Mistä asioista huomaa, että vanhemmat ovat varmasti auttamassa ja tukemassa

mutta ehkä saatu malli voisi olla ainakin yksi auttava tekijä.

Omat vanhempani ovat universumin paskimmat isovanhemmat. Eivät ikinä ole auttaneet, eivät tarjonneet apua, ja vain kadesti äärimmäisessä häässä pyydettiin, eikä autettu silloinkaan. Eivät jaksaneet tulla ristiäisiin, ikinä eivät ole hoitaneet, antaneet yhtään ahjaa tai edes soittaneet tai synttärikorttia lapsenlapsilleen laittaneet. Viimeksi nähtiin 5 v sitten. Eivät käy meillä, eivät halua lapsivieraita.



Ennusmerkit oli näkyvissä jo 70luvulla. Näitä olivat:

-Äitini ei jaksanut imettää ollenkaan

-Minut vietiin mummolaan pariksi viikoksi 2 vko iässä, vanhemmat ei jaksaneet itkuista lasta

-hoitoon, kokopäiväisesti, 2kk iässä

- mummolle hoitoon joka viikonlopuki yöt läpeensä

- vanhemmat jo vauvasta jättivät minut monta kertaa vuodessa pariksi viikoksi mummolaan parisuhdelomillaan

- aina kun sairastin, mummo hoiti, äiti ei ikinä



Näinpä siinä kävi että perusluottamus a kiintymyssuhde jäi syntymättä. Äitini ei ole kosaan tukenut, auttanut tai lohduttanut minua. Ei edes itse äidiksi tullessani.



Omien lasteni kanssa teen kaiken tismalleen päinvastoin kuin äiini. En siirrä AINOATAKAAN toimintamallia lastenkasvatuksessa eteenpäin lapsilleni.

Omat vanhempani ovat universumin paskimmat isovanhemmat. Eivät ikinä ole auttaneet, eivät tarjonneet apua, ja vain kadesti äärimmäisessä häässä pyydettiin, eikä autettu silloinkaan. Eivät jaksaneet tulla ristiäisiin, ikinä eivät ole hoitaneet, antaneet yhtään ahjaa tai edes soittaneet tai synttärikorttia lapsenlapsilleen laittaneet. Viimeksi nähtiin 5 v sitten. Eivät käy meillä, eivät halua lapsivieraita.

Ennusmerkit oli näkyvissä jo 70luvulla. Näitä olivat:

-Äitini ei jaksanut imettää ollenkaan

-Minut vietiin mummolaan pariksi viikoksi 2 vko iässä, vanhemmat ei jaksaneet itkuista lasta

-hoitoon, kokopäiväisesti, 2kk iässä

- mummolle hoitoon joka viikonlopuki yöt läpeensä

- vanhemmat jo vauvasta jättivät minut monta kertaa vuodessa pariksi viikoksi mummolaan parisuhdelomillaan

- aina kun sairastin, mummo hoiti, äiti ei ikinä

Näinpä siinä kävi että perusluottamus a kiintymyssuhde jäi syntymättä. Äitini ei ole kosaan tukenut, auttanut tai lohduttanut minua. Ei edes itse äidiksi tullessani.

Omien lasteni kanssa teen kaiken tismalleen päinvastoin kuin äiini. En siirrä AINOATAKAAN toimintamallia lastenkasvatuksessa eteenpäin lapsilleni.

ei varmaan kannata pilata omaa elämää tuon takia?

antavat itse aikaansa vanhemmilleen jo ennen lapsenlapsen syntymää. Eli kyläillään puolin ja toisin, pidetään paljon yhteyttä, nuoret osallistuvat suvun "täti"juhliin, tarjoavat paljon apuaan, kuuntelevat vanhempiensa neuvoja jne. Silloin syntyy (tai jatkuu lapsuudessa hankittu) yhteisöllisyys, jossa omia vanhempia ei tungeta pois elämästä ja vaadita takaisin, kun saadaan omia lapsia.



Enemmän avun saaminen on kiinni siitä nuorten sukupolvesta ja heidän tavoistaan kohdata omat vanhempansa.

Kai täällä saa purkautua kuka mitenkin haluaa, ymmärrän hyvin, että kolmosta suututtaa.

Terapia on käyty, ei se asiaa poista eikä surua helpota, auttaa vaan ymmärtämään syyt tapahtuneeseen...

T. 3

en tajua miten ilkiää. Ei sano suoraan, mutta sen kyllä huomaa puheista ja teoista.

Esim. anopin kanssa käy ostamassa lapsille (2 kpl) ulkovaatteet ja kengät, ja sanoo aina, että lapset saivat sitä ja sitä... Eikä tietty mikä tahansa kelpaa vaan pitää olla Po.P:n ulkovaatteet, gore-texit ym.

Äitinsä maksaa lasten harrastukset (Itse joskus sanoi, tunnen tämän äidin), samoin äitinsä antaa aikuiselle tytölle ruoka-,vaate- ja kampaamorahaa. Tyttö myös hommasi kuntokeskusjäsenyyden, n. 70€/kk, veikkaanpa ettei itse maksa sitä kotihoidontuesta.

Myös heidän esikoinen on päiväkodissa, kun kuopus kotihoidossa, joten eivät saa kuntalisääkään...



Jotenkin tuntuu uskomattomalta, minä en kehtaisi maksattaa omilla vanhemmillani kaikkea.

Ovat myös hyvät isovanhemmat. Jos vanhemmat eivät välitä lapsestaan tai ole kiinnostunut aikuisen lapsensa elämästä niin ikävä kyllä ei silloin lapsenlapsetkaan kiinnosta. Näitä tapauksia on yllättävän paljon tutuissa, joten ei ole niin harvinaista kuin jotkut hyväonniset ehkä kuvittelevat. Aina ei edes omalla toiminnalla voi vaikuttaa tunnekylmiin vanhempiin

ei ehkä mitään 100% varmaa ennusmerkkiä ole, mutta:



-ovat kiinnostuneita aikuisten lastensa asioista

-aktiivisesti ottavat heihin yhteyttä ja kutsuvat kylään

-pitävät pienistä lapsista ja hoivaamisesta; tämä tosin ei ole välttämätön sillä lapsista pitämätönkin ihminen voi haluata hoivata omaa lastenlastaan. Mutta luulisin että hyvä ennusmerkki siitä, että tulee hoivaamaan.



-ovat reippaita ja positiivisia ihmisiä



-kun auttavat lapsiaan, tekevät sen pyyteettömästi (ts. eivät valita miten raskasta oli tai ole vaatimassa vastapalvelusta. Tällä en siis tarkoita etteikö vanhempiaan kuuluisi auttaa, vaan puhun näistä isovanhemmissa olevista piirteistä).