Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset käsitykset avioliitosta.
01.03.2012 |
Onko nykyään yleistä, ettei avioliittoa yhdistetä mitenkään rakkauteen. Keskustelin tästä eilen erään ystävän kanssa ja hänelle avioliitto ei olisi sitoutumisen merkki. Kokee siis olevansa ihan yhtä sitoutunut avo- ja avioliitossa, eikä siksi koe avioliittoa tärkeänä. Voi harkita sitä juridisten seikkojen takia, mutta minään rakkauden riemuvoittona hän ei avioliittoa koe.
Luulisi että voi tulla avokin kanssa kahnausta aiheesta, aika monelle (naiselle) tuo kuitenkin tuntuu olevan merkki rakkaudesta.
Itse en oikein tiedä miten asiaan suhtautuisin. Toisaalta se on kiva perinne ja tapa "virallistaa" suhde, erottaa se jotenkin avoliitosta. Mutta toisaalta ei kai moderni ihminen tarvitse sormusta toiseen sitoutuakseen?
Kommentit (40)
Olen vannoutunut avovaimo, jo 15 vuoden ajan. Minulle avioliitolla ei ole mitään muuta merkitystä kuin juridinen. En koe millään tasolla, että avioliitto osoittaisi suurempaa sitoutumista puolisoon kuin avoliitto. Väittäisin näiden viidentoista vuoden kokemuksella asiasta jotain tietäväni. Aika moni ystävä on tänä aikana ehtinyt mennä naimisiin ja erota. Meillä ei ole mitään aikeita laittaa lusikoita jakoon, mutta toisaalta meillä ei myöskään ole mitään aikeita mennä naimisiinkaan.
Taloudellisesti olemme molemmat sen verran hyvässä asemassa, ettemme tarvitse toistemme perintöjä. Mies perii omat vanhempansa ja minä omani. Leskeneläkettä emme saisi kumpikaan, koska meillä ei ole lapsia.
Meillä on jo yli 25 vuotta yhdessäoloa takana. Ja tietysti kaikkien kauhuksi: avoliitto, lapsetkin tehty, yhteinen talo maksettu.
Ja kaiken kruunaa miehen vanhemmat, jotka sanovat, etteivät voi sietää sitä, kun me emme ole sitoutuneita toisiimme. ;D
He eivät kehtaa sanoa sukulaisille, että me emme ole naimisissa.Minusta ne, jotka avoliitostamme ovat tehneet ongelman, saavat ihan rauhassa pitää ongelmansa.
Me emme aio mennä naimisiin, ja se on minun päätökseni. Mieheni on aina halunnut naimisiin, mutta on suostunut päätökseeni eikä enää haikaile sen i:n perään.
Haikailee se mies avioon, mutta tyytyy siihen mitä hänelle suodaan. Joku näissä aina joustaa, jos ei ole yhteistä mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on sovittu, että mennään naimisiin, se on lupaus. Naimisiinmenolupaus = kihlaus. Sormuksella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Mun mielestä vain naimisiin ei voi mennä sopimatta siitä tulevan puolisonsa kanssa. Mikä tarkoittaa sitä, että naimisiin ei voi mennä ilman kihlausta.
Eikö voi antaa lupausta ilman sormusta?
Kyllä on pakko olla hetki kihloissa. Esteiden tutkinta kun on suoritettava. Siihen menee noin viikko. Sen ajan ihan jokainen naimisiin menevä pari on kihloissa. Kihloissa == sovittu naimisiin menosta.
Ei Las Vegasissa.
Me oltaisi loppuelämä yhdessä ilman avioliittoakin, ei se vaikuta meidän rakkauteen tai sitoutumiseen millään tavalla. Mutta koska haluttiin lain mukaan olla pariskunta ja saada myös yhteinen nimi, oli mentävä naimisiin.
jos olet valmis menemään naimisiin asti, niin olet sitoutunut, jos et halua. Voi olla, että et kuitenkaan mene, mutta JOS voit mennä, niin olet sitoutunut.
Enemmän ihmettelen, mitä järkeä on mennä kihloihin? Mikä sen idea on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkautta, mutta ihan sama juttuhan se on avoliitonkin kanssa. Sitoutumisesta se ei välttämättä kerro enempää kuin sen, että ainakin kumpikin tahtoo sitoutua, mutta eihän sitä ikinä tiedä, mitä tapahtuu. Mutta myös avoliitossa voi olla sitoutunut toiseen, ei avioliitto ole avoliittoa parempi siinäkään.
