Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lapsia "vielä"
29.02.2012 |
Niin eli otsikossahan se tuli jo, mieheni ei halua lapsia "vielä". Minä olen vm.83 eli en mikään parikymppinen enää ja vauvakuumetta pukkaa. Tästä on niin monet riidat ja itkut saatu aikaiseksi, etten enää tiedä mitä teen. Minua ahdistaa niin valtavasti, että olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, ettei yöunet mene. Välillä siis tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun niiiin toivoisin jo lapsia. Olemme koittaneet puhua ja mieheni siis sanoo, että haluaa lapsia mutta ei vielä. Kun kysyn milloin sitten, hän sanoo että muutamien vuosien päästä. En rehellisesti sanoen luota edes siihen "muutamaan vuoteen", mieheni tuntien menee ainakin viisi :( En tiedä mitä tekisin... mutta en ainakaan hankkiudu salaa raskaaksi, se on varma.
Tuntuu, että tämä on todella koettellut suhdettamme viime aikoina. Hyviä neuvoja? Tai kohtalotovereita, jotka ovat olleet samassa tilanteessa?
Toki ymmärrän, että miehellä on oikeus mielipiteeseensä ja elämäänsä.
Kommentit (41)
Ap. vastailee..
Me olemme siis olleet yhdessä 3.5 vuotta. Asumme yhdessä, emme ole naimisissa. En usko, että mieheni on kovin helposti lähdössä muiden naisten mukaan, hän on ns. kiltti mies. Sellainen, joka on tyytyväinen tähän nykyiseen elämäämme. Tällaiseen elämään, jossa ei ole vastuuta eikä velvotteita ja joka soljuu omalla painollaan eteenpäin. Sehän tässä pelottaakin, että elämä soljuu eteenpäin vain, ja sitten parin vuoden päästä mies ei vieläkään halua lapsia.
Silloin kun asiasta on viimeksi keskusteltu, yritin sanoa, että ei niitä lapsia noin vain saada. Parin vuoden päästä olen 30! Kamalaa ajatella, että sitten lapsia ei saisikaan. Asia on nyt vähän niinkuin lakaistu maton alle meidän keskusteluistamme, mutta minulla se kyllä pyörii mielessä lähes päivittäin. Mies on varmaan tyytyväinen, kun en kiusaa lapsiasialla. Ahdistaa.
Mies ei ole juurikaan ollut lasten kanssa tekemisissä, eikä osaa vauvojakaan oikein käsitellä vaikka onkin "lempeäsydäminen". Lapsista ei vain pahemmin ole kokemusta, ja siksi hän ei varmaan niitä ajankohtaiseksi koekaan.
Kamalaa, joskus olen ajatellut, että jos jättäisin hänet niin saisin varmaan nopeammin lapsia jonkun toisen kanssa, vaikka aloittaisin uuden kanssa puhtaalta pöydältä.
En koskaan ajatellut, että olisin todella tässä tilanteessa. Että minulla on mies jonka kanssa meillä on erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat.Mutta nyt se iskeytyy vasten kasvoja joka päivä. Joskus tuntuu, kuin olisin umpikujassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei taida auttaa se muiden vauvojen ja lasten näkeminen ja niiden kanssa oleskelu. Miehellä on jo lapsi, jonka kanssa hän kyllä viihtyy ja touhuaa, mutta lisää ei tahdo. Ainakaan seuraavaan 5 vuoteen. Mua sattuu katsella heitä yhdessä, koska pelottaa se oma hedelmällisyys ja mahdollinen lapsettomuus. Anoppi ja koko suku hehkuttaa tuota lasta ja lapsen äiti kyläilee anopilla ja toisin päin. Sehän on toki ymmärrettävää. Mulla on tosi ulkopuolinen olo, koska meillä ei miehen kanssa ole yhteistä lasta. Tuntuu, että oon joku perheenrikkoja, vaikken toki sitä olekaan, ja tämä lapsen äiti ois se ykkösminiä. En oikeen osaa selittää.
Jotenkin se vaan tuntuu pahalta se kaikki hössötys ja muu. Miehen tädit ja sukulaiset vierailee siellä lapsen luona, mutta mun luona ei ole koskaan vierailleet. Ehkä miehelläkin ois varaa parantaa tätä tilannetta. Hän jotenkin sysää mut kaiken ulkopuolelle. Lapsen vierailuista ja muista ei kerrota mulle. Välillä jos anoppi puhuu mun kuullen tähän lapseen liittyviä asioita mies suutahtaa, koska eihän ne mulle kuulu.
Ap, millainen on kaveripiirinne?
Eli joutuuko mies missään olemaan lasten kanssa tekemisissä? Tai onko miehen kavereilla jo lapsia, eli onko missään huomannut mitä lapsi muuttaa ja mitä ei?
Jos kavereilla on lapsia, niin ovatko nämä kaverit tyytyväisiä elämäänsä? Kaikki tällaiset vaikuttaa miehen haluun saada lapsia..
Itse uskon ja toivon, että nyt kun mieheni joutuu olemaan sukulaislasten kanssa tekemisissä, niin se auttaa häntä olemaan lasten kanssa. Vielä kun edes joku miehen kavereista saisi lapsia, niin se edesauttaisi asiaa.
T: se yksi toinen samanikäinen
minun mies oli tuollainen jahkailija. Välillä sanoi jopa että ei tiedä haluaako ollenkaan lapsia. Jätin ehkäisyn sitten hänen huoleksensa, koska tuntui niin epäreilulta syödä vielä pillereitä. Periaate oli siis se, että "se ehkäisee, joka ei halua lapsia".
No, ei miehestä oikein ollut ehkäisystä kunnolla huolehtimaan, joten tulin raskaaksi. Alkushokin jälkeen lapsi on ehdottomasti ihaninta ja parasta, mitä meille on tapahtunut. Mies odotti todella paljon lapsen saamista ja tuskaili, kun odotusaika on niin pitkä. Kun lapsi oli syntynyt, hän ihmetteli, että miksi me ei hankittu lasta aikaisemmin!?!? niin.. miksiköhän..
Sanon siis vaan, että joskus on tärkeää antaa miehille vastuuta myös. En suosittele toimimaan salaa, vaan ihan reilusti ja rehellisesti. Mies tiesi, että en käytä ehkäisyä, mutta ei itsekään viitsinyt aina. Kyllä hän tiesi mitä siitä voi seurata. Ilmeisesti hänellä oli vain niin iso kynnys päättää asiasta ja "ryhtyä yrittämään". Ehkä se on vaan helpompi harrastaa seksiä seksin takia ja sitten ikään kuin hupsahtaa raskaaksi.. eb tiedä
Ensinnäkin mitä nuorempana saa lapset sitä paremmin jaksaa yöheräilyt ja muut leikitykset.
Toiseksi haluan itse olla vielä elossa, kun/jos saan lapsenlapsia, enkä haudan partaalla oleva sairas isovanhempi, josta ei ole iloa.
Kolmanneksi, jos mies haluaa vