Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset on mulle kateellisia siitä että mulla on kauniit lapset??
03.03.2012 |
huomaan ettei äitikaverini tykkää kun liikenteessä ollessamme minun lapsia aina kehutaan. "onpa ihanat silmät" "hän on ihan kuin bambi" "mitkä söpöt kiharat"
On totta että lapset ovat huomiotaherättävän kauniita mutta ei kai mun syy ole että heitä sitten kehutaan? En itsekään kyllä pidä tuollaisesta ulkonäön korostamisesta. Voisivat ihmiset välillä sanoa että onpa reippaita lapsia tms.mutta minkäs teet
Kommentit (45)
Kyllä jokaisen on jossain elämänsä vaiheessa mukava saada kuulla kehuja ulkonäöstään.
Lapsena kauniit eivät ole sitä välttämättä enää aikuisena, koska kasvot muuttuvat murrosiässä. niiden pituuden ja leveyden muuttuminen voi muuttaa mittasuhteet kokonaan.
Siskoni oli lapsena huomiota herättävän näköinen, mutta aikuisena hyvin tavanomaisen näköinen, mukavannäköinen, muttei kaunotar. Veljeni taas oli lapsena todella oudon näköinen. Nykyisin hän on todella komea. Lapsuuden ulkonäöstä ei voi vetää pidemmän elämän suuntaviivoja. Toki kaunis lapsi voi olla aikuisenakin kaunis, mutta jos katselee huippukauniiden missien ja näyttelijöiden ym. kuvia, niin kyllä siellä on vaan todella tavista oltu lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma pyörisi sujuvammin jos ihmiset eivät niin kovasti etsisi pahaa kanssaihmisisistään ja kaivelisi sitä potentiaalista kateutta esiin vaikka väkisin.
Tämä "minusta ei pidetä koska minulle ollaan kateellisia" -jengi olisi varmasti sekä pidetympää että onnellisempaa jos ei liikaa projisoisi ja kuvittelisi lukevansa muiden ajatuksia.
on sössöttää että "lapsena kaunis ei ole välttämättä aikuisena kaunis" ??
Kyllä jokaisen on jossain elämänsä vaiheessa mukava saada kuulla kehuja ulkonäöstään.
Lapsena kauniit eivät ole sitä välttämättä enää aikuisena, koska kasvot muuttuvat murrosiässä. niiden pituuden ja leveyden muuttuminen voi muuttaa mittasuhteet kokonaan.
Siskoni oli lapsena huomiota herättävän näköinen, mutta aikuisena hyvin tavanomaisen näköinen, mukavannäköinen, muttei kaunotar. Veljeni taas oli lapsena todella oudon näköinen. Nykyisin hän on todella komea. Lapsuuden ulkonäöstä ei voi vetää pidemmän elämän suuntaviivoja. Toki kaunis lapsi voi olla aikuisenakin kaunis, mutta jos katselee huippukauniiden missien ja näyttelijöiden ym. kuvia, niin kyllä siellä on vaan todella tavista oltu lapsuudessa.
kauneusleikkauksista? laittautumisesta?
on sössöttää että "lapsena kaunis ei ole välttämättä aikuisena kaunis" ??
Ei sitä mitään tarvetta ole sössöttää, mutta on mukava edes joskus kuulla, että omia lapsia kutsutaan kauniiksi. Kannattaa siis nyt ottaa ilo irti. Siitä kauniista lapsesta ei välttämättä kasvakaan se suuren luokan kaunotar / komistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sössöttää että "lapsena kaunis ei ole välttämättä aikuisena kaunis" ??
Ei sitä mitään tarvetta ole sössöttää, mutta on mukava edes joskus kuulla, että omia lapsia kutsutaan kauniiksi. Kannattaa siis nyt ottaa ilo irti. Siitä kauniista lapsesta ei välttämättä kasvakaan se suuren luokan kaunotar / komistus.
ongelma ei olekaan se että kehut minua sinänsä häitisisivät vaan tämä ulkonäön korostaminen. On ihan fakta, että kauniilla on itsetunto-ongelmia kun koko itsetunto voi pahimmassa tapauksessa perustua ulkonäköön. Minulla on omakohtaista kokemusta tästä.