Me menimme naimisiin kun lapsi syntyi, ei siinä ollut sinänsä mitänä romanttista tai suurempaa sitoutumusta takana, minusta vaan oli jotenkin itsestään selvää, että kun saadaan lapsi, mennään naimisiin, mutta nykyään se ei enää taida olla niin (meidän lapsi jo 15 v), avioliitto on menettänyt merkityksensä siinäkin.
Juridisesti avioliitto on kuitenkin järkevää, ja toisaalta, kun nyt kerran on "vaivautunut" menemään naimisiin, niin on se ihan kiva tunne, jotenkin se tuntuu liittävän minut ja miehen enemmän yhteeen, kuuluvan samaan perheeseen ja samaan sukuun. Mutta ehkä tuntisin ihan samoin, jos olisin avoliitossa, en voi tietää kun emme niin kauaa ehtineet avoliitossa olla.
vaan tahdosta rakastaa. Tässä on ihan olennainen ero. Rakkaus loppuu aina, varmasti, jossain vaiheessa, joskin hyvällä tuurilla ei molemmilta yhtä aikaa. Silloin tarvitaan tahtoa rakastaa, sitä että pitää huolta siitä toisesta vaikka ei yhtään huvittaisi. Se on tavallaan sitä, että siirretään yhteisellä sopimuksella se katse siitä omasta navasta (=minä rakasta, minulla on hyvä olla tässä suhteessa, minua rakastatetaan, minä, minä...) siihen että yhdessä porskutetaan vaikka itsellä oiskin kriisi, ja yritetään ajatella, että tässä ollaan yhdessä loppuelämä, mitä tänään voisin tehdä tuolle toiselle, niin että hän voisi hyvin?
Ehkä jotkut parit avoliitossakin pohtii vakavissaan tulevaisuutta ja niitä kriisejä joita siellä voi olla edessä, mutta me ei tehty niin, elettiin aika huolettomasti. Kun hääpäivä oli lyöty lukkoon, piti miettiä että tässä tämä nyt on, tästä ei sitten lähdetä vaan siksi että huvittaa elää jotain toisenlaista elämää.
Meille tulikin sitten aika nopeasti naimisiinmenon jälkeen isoja asioita jotka muuttivat sekä minua, että miestä ihmisinä. Mies sitten sanoi yhtenä päivänä, että on hyvä että ollaan naimisissa. Se tuo sellaista turvaa, että uskaltaa olla heikko, surullinen ja hankalakin, ja luottaa siihen että toinen pysyy siinä. Ei tarvitse miettiä, että se oma paikka toisen elämässä pitäis tavallaan lunastaa joka päivä vaikka itse on niin heikoilla ettei mitenkään jaksa kuin aivan välttämättömimmän. Minusta se oli hienosti sanottu, siltä minustakin usein tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen, mitä järkeä on mennä kihloihin? Mikä sen idea on?
Kihlaus tarkoittaa sitä, että olet luvannut mennä naimisiin. Et voi mennä naimisiin olematta ensin kihloissa.
kihlat, sormukset ja häät, kaikki turhamaisten ihmisten huuhaata. Toisen ihmisen rakkauden ja yhdessä olon kanssa näillä EI mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turvaa, että uskaltaa olla heikko, surullinen ja hankalakin, ja luottaa siihen että toinen pysyy siinä.
en näe mitään syytä olla suhteessa jos en voi luottaa toiseen tuolla tavalla ilman avioliittoakin.
Me oltaisi loppuelämä yhdessä ilman avioliittoakin, ei se vaikuta meidän rakkauteen tai sitoutumiseen millään tavalla. Mutta koska haluttiin lain mukaan olla pariskunta ja saada myös yhteinen nimi, oli mentävä naimisiin.
Lopullinen syy mennä naimisiin oli kuitenkin juridinen (leskeneläke yms.). Oman sukunimenikin pidin.
Minulle ja miehelle lapset ovat olleet se suurin sitoumuksen merkki. Avioliitosta voi lähteä mutta lapset tulevat aina yhdistämään tavalla tai toisella. Lasten hankintaa harkitsimme huomattavasti kauemmin kuin naimisiinmenoa (jonka hoidimme kauppareissun lomassa =D).
Meille siis avioliitolla ei sinällään ole mitään virkaa. Rakastamme ja haluamme olla yhdessä, olimme sitten naimisissa tai avoliitossa. Meidän ei tarvitse todistella rakkauttamme tai sitoutumista jollakin paperilappusella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen, mitä järkeä on mennä kihloihin? Mikä sen idea on?
Kihlaus tarkoittaa sitä, että olet luvannut mennä naimisiin. Et voi mennä naimisiin olematta ensin kihloissa.
Ei kihloihin ole pakko mennä ennen naimisiinmenoa.
Eli sillä sormuksella ei ole mitään virkaa.
sillä, kenen kanssa menet naimisiin, ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, kenen kanssa teet lapsia. Sen ihmisen kanssa olet kiinni seuraavat 18 vuotta.
Nauroin ääneen, kun Martina sanoi jossain haastattelussa viisastuneensa: nyt hän ei mene naimisiin niin nopeasti. Mutta lapsi tulee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen, mitä järkeä on mennä kihloihin? Mikä sen idea on?
Kihlaus tarkoittaa sitä, että olet luvannut mennä naimisiin. Et voi mennä naimisiin olematta ensin kihloissa.
Ei kihloihin ole pakko mennä ennen naimisiinmenoa. Eli sillä sormuksella ei ole mitään virkaa.
Kihlaus ei ole = sormus. Kihlaus on lupaus.
Enemmän ihmettelen, mitä järkeä on mennä kihloihin? Mikä sen idea on?
Kihlaus tarkoittaa sitä, että olet luvannut mennä naimisiin. Et voi mennä naimisiin olematta ensin kihloissa.
Ei kihloihin ole pakko mennä ennen naimisiinmenoa. Eli sillä sormuksella ei ole mitään virkaa.
Kihlaus ei ole = sormus. Kihlaus on lupaus.
En kyllä tajua mitä järkeä siinä on. Ihan teinimeininkiä.
Enemmän ihmettelen, mitä järkeä on mennä kihloihin? Mikä sen idea on?
Kihlaus tarkoittaa sitä, että olet luvannut mennä naimisiin. Et voi mennä naimisiin olematta ensin kihloissa.
Ei kihloihin ole pakko mennä ennen naimisiinmenoa. Eli sillä sormuksella ei ole mitään virkaa.
Kihlaus ei ole = sormus. Kihlaus on lupaus.
Menimme mieheni kanssa kihloihin ja saimme kovasti onnitteluja. Silti tämän jälkeen jotkut olivat yllättyneitä, että meillä on hääpäivä sovittuna. Mielestäni se oli vähän hassua. :)
Olen mennyt myös 17-vuotiaana kihloihin, mutta eihän me silloin mitään häitä suunniteltu. Oltiin vaan vähän enemmän yhdessä. Teininä se oli ihan hauska juttu mutta en ymmärrä miksi aikuiset ihmiset niin tekevät.
niin paljon käytetään, koska onhan se päivänselvää että monille se avioliitto ei ole turvaa tuonut vaan eroluvut on silti huimia. Tuohan vain todistaa että avioliitolla ei ole selkeää yhdenlaista merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Tämän keskustelun tarkoitus ei ole kärjistyä taas yhdeksi avoliitto vs. avioliitto -väittelyksi, vaan lähinnä miettiä sitä että mitä avioliitto ihmisille tarkoittaa. Lain edessä kun se ei ole millään muotoa tekemisissä rakkauden kanssa, mutta ihmiseten mielissä jossain määrin on.
Jos joku kokee ettei hänen sitoutumisensa määrä siitä kasva että avioituu, eikö hänellä ole oikeus tuohon mielipiteeseen? Vaikeuksia tuottaa lähinnä ympäristö, joka hutkii ennen kuin tutkii ja asettaa ihmisiä eri asemaan siviilisäädyn perusteella. Kuinkahan moni avioituu ympäristön paineesta? Siitä tunteesta että suhteesta on tehtävä virallinen koska sitä odottaa koko suku ja että pääsisi ainaisista kyselyistä eroon..
Ei kihloihin ole pakko mennä ennen naimisiinmenoa.
Kyllä on pakko olla hetki kihloissa. Esteiden tutkinta kun on suoritettava. Siihen menee noin viikko. Sen ajan ihan jokainen naimisiin menevä pari on kihloissa.
Kihloissa == sovittu naimisiin menosta.
Ja molemmilla on sen verran "pätäkkää" että pystymme ostamaan halutessamme kuolleen omistaman puolikkaan asunnosta itsellemme. Toisaalta, todennäköisesti asunto menee siinä tapauksessa myyntiin ja avoleski muuttaa pienempään. Kuolleen omaisuuden perii hänen perheensä, käytännössä vanhemmat. Mielestäni tämä on täysin oikeutettua, koska vanhemmathan ovat suurimman taloudellisen uhrauksen meistä kaikista tehneet. Kasvattaneet lapsensa aikuiseksi, ruokkineet ja puettaneet.