Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lapsia "vielä"
29.02.2012 |
Niin eli otsikossahan se tuli jo, mieheni ei halua lapsia "vielä". Minä olen vm.83 eli en mikään parikymppinen enää ja vauvakuumetta pukkaa. Tästä on niin monet riidat ja itkut saatu aikaiseksi, etten enää tiedä mitä teen. Minua ahdistaa niin valtavasti, että olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, ettei yöunet mene. Välillä siis tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun niiiin toivoisin jo lapsia. Olemme koittaneet puhua ja mieheni siis sanoo, että haluaa lapsia mutta ei vielä. Kun kysyn milloin sitten, hän sanoo että muutamien vuosien päästä. En rehellisesti sanoen luota edes siihen "muutamaan vuoteen", mieheni tuntien menee ainakin viisi :( En tiedä mitä tekisin... mutta en ainakaan hankkiudu salaa raskaaksi, se on varma.
Tuntuu, että tämä on todella koettellut suhdettamme viime aikoina. Hyviä neuvoja? Tai kohtalotovereita, jotka ovat olleet samassa tilanteessa?
Toki ymmärrän, että miehellä on oikeus mielipiteeseensä ja elämäänsä.
Kommentit (41)
Nainen ei yksinkertaisesti voi odottaa ikuisuuksia. Ap:n kengissä sanoisin miehelle, että
-tiedän haluavani lapsia
-en uskalla odottaa enää ja
-en mainitse asiaa seuraavaan puoleen vuoteen, mutta sen jälkeen aion alkaa tekemään lapsia, joko hänen kanssaan tai sitten alan aktiivisesti etsiä lapsilleni isää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käytiin keskusteluja aiheesta, jauhoin. Sain miehen tajuamaan pikkuhiljaa. On kanssa melkoinen kuhnuri ja jahkaaja. Suosittelen samaa.
Kannattaa miettiä odottaako jahkaamista. Olen 36-v. ja mies pari vuotta minua nuorempi. Ollaan naimisissa, vakituiset työt ja hyvä taloudellinen tilanne. Meillä nyt alle 2-vuotias lapsi joka syntyi pitkän ajan yrittämisen jälkeen. Olisko yritetty pari, kolme vuotta?
Sain thyroxin -lääkityksen hedelmällisyys-kartoituksen päätteeksi yksityiseltä lapsettomuusklinikalta ja meitä onnisti. Nyt tekee Pikku Kakkosta mieli lapsemme kaveriksi, ja ollaan hoidoissa sen takia. Suoraan sanottuna vituttaa koko touhu kun joutuu kärsimään sen takia, kun mies jahkaili asian kanssa -etenkin kun meillä ei ole muuta hankaluutta kuin mun ikä ja varhain alkavat vaihdevuodet. Kohta edessä koeputkihoito eikä takuita onnistuneesta tuloksesta ole. Vaikkakin lääkäri sanoo että ennuste olisi hyvä yhden synnytetyn lapsen ja ongelmattomasti edenneen raskausajan takia. Aika saada lapsia loppuu kesken! Ja miehen rooli on antaa vaan vaivainen siemennestenäyte siihen nähden mitä nainen joutuu kokemaan. Lisäksi kohta pitäisi päättää milloin palaa töihin takaisin. Hoidot töiden aikana olisi hankala järjestää matkoihin kuluvan ajan takia.
Kieltämättä nyt tunnen katkeruutta miksi odotin niin kauan. Haluan vähintään kaksi lasta. Silloin ajattelin että lapsen hankintaan pitäis molempien olla valmiita kun se on niin suuri asia elämässä. Olisin voinut pari, kolme vuotta aiemmin sanoa puolisolle etten odota jos hän ei halua lapsia. Aikoinaan sanoin että hänen pitää kosia minun30-vuotispäivään mennessä minkä hän tekikin. Muuten olisin lähtenyt menemään. Nyt puolisoni kieltää minun sellaista edes ehdottaneen tai sitä että ehdotin yritys puuhiin ryhtymistä tätä aiemmin. Minun olisi vain pitänyt tehdä tämä ehto jo aiemmin. Silloin mietin että lähdenkö suhteesta kun ei ole takuita löytyykö ajoissa (=ennen kuin hedelmällisyyteni laskee) lapsia haluava mies tilalle. Nyt koen tehneeni väärän miesvalinnan vaikka lapsesta olenkin onnellinen. Harmittaa jos lapsellamme ei ole sisarusta seurana, persoonallisuutta hiomassa ja vanhempien hermoja kiristämässä ;)
Nyt en siedä miestä silmissäni koska hän muistuttaa minua jahkaamisesta ja siitä etten mahdollisesti voisi saada kuin yhden lapsen. Tilanteessa jossa kaikki olisi ok jos yritys olisi aloitettu ajoissa.
