Helkatin hyvä kirjoitus Suomen henkisestä nykytilasta:

Olen itse pärjännyt elämässäni vaikka ei ollut kunnon kotia. Kavereilla joilla oli akateemiset vanhemmat on kyllä pitkät yliopistotutkinnot takana mutta työ on huonommin palkattua ja yksinkertaisempaa kuin minun.Monilla kultalusikka suussa syntyneellä ei ole oikein onni potkaissut kun kaikki on iskän ja äiskän järjestämää eikä itse ole tarvinnut pinnistellä.Olen saanut arvostusta työelämässä juuri nöyryyteni ansiosta. En ole rinta rottingilla kailottamassa erinomaisuuttani ja siniveristä taustaani vaan tartun toimeen ja pistän homman kuntoon. Sillä pärjää työelämässä ainakin yksityisellä puolella. Tuon artikkelin oli tehnyt jokin sosionomi joka ei ole koskaan ollut oikeassa firmassa töissä.

Tuloerotkin on Suomessa maailman pienimpiä eivätkä ole nousseet kymmeneen vuoteen.

Olen itse pärjännyt elämässäni vaikka ei ollut kunnon kotia. Kavereilla joilla oli akateemiset vanhemmat on kyllä pitkät yliopistotutkinnot takana mutta työ on huonommin palkattua ja yksinkertaisempaa kuin minun.Monilla kultalusikka suussa syntyneellä ei ole oikein onni potkaissut kun kaikki on iskän ja äiskän järjestämää eikä itse ole tarvinnut pinnistellä.Olen saanut arvostusta työelämässä juuri nöyryyteni ansiosta. En ole rinta rottingilla kailottamassa erinomaisuuttani ja siniveristä taustaani vaan tartun toimeen ja pistän homman kuntoon. Sillä pärjää työelämässä ainakin yksityisellä puolella. Tuon artikkelin oli tehnyt jokin sosionomi joka ei ole koskaan ollut oikeassa firmassa töissä.

Tuloerotkin on Suomessa maailman pienimpiä eivätkä ole nousseet kymmeneen vuoteen.

Sinä olet ppoikkeus. Eihän tuossa tekstissä sanottu, että kaikki huonoissa oloissa kasvaneet ajautuu syrjäytyneeksi. Et voi vetää johtopäätöksiä oman subjetiivisen kokemuksen perusteella

Olen itse pärjännyt elämässäni vaikka ei ollut kunnon kotia. Kavereilla joilla oli akateemiset vanhemmat on kyllä pitkät yliopistotutkinnot takana mutta työ on huonommin palkattua ja yksinkertaisempaa kuin minun.Monilla kultalusikka suussa syntyneellä ei ole oikein onni potkaissut kun kaikki on iskän ja äiskän järjestämää eikä itse ole tarvinnut pinnistellä.Olen saanut arvostusta työelämässä juuri nöyryyteni ansiosta. En ole rinta rottingilla kailottamassa erinomaisuuttani ja siniveristä taustaani vaan tartun toimeen ja pistän homman kuntoon. Sillä pärjää työelämässä ainakin yksityisellä puolella. Tuon artikkelin oli tehnyt jokin sosionomi joka ei ole koskaan ollut oikeassa firmassa töissä. Tuloerotkin on Suomessa maailman pienimpiä eivätkä ole nousseet kymmeneen vuoteen.

siitä kohdasta juttua missä kerrottiin, että työläisvanhemmat eivät kannusta lastaan opiskelemaan peruskoulun ja lukion jälkeen.

Olin itse hakemassa opiskelemaan leikkaussalisairaanhoitajaksi, niin vanhemmat raivoistuivat, että mitä haihattelen, ja millä meinaan elää 3,5 vuotta mitä opinnot silloin 90-luvulla olisivat kestäneet.Kävin itsekin miettimään, että eipä taida olla kovin järkevää lähteä yksin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan.

Itsetuntoni oli huono ja vanhemmat sitä vielä pönkittivät. JÄin sitten kotikaupunkiin ja opiskelin peräti yhden vuoden mittaisen ammatitutkinnon, millä pääsee kaupan kassalle.

Ja vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun tein järkevän vaihtoehdon enkä lähtenyt haihattelemaan pitkien opintojen perään.

Sittemmin olen vaihtanut alaa.