Varmaan siitäkin, mutta suuremmaksi osaksi varmasti siitä, että ihmisen kasvot hakeutuvat pysyvämpään mittaansa siellä kahdenkympin korvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon. Ihmiset ovat luonnostaan melko pinnallisia. Ulkonäkö näyttelee tärkeää roolia kautta elämän. Usein se kumppanikin valitaan sen perusteella. Kauniit ihmiset menestyvät elämässään ja saavat paljon anteeksi. Onko ihmekään kun tuohon asiaan kiinnitetään huomiota?
Toi viimeinen kommentti.. olet oikeasti tosi nolo.
t.myös kaunis ja kauniit lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsetunto ja se on kuin kirosana jos joku lapsi on täällä pallopäiden paratiisissa erikoisen kaunis. Tämä nyt oli vain provo, siis p.r.o.v.o
Ekaks mua muka häiritsi toisten äitien suhtautuminen kehuihin, sitten se kun lapsia kehutaan ja huomataan vain ulkonäkö, sitten kehuin jo vähän itseänikin ja te vaan kihisette kiukusanne ettekä huomaa mitään.
Heissulivei!!
Ymmärrän tuohon kauneuteen liittyvän kirouden. Lapsena sain elää tosin rauhassa, koska olin massaan hukkuva. Joskus 18-vuotiaana aloin kuulla kehuja kauneudestani. Kirjoitin kuuden ällän ylioppilaaksi, mutta valmistujaisissa kaikki vain ihastelivay ulkonäköäni ja enteilivät missin uraa. Olen arvostetussa ammatissa ja sosiaalinen, monessa mukana, mutta eihän se ketään kiinnosta. Vaikka olisin kolmen eri alan tohtori ja Nobel-palkittu, niin olisin siltikin varmaan ihmisille vain "se missi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla on ne kaikki: kauniit silmät pitkillä ripsillä, kihara tukka jne. Tytöllä taas hiirenhäntä, värittömät ripset, pienet silmät jne. Mutta tyttö on sata kertaa ihanampi luonne. Niin empaattinen ja mukava, että valaisee huoneen. Poika on taas itsekäs ja hankala lapsi. Rakkaita molemmat, mutta ärsyttää tuo pojan ulkonäön kehuminen, kun todellisuudessa sisin on tytöllä kauniimpi.
Pojalla on ne kaikki: kauniit silmät pitkillä ripsillä, kihara tukka jne. Tytöllä taas hiirenhäntä, värittömät ripset, pienet silmät jne. Mutta tyttö on sata kertaa ihanampi luonne. Niin empaattinen ja mukava, että valaisee huoneen. Poika on taas itsekäs ja hankala lapsi. Rakkaita molemmat, mutta ärsyttää tuo pojan ulkonäön kehuminen, kun todellisuudessa sisin on tytöllä kauniimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuikitavallisen näköinen lapsi suomalaisittain, mulle tietty kaikkein suloisin. Harvoin häntä täällä kehutaan, enkä muista muiden kuin vanhojen mammojen kommentoineen mitään. Mutta viime kesänä Italiassa poika sai niin paljon huomiota, ettei koko ikänään yhteensä. Kyllä oli poskien puristelijoita ja ihastelijoita, ja lapsi paistatteli suosiossa. Huvitti, kun kotimatkalla Finskin koneessa tuijotteli ja hymyili aurinkoisesti käytävän toisella puolella istuville suomalaisille, ja oli ihan ihmeissään, kun ei tullutkaan enää lirkutusta takaisin ;D
Suomessa ihaillaan aina kovin tummia piirteitä, ripsiä jne. Kyllä minuakin lapseni puolesta vähän kirpaisisi, jos jotakuta muuta aina kehuttaisiin maasta taivaisiin ja omani jäisi kuin nalli kalliolle ihmettelemään. Jokainen lapsi on kehujen arvoinen.
Oli ap provo tai ei.
ongelma ei olekaan se että kehut minua sinänsä häitisisivät vaan tämä ulkonäön korostaminen. On ihan fakta, että kauniilla on itsetunto-ongelmia kun koko itsetunto voi pahimmassa tapauksessa perustua ulkonäköön. Minulla on omakohtaista kokemusta tästä.
mitä sinä itse teet? Millaisen mallin annat lapsille? Oletko sinä se "kaunis äiti", vai näkevätkö lapset, että saavutat elämässä jotain muutakin? Millaisista asioista he kuulevat sinun puhuvan? Millaisen maailmankuvan tarjoat?
En itse ymmärrä tuollaista, että kauniilla olisi itsetunto-ongelmia ja että kaikki perustuisi ulkonäköön. Ei siinä ole "ongelmana" kauneus, vaan ehkä oma mielen köyhyys.
Ei minulla ainakaan mainittuja ongelmia koskaan ole ollut. Mutta eipä omalla kohdallani olekaan korostettu ulkonäköäni kaiken muun yli - onneksi olen paljon muutakin ja myös muiden silmissä. Ja monen mielestä en varmaan edes ole kaunis - kuten et sinäkään tai lapsesi. Kauneus on niin subjektiivista...
kaikki ne ovat omalla tavallaan niin ihania :)
Tottakaihan se nyt tuntuu äidistä pahalta jos kaverin lasta vaan kehutaan söpöks yms. Jokaisen äidin mielestä se oma lapsi on maailman suloisin. Eiköhän tuossa nyt ole ap:llakin vähän kieroutunu ajatusmaailma..
Sitäpaisti itse ajattelen niin että jos sinulla on vaikka lapsia joilla on ulkomaalainan isä, niin tottakai he näyttävät erilaisilta meidän suomalaisten sinisilmäisiin lapsiin verrattuna ja täten herättävät myös erilaisuudellaan huomiota. Ihan niinkuin suomalainen vaaleatukkainen ja sinisilmäinen lapsi on erilaisuudessaan mielettömän kaunis esim. kreikkalaisen tai turkkilaisen silmään. :) Itsellänikin on jotenkin tapana automaattisesti mainita jotain ystäväni pojasta joka on puoliksi ulkomaalainen ja yleensä se kommentti on jotain tyyliin voi mikä kiharapäinen hurmuri tai ihana nappisilmä. Ei suomessa kukaan tule ihastelemaan että voi miten ihanat siniset silmät ja vaalea kiiltävä tukka. :D Mutta menepäs johonkin ulkomaille ni johan olet semmonen ihmetyksen aihe että.
vaaleat hiukset ja vaalea iho ja voi sitä huomiota isän kotimaassa. Toinen taas kiharatukkainen ja voi sitä huomiota täällä. Molemmilla isot silmät ja tummat ripset ja saavat huomiota kauneudesta molemmissa paikoissa :) Itse olen aina ollu semmonen ettei ulkonäkö merkkaa mulle juuri mitään. En ole koskaan osannut tai edes halunnut korostaa ulkonäköäni
että useimmiten kauniista ja suloisista lapsista tulee ihan tavallisen, jopa ruman näköisiä aikuisina, ja tavallisen tai oudon näköiset lapset taas saattavat aikuistuessaan näyttää hurjan kauniilta. Eiköhän kateus lopu ja saatte suhteenne taas raiteilleen.
Yksi sitten poikkeaa laumasta, on sisaruksistaan täysin eri näköinen, kaunis poikalapsi. Saanut tuojotuksia aina, nuorilta ja vanhoilta. Joskus huomaan, että mua joku nainen katsoo ikäänkuin kaksi kertaa, että mahtaako tuo olla mun lapsi? Sellainen tunne vaan tulee.
Ei ole läheskään aina kivaa, ihmisten kommentit välillä hämmästyttää. Ja se, että sisarukset usein kuulevat tämän yhden kehuja ja heidät jätetään "varjoon". Vaikkakin siis ovat nättejä lapsia.
En osaa sulle ap sanoa tuohon mitään. Mutta älä ainakaan mitään numeroa tuosta tee. Ja kehu sinä sitten niitä ystäviesi lapsia ihan aidosti! Kaikista löytyy aina jotakin ihanaa sanottavaa.