.



Itselleni on tärkeää, että molemmat isovanhemmat haluavat olla lastemme elämässä mukana. Kyläilemme pari kertaa kuussa heidän luonaan. Hoitaminen ei ole se juttu, jota arvostan vaan se, että on halua nähdä ja olla läsnä. Arvostan myös sitä, että isovanhemmat osaavat ottaa sitä omaa aikaa ja viettää miellyttävää elämää elämättä kenenkään muun kautta. Ei vanhuuden tarvitse olla vain toisten palvelemista.

Vanhemmillani nyt 8 alle kouluikäistä lastenlasta. Asuvat kivenheiton päässä kaikista. Hoitoapua ei ole tarjottu oma-aloitteisesti juurikaan. Synnytyksien ajaksi ollaan mummi saatu katsomaan isompia. No niissäkään ei ole montaa tuntia mennyt. Äitini on päiväkodissa töissä, taitaa vaan olla sillä kakarakiintiö aikas täynnä. Asenne on että ei heitäkään kukaan auttanut että nythän sitten tiedätte mitä se on. Mutta lisää kyllä toivovat vielä lapsenlapsia. Vielä olisi pari lapsetonta sisarusta joiden suhteen saavat sitten pitää toivoa yllä. Onhan se nyt hienoa jos pääsisi joskus hehkuttamaan olevansa jo kymmenen lapsen ukki. No hehän siinä loppupeleissä menettävät ja itse minä omat lapseni hoidan ihan mielelläni. Mutta myönnän toki että olisihan se miehen kanssa kiva käydä vaikka leffassa tai syömässä kaksistaan, edellisestä kahdenolosta nyt kuitenkin jo 6 vuotta aikaa.

Mieheni on ainoa lapsi ja lapsemme on ainoa lapsi eli mummolla on yksi lapsenlapsi. Asumme naapureina, joten voit kuule uskoa, että hoitoapua meillä on piisannut ja piisaa edelleen. Mutta mummolla on myös rutkasti omaa elämää: kuuluu useampaan aktiiviseen yhdistykseen, matkustelee, harrastaa käsitöitä, tapaa ystäviään jne. Mutta eihän mekään aivan koko ajan lapsenvahtia tarvita, mutta onhan se ihanaa, kun kaikki omat menot on niin paljon helpompi sopia, kun on tuollainen aarre tuossa aivan vieressä. Minäkin olisin minulle kateellinen :-)