Päästätkö lapsesi mummon/papan kyytiin autossa ? Luotatko heidän ajotaitoon?

mutta sinun tilanteessasi en todellakaan päästäisi.



Mun ja mieheni isät ovat molemmat ihan skarppeja liikenteessä ja muussakin elämässä. Miehen isän kyytiin en mielellään päästä siksi, että lapsi on kuin tuhkakupissa uinut, mutta hätätapauksessa se täytyy kestää, ajotaidot ei kuitenkaan huoleta. Papparaiset osaa molemmat käyttää tarvittavia turvaistuimiakin.



(Mun äiti ei aja autoa ja miehen äitiin en luota. Ei sairautta, mutta jotenkin vammautunut liikenneasenne...)

koska kummallakin papalla on ihan hirveä ajotyyli. Ylinopeutta, kulmat suoriksi, aggressiivisuutta liikenteessä, tarkkaavaisuus heikentynyt huomattavasti viime vuosina ja toista ongittu myös ojista pois kun arvioi tilanteen väärin.



Pienenä rakastin mennä ajelulle isäni kanssa, kun se oli niin "jännää". Ajettiin ylinopeutta, ohiteltiin muita autoja yms. Tätä nykyä en voi ymmärtää, että miten kukaan voi vapaaehtoisesti vaarantaa oman lapsensa hengen noin. Autonhallinta kun ei silloinkaan ollut mitään valioluokkaa ja läheltä piti tilanteita riitti.



Mummilla ja mammalla ei ole korttia, joten se on joko papat tai ei mitään. Valitsen ei mitään.

Lasten isovanhemmat ovat ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Sen sijaan isopapan kyytiin en lapsia päästäisi. Oikein hirvittää kun 84-vuotiaalla lähes kuurolla papalla on vielä kortti.

Omien vanhempien päästän, ikää heillä tosin vasta 45, myös heidän vanhempiinsa luottaisin liikenteessä. Mieheni isään en luottaisi, kerran kun rengas irtosi kesken ajon, ku oli unohtanut kiristää vaihtaessa. Mieheni oli silloin sattumalta hänen kyydissään ja on muutenkin vähän höperö. Miehen äiti ok, mutta liikkuu lapsemme kanssa yleensä julkisilla.

Äitini on vasta 64-vuotias ja sairastaa hänkin autoimmuunisairautta, mutta on erittäin tarkka ettei aja tarkkaavaisuuteen vaikuttavan lääkkeen vaikutuksen alaisena eikä väsyneenäkään.

Itse en luota, koska mummolla semmoiset lääkitykset, että siitä saisi jo nuoremmat linnaa. Mummolla on autoimmuunisairaus ja reumasairaus. Kädet on on niin turtuneet että tarvii jopa helteellä rukkaset(valkosormisuus), lisäksi on reumakipuihin kolmiolääkkeet ja unilääkkeet ja piristylääkkeet. Ja ties mitä muutA... Ja silti tämä mummo, ei tajua sitä seikkaa että , en anna mun lasten tulla sen kyytiin. Koska mummo, joka asuu keskellä Helsinkiä, ei tajua sitä seikkaa, ei saa enää koskaan mun lapsia luoksensa. En ota sitä riskiä että tämä monivammainen mummo ajaa kolarin ja vammauttaa lapseni.

oli niin sekava etten paastaisi lapsiani sinun kyytiisi. Enka varmaan kenenkaan suomalaisen kyytiin, niin hatara ajotaito siella useimmilla on.

Tiet ovat kapeita ja ohitus tehdaan vastaantulevien kaistalla. Kai se geeneissa on etta ei voida ajaa jonkun toisen auton perassa vaan henkensa uhalla pitaa pyrkia ensimmaiseksi.

luotettavia ovat kaikki kolme ajotaitoista

appi kuollut jo ennenkuin meidän esikoinen syntyi ja hänellä ei edes ollut ajokorttia saati autoa.



Anoppi hoitolaitoksessa eikä myöskään ole koskaan omistanut korttia/autoa.



Äitini kyytiin päästän, ei ongelmaa.

Isäni ok kuski, mut muuten hulttio jonka kanssa ei olla tekemisissä.



Mummo2 ajaa, tekstaa ja puhuu samaan aikaan, ikää 73v ja en enää muutamaan vuoteen itsekkään ole hänen kyytiinsä uskaltautunut, saati lapsia päästänyt.

isovanhempien.

koska eivät fyysisesti tai henkisesti sairaita vanhuksia. Jokainen heistä alle 6ov.

joten vapaaehtoisesti en päästä, mutta jos tulisi pakkotilanne eteen niin päästäisin, panikoisin sitä kyllä alusta loppuun, toivon, että ei tule sitä tilannetta vastaan :)

Vanhempani omistavat autokoulun, molemmat myös opettavat!

Voi kyllä olla vähän vaikea selittää että nyt on lasteni kyyditys loppu;-)

Äidilläni on kolmiolääkkeet ja silti se vaan autolla ajelee. Siihen kyytiin en itsekään uskalla, miksi sitten lapset hälle kyytiin antaisin. Äidilläni on myös ollut itsetuohoisia ajatuksia, ja on meinannut kerran ohjata auton rekan alle.



Isäni on ammattikuski, ajanut autoa päivittäin vuodesta 1970. Häneen luotan. On rauhallinen eikä koskaan kaahaa. Ottaa kelin ja olosuhteet huomioon.



Toiset isovanhemmat ovat molemmat myös ihan täyspäisiä ihmisiä, heidän kyytiin myös luotan.

Papoista oman isäni kyytiin saavat toki mennä, on vajaa kuusikymppinen koko ikänsä ammatikseen ajanut ammattilainen. Appiukon kyytiin en päästä! En menisi itsekään, eikä mene mieskään. Kerran jostain syystä mies meni heidän kyydissään johonkin, ja hän ajoi itse isänsä istuessa vieressä. Appiukko on jo vanha, hidas ja hutera ajossaan. Toki ajaa kyllä, kun muuta kyytiä ei ole, mutta minun lapsiani ei vaaranna.

Mun isäni on taitava ja rauhallinen kuski, jolle ei ole sattunut yhtään kolaria.

Mieheni isä taas ajelee melko railakkaasti, mutta hänelle ei ole sattunut yhtään vahinkoa auton kanssa ja kaikenlisäksi hän omistaa uuden, lähisukumme turvallisimman auton.

Molemmilla mummuilla ei taas ajokorttia ole, joten he eivät myöskään autolla aja.

hän on törttöillyt liikenteessä niin paljon. On työkyvyttömyyseläkkeellä oleva sairas ihminen, eikä ole pariin vuoteen enää ajanut autolla, vaikka ajokortti hänellä vielä on.



Äitini ja appivanhempien kyytiin päästän ja ole päästänytkin.

aina kun lapset on mummolla, niin hän kuskaa heitä ympäriinsä. On kuulemma halvempaa mennä autolla kuin julkisilla. Mummolla vastaavanlaiset sairaudet kun ap:n mummolla. Mummo on 68v. Kyse on anopista.



Miten tämän asian voisi selittää mummolle niin että tajuaa asian, eikä loukkaannu. Vai pitäiskö antaa sitten loukkaantua ja olla enää päästämättä lapsia luoksensa jos ei tajua asiaa.

Pelkään todella paljon että jotain sattuu.

Mummo itse vaan vakuttaa aina ajavansa varovasti ja on varma että mitään ei satu.

Mitä nyt pieniä haavereita on kyllä sattunut ja keskittymiskyky on kyllä retuperällä. Ehkä kun ajaa yksin, se on ok. Mutta lapset kertoo miten se aina puhuu pälpättää kokoajan ja vilkuilee taaksee ja räplää radiota ja kännykkää.



Miten siis kertoa mummolle asianlaidat? Poikansa ei välitä asiasta vaikka haukkuu aina itsekin äitinsä ajotaitoja.