Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kaipaan! Olen jäämässä työttömäksi ja pienellä paikkakunnallamme
02.03.2012 |
ei ole mulle töitä tiedossa. Miehellä työ täällä, mutta on alalla joka kärsii työvoimapulasta ja saisi töitä mistä vain. Mies ei vain uskalla lähteä täältä. Ei halua keskustella muutosta tai myötäilee mun mieliksi, mutta olettaa, että kunhan on passiivinen, minunkin muuttohalut hälvenee, kun en jaksa yksin suunnitella. Lapset jo aikuisia, joten heitä ei tarvitse ajatella. Ikää meillä päälle 40. Mitä teen, lähden yksin muuaalle vai jään tänne miehen elätiksi? Olen ihan umpikujassa ajatusteni kanssa:(
Kommentit (10)
on aika vähissä, ellet pääse pian töihin saattaa olla ettei töitä enää löydykään, kun ikää tulee. Tämä on tietty pessimistinen kauhuskenaario mutta omalla kohdallani ajattelen noin. Ikäsyrjintä on ihan tosiasia jo nuoremmillakin.
Yritä saada mieheesi järkeä ja muuttakaa jonnekin missä sinäkin voit työllistyä, tai sitten ilmoitat, että lähdet yksin.
En tiedä kuinka viisasta on uhrata oma elämänsä jonkun toisen vuoksi.
opiskelu toisella paikkakunnalla ja sitä kautta saisi kiinnikkeen jonnekin. Pitäisi vain löytää mieleinen ala, ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olihan sinulla jo jotain mietittynä, opiskelu voisi tosiaanolla järkevää ja sitä kautta pääsisit verkostoitumaan (inhoan tuota ilmaisua..) ja löytäisit helpommin mielekkään työn. Ehkä sitä opiskelualaa kannattaa lähteä purkamaan ihan omista kiinnostuksista, työllistymismahdollisuuksista ja loppujen lopuksi missä voit kätevimmin opiskella alaa joka kiinnostaa.
on aika vähissä, ellet pääse pian töihin saattaa olla ettei töitä enää löydykään, kun ikää tulee. Tämä on tietty pessimistinen kauhuskenaario mutta omalla kohdallani ajattelen noin. Ikäsyrjintä on ihan tosiasia jo nuoremmillakin. Yritä saada mieheesi järkeä ja muuttakaa jonnekin missä sinäkin voit työllistyä, tai sitten ilmoitat, että lähdet yksin. En tiedä kuinka viisasta on uhrata oma elämänsä jonkun toisen vuoksi.
opiskelu toisella paikkakunnalla ja sitä kautta saisi kiinnikkeen jonnekin. Pitäisi vain löytää mieleinen ala, ap
ajatellakaan muuttoa. Ei avioliitossa voida ratkaisuja ja päätöksiä tehdä niin, että toinen kieltäytyy puhumasta.
Onko teillä kaikki suku ja ystävät siellä ja mies ei halua lähteä muualle, missä ei tunneta ketään?
Pelkääkö hän oman työpaikan vaihtoa? Siis vaikka töitä saisi, niin joku voi silti pelätä uusia ihmisiä ja uutta ympäristöä jne.
VOisiko hän yrittää ajatella asiaa myös sinun kannaltasi?
Mikä on teidän taloudellinen tilanne? Onko sinun työttömyys ihan katastrofi vai pärjäättekö silti?
Ei mies voi kieltäytyä puhumasta...
Mikset voisi käydä kotipaikkakunnan ulkopuolella töissä?
Itse tiesin pienelle paikkakunnalle muuttaessani, että hintana on hieman pidempi työmatka. Noin tunti menee suuntaansa, enkä pidä matkaa pahana. Ehtiipähän nollata ajatuksensa.
työssäkäyntipaikkaunuta ovat sama joten entä jos etsisit töitä naapurikunnista? Jopa 30 km työmatkaa suuntaansa pidetään siedettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelua. Sen verran kommentoin, että vaikka ap:n työttömyys ei olisi katastrofi nyt, saattaa siitä tulla joskus sellainen, pitäisi yrittää jollain keinolla turvata oma selustansa, jos jotain yllättävää tapahtuu, ettei ole ihan täysin riippuvainen toisesta.
ajatellakaan muuttoa. Ei avioliitossa voida ratkaisuja ja päätöksiä tehdä niin, että toinen kieltäytyy puhumasta. Onko teillä kaikki suku ja ystävät siellä ja mies ei halua lähteä muualle, missä ei tunneta ketään? Pelkääkö hän oman työpaikan vaihtoa? Siis vaikka töitä saisi, niin joku voi silti pelätä uusia ihmisiä ja uutta ympäristöä jne. VOisiko hän yrittää ajatella asiaa myös sinun kannaltasi? Mikä on teidän taloudellinen tilanne? Onko sinun työttömyys ihan katastrofi vai pärjäättekö silti? Ei mies voi kieltäytyä puhumasta...
ja opiskele itsesi tradenomiksi. Etänä voit tehdä mm kirjanpitäjän hommia ja ihan heti ei ole pelkoa jäädä siltä alalta työttömäksi.
Pari vuottahan siinä menee, mutta voit nyt jo kysyä harjoittelupaikkaa lähipaikasta. Hyvällä lykyllä pääset oppisopimuspaikalle heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on lähes 100km työmatka yhteen suuntaan. Jos töitä ei kuitenkaan ole, suosittelen opiskelua. Joko eri ala tai jatko-opintoja.
Et voi elää loppuelämääsi miehen varassa.
on aika vähissä, ellet pääse pian töihin saattaa olla ettei töitä enää löydykään, kun ikää tulee. Tämä on tietty pessimistinen kauhuskenaario mutta omalla kohdallani ajattelen noin. Ikäsyrjintä on ihan tosiasia jo nuoremmillakin.
Yritä saada mieheesi järkeä ja muuttakaa jonnekin missä sinäkin voit työllistyä, tai sitten ilmoitat, että lähdet yksin.
En tiedä kuinka viisasta on uhrata oma elämänsä jonkun toisen vuoksi.