Vierailijan 4.3. Kl 18:08 lähettämän Viestin lisäys.
Nyt puoliso tietysti haluaa lisää lapsia kun se puoleltani alkaa olla joo tuuripeliä. Mun fiilikset on että jatkan suhdetta lapsen takia mutta miestä en halua lähelleni.
Huh, huh. Toki ymmärrän edellisen katkeruuden miestä kohtaan, mutta silti: parisuhde hajoamispisteessä ja mitä tehdään: rampataan tietysti lapsettomuushoidoissa. Tulee mieleen yksi kaverini, jolla meni miehensä kanssa niin huonosti, että peruivat lemmikkieläimen hankinnan siltä varalta, että ero tulee. Lapsettomuushoitoja eivät toki lopettaneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi yrittää lasta, kun se on vielä mahdollista kuin voivotella vanhempana, ettei koskaan edes yrittänytkään.Ssiitähän se katkeruus vasta kasvaakin jos ei edes yritä! Mistä tiedät onko huono parisuhde ennen hoitojen aloitusta - voihan parisuhde rakoilla hoitojen Seurauksena. Hoidothan ovat henkisesti todella rankkoja juuri mm. tuon epävarmuuden takia. Jos toinen haluaa lisää lapsia, niin siitähän parisuhde just rakoilee, jos toinen ei edes saa mahdollisuutta yrittää!
olette olleet yhdessä? Oletteko naimisissa? Kuinka kauan luulet, että voisit odottaa sillä riskillä, että mies sen n vuoden päästä lykkää vielä tai jättää sinut tms, tarkoitan että milloin viimeistään haluaisit alkaa yrittää lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vauvakuumeillut jo useamman vuoden, seurusteltu ollaan kaks vuotta. Miehellä on jo edellisestä suhteesta jälkikasvua eikä hän tahdo lisää seuraavaan 5-7 vuoteen. Mulla taas on nyt viimeiset hetket hankkia lapsi, jos edes voin saada! Tälläkin hetkellä "selittämätön" kohtutulehdus meneillään ja särkylääkkeitä syön. Tutkimuksiin on lähete, mutta mä en ole Kiireinen Tapaus, joten saan odotella varmaan kuukauden ennenkuin pääsen. Että tällä menolla tosiaan ei tarvitse edes haaveilla lasten hankinnasta.
Mutta jos nyt tästä paranen niin, että lapsia vielä voin saada, aion kyllä erota ja jollain tavalla hankkiutua raskaaksi, en kyllä tälle miehelle. Hänen mielestään tuollaiset kohtutulehdukset ei mitään lapsettomuutta tee, kuten ei endometriani eikä kystat jne :D Hän ei missään nimessä halua lapsia enempää nyt ja sitä mun on kunnoitettava.
kannattaa sille miehellekin tähdentää sitä, ettei se lapsi välttämättä tulekaan sitten kun sitä haluaisi, varsinkaan yli kolmekymppisenä.
Me olemme nyt yrittäneet jonkin aikaa eikä ole alkanut kuulumaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ne miehet aina tajua, ettei lapsia niin vain tehdä. Selitä siinä sitten sellaiselle.
Oltiin kahdeksan vuotta kimpassa ja sitten sain tarpeekseni odottelusta. No, seuraavaa miestä ei sitten ollutkaan niin helppo löytää, ja kun sellainen löytyi, enpä enää tullutkaan raskaaksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kävi edellisessä suhteessa niin että vauva-aihetta käsiteltiin soutaa-huopaa menetelmällä. Raastoi parisuhdetta kun haluttiin eri asioita :( Sovittiin jo aikakin milloin olisi hyvä aloittaa lapsen "tekeminen" mutta miehen toimesta sitä siirrettiin ja siirrettiin... Hän myös sanoi aina ettei halua lapsia vielä.
Niin se vain kävi että minun kuumeiluni (ja monia muitakin asioita) koitui kohtaloksi ja mies lähti toisen matkaan.
Nyt kuitenkin olen löytänyt onnellisen parisuhteen, missä molemmat ollaan samalla aaltopituudella lapsen hankkimisen suhteen ja vaikka yhteistä eloa takana vasta puoli vuotta niin jo kihlat vaihdettu ja vauva laitettu tilaukseen
Kirjoitit ap aivan kuten olisin itsekin kirjoittanut. Tosin meillä on asia vähän kuin lakaistu maton alle, eli siitä ei puhuta, koska se puhuminen ei yleensä johda mihinkään.
Olen samanikäinen kuin sinä ap, mutta ajattelen, että minulla on vielä pari vuotta aikaa odottaa. Ja "lohduttausun" sillä, että kaveripiirissäni ei ole vasta kuin yksi lapsi, ja kaikki kaverini ovat samanikäisiä kuin minä tai korkeintaan vuoden nuorempia. Eli jos muilla on vielä toivoa, niin toivottavasti minullakin :)
Yhdessä olemme kuitenkin olleet jo viisi vuotta, josta oikeastaan ihan alkua lukuunottamatta asuttu yhdessä. Molemmilla vakkarityöt ja muutenkin raha-asiat ihan ok, joten sekin puoli "kunnossa".
Pelottahan se lapsen hankinta minuakin, koska tuleehan lapsi muuttamaan kuitenkin koko elämän. Miestä asia taitaa vaan pelottaa enemmän kuin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät todellakaan halua lasta koskaan...
Miten miehesi suhtautuu muiden lapsiin?
Minun ex pelkäsi... Melkeen pari metrinen korsto pelkäsi oikeesti lapsia, ei ottanut syliin ym.
Meni liian pitkä aika, kunnes tajusin, että tälleen en tule lasta saamaan. Ja niinkuin joku kirjoitti sitten uuden löydyttyä se ei enää ollutkaan helppoa, kahdeksan vuotta ja hoitoja, mutta nyt on ihana lapsi tuossa, kohta nukkumaan menossa
jo kaksi lasta synnyttänyt lähemmäs 40v nainen.
Kirjoitit ap aivan kuten olisin itsekin kirjoittanut. Tosin meillä on asia vähän kuin lakaistu maton alle, eli siitä ei puhuta, koska se puhuminen ei yleensä johda mihinkään.
Olen samanikäinen kuin sinä ap, mutta ajattelen, että minulla on vielä pari vuotta aikaa odottaa. Ja "lohduttausun" sillä, että kaveripiirissäni ei ole vasta kuin yksi lapsi, ja kaikki kaverini ovat samanikäisiä kuin minä tai korkeintaan vuoden nuorempia. Eli jos muilla on vielä toivoa, niin toivottavasti minullakin :)
Yhdessä olemme kuitenkin olleet jo viisi vuotta, josta oikeastaan ihan alkua lukuunottamatta asuttu yhdessä. Molemmilla vakkarityöt ja muutenkin raha-asiat ihan ok, joten sekin puoli "kunnossa".
Pelottahan se lapsen hankinta minuakin, koska tuleehan lapsi muuttamaan kuitenkin koko elämän. Miestä asia taitaa vaan pelottaa enemmän kuin minua.
laskenut tuon pari vuotta sitäkin silmälläpitäen, jos et tulekaan tekemään lapsia nykyisen miehen kanssa (kun on noita erotarinoita tässäkin ketjussa)? Mietin vain, että minkäikäisenä pitäisi sitten dumpata se mies, jos ei lapsenteosta tule mitään ja kuinkahan kauan sen uuden miehen etsimiseen sitten menee.. (ei ap)
jo kaksi lasta synnyttänyt lähemmäs 40v nainen.
No sitä kohtutulehduksen alkuperää en tiedä, on voinut tulla esim. papakoetta ottaessa. Kohtutulehdus tarkoittaa sitä, että kohdussa on tulehdus :D Miten sen nyt selittää. Ei ole eka kerta kun tällainen on. Jollain esim. endometrioosi voi altistaa tällaiselle tulehdukselle.
Voit googlettaa kohtutulehduksen, niin selviää!!
Olen (joo joo :) ) laskenut senkin jos erotaan. Toimin tietyissä asioissa hyvinkin nopeasti, eli jos mies menisi vaihtoon, ja seuraavan kanssa natsaisi, niin voisin lapsen tehdä tämän uuden kanssa nopeastikin.
Mutta oikeasti ajatellen, enhän minä tuollaisia ole sen kummemmin laskelmoinut, koska tällä hetkellä en halua erota jne..
Sen vain tiedän, että pikkuhiljaa painostusta pitää tehdä aina vain enemmän ja enemmän, ja asioista tulee keskustella vakavammin. Siinä vaiheessa punnitaan kumpi on itselle ja miehelle tärkeämpi, lapsi vai parisuhde ja mihin ollaan valmiita joustamaan.
Enhän minä tiedä tulisinko nytkään helposti raskaaksi, kun en ole koskaan kokeillut.
Lähipiiriimme (sukulaisille, ei kavereille) on pikkuhiljaa tupsahdellut lapsia, ja mitä enemmän minä ja myös mieheni "joutuu" olemaan niiden kanssa tekemisissä, sitä paremmin asia lähentyy myös miestäni. Eli nyt sitten toivon kavereiden hankkivan niitä lapsia, jotta mieheni tajuaa, että itsekin voisi niiä haluta :D
[/quote]
laskenut tuon pari vuotta sitäkin silmälläpitäen, jos et tulekaan tekemään lapsia nykyisen miehen kanssa (kun on noita erotarinoita tässäkin ketjussa)? Mietin vain, että minkäikäisenä pitäisi sitten dumpata se mies, jos ei lapsenteosta tule mitään ja kuinkahan kauan sen uuden miehen etsimiseen sitten menee.. (ei ap)
[/quote]
.. ne lainaus merkit vain katosi.
Yksi samassa jamassa, mutta ikää hiukan enemmän, eli 33v ja mieskin täyttää tänä vuonna 40v. Toivoisin meille lasta, mutta mies ei vielä, koska ei ole sitä omakotitaloa ja jos menee työt alta jne. Yhtään ei ole auttanut sekään että kavereilla on lapsia, koska tuntuu että nämä insinöörimiehet eivät puhu mistään hyvistä asioista keskenään vaan jutut ovat sitä tasoa että kun tulee kotiin niin alkaa "toinen työpäivä" lapsiperheissä. Ja tottahan se onkin että arjen pyörittäminen on raskasta ja sitten sitä toista puolta ei sanota ääneen, kuinka paljon omalta lapselta voi saada. En tiedä ketään vanhempaa -siis pappaikäistä miestä joka olisi katunut lasten hankkimista. Voihan se olla että on rahat vähissä ja pinna kireenä lapsen takia, ja toisaalta ymmärrän että ei kaikkia ihmisiä oikeasti kiinnosta kasvattaminen/hoivaaminen ammattina, mutta tämä nykyinen omien tarpeiden tyydyttämistä korostava yhteiskunta ei ainakaan tue (= painosta) hankkimaan lapsia. Aikaisemmin taisi olla niin että niitä lapsia vaan tuppasi tulemaan, eikä siinä sitten kyselty oletko valmis isäksi - eikä kai isiltäkään niin paljoa vaadittukaan kuin nykyään. Isien roolihan on tullut paljon tärkeämmäksi ja näkyvämmäksi viime vuosikymmeninä, jos mietitään sitä 50-luvun isä meininkiä niin ei siinä paljoa isien osuutta korostettu, muuta kuin perheen elättäjänä ja kurin pitäjänä. Mutta hankalaa tämä on - erilaisten toiveiden yhteensovittaminen.