Onko kellään hyvin puheliasta lasta?

koulussa joutuu sitten viimeistään oppimaan myös sen, että joskus pitää olla hiljaa ja odottaa vuoroaan. Eskarissa sitä voi jo harjoitella.

Minun puolestani voisi osata nyt jo...Päätä särkee jo valmiiksi kun edes mietin huomista puheripulia. Niin rakas kuin lapsi onkin, en vain kestä jatkuvaa höpötystä.

Pälätys ei lopu koskaan. En viitsi kertoa kaikkea, mitä perheessä on ollut, ja mun terveydessä. Mutta lasten tauoton pälätys ei ole ainakaan auttanut asioita. Olemme saaneet ulkopuolista apua.



Suhtaudu vakavasti rauhoittumisen tarpeeseen, se on tärkeää jokaiselle, sinulle ja pojallesi.

Minun esikoiseni oppi puhumaan 10 kk:n ikäisenä ja sen jälkeen se puhe oli tauotonta. Poika höpötti koko ajan ja vaati vielä vastauksenkin juttuihinsa. Poika puhui koko ajan hereillä ollessaan. Koulussakin oli alkuun vaikeuksia, kun poika ei malttanut olla hiljaa hetkeäkään, vaan vaati koko ajan opettajalta vastauksia kysymyksiinsä.



Pikkuhiljaa lapsi oppi odottamaan vuoroaan ja olemaan hiljaakin. Nyt, 15 vuotiaana ei puhu enää niin paljon, mutta edelleenkin on kova puhumaan. On koko ikänsä ollut sellainen, että puhuu myös vieraille ihmisille. N. 10-vuotiaana puhe vähän väheni, ei puhunut enää koko ajan.



Nuorempi lapsistani oppi puhumaan vasta 2-vuotiaana, neuvolassa olivat jo huolissaan, kun lapsi ei puhu. Itse olin helpottunut, ettei meillä ollut kahta puhekonetta.



Toisaalta tuo nyt 15-vuotias teini puhuu edelleenkin asioistaan, on avoin ja on edelleen sosiaalinen eikä yhtään sulkeutunut kuten monet teinit ovat. Meillä on hyvin avoimet ja luottamukselliset välit tuon pojan kanssa. Nuorempi ei edelleenkään puhu asioistaan, ei vaikka häneltä kysyisikin. En sitten tiedä kumpi on parempi...



Kyllä se puheripu laantuu ajan myötä, mutta ymmärrän kyllä, että pinnasi on piukalla. Koita kestää, kyllä se siitä iän myötä rauhoittuu vähän.

Itselläni on höpöttävä lapsi kanssa, mutta opetettu ikätason mukaan, että on oikeasti paikkoja ja tilanteita joissa ollaan hiljaa. Ei vain kaikkialla voi möykätä koko ajan. Klassinen esimerkki joku hääkirkko tms, jossa huomion tulee olla jossain muussa kuin lapsessa.





Ollaan harjoiteltu hieman rennommin esim "keskitypä niihin lastenohjelmiin ja jutellaan sitten, menee koko tarina sulta ohi jos koko ajan höpötät" Jos se on kovin vaikeaa niin alkuun voi harjoitella, että joku 5min pikkukakkosen miniohjelman pätkä ollaan hiljaa.



Samoin kun olet puhelimessa, on epäkohteliasta puhua siihen päälle koko ajan. Samoin jos vieraita niin keskeyttää koko ajan omilla jutuillaan tai puhua päälle.



Vastapainoksi sitten täysin jakamattomia hetkiä jolloin tv ja kännykkä muualla ja olet kuulolla vain lasta varten, että saa purkaa kaikki asiansa.



Eskari ja koulu häämöttää melko pian ja kun ajattelet kouluakin niin ekaluokkalaisenkin on kyettävä istumaan 45min x 4 (yksi koulupäivä) hiljaa, lapselle se on vaikeaa ja leimaantuu turhaan luokkalaisten silmissä "rasittavaksi" jos suunapäänä pitää saada sanoa ääneen kaikki mitä mieleen juolahtaa.



Helpotat lapsen koulutaivalta jos nyt harjoittelette pienin askelin ja kannustavassa hengessä hiljaisuuden merkitystä ja tärkeyttä. Se on myöhemminkin taitona tarpeen, eihän muuten aremmat saa koskaan suunvuoroa jos yksi dominoi :)

Puheripuli ei häviä. Tytär 7v. puhuu jatkuvasti ja taukoamatta, mutta samoin tekee myös 80 vuotias mummoni... Itselläkin oli koulussa vaikeaa olla puhumatta tunnin aikana ja olinkin jälki-istunnossa USEIN.

Eskarissa ja koulussa on oikeus työrauhaan! Jos lapselle nyt jo vartin hiljaisuus on tuskaa niin miten kuvittelet hänen pärjäävän eskarissa jossa on 30min "oppitunteja" joissa pitää osata keskittyä omaan itsenäiseen työskentelyyn ja antamaan työrauha muille. Ihan lapsesi edun nimissä, kiireesti harjoittelemaan pienin askelin, teillä on vielä aikaa saada hyviä tuloksia ihan kannustavin keinoin.

Satu meni saunaan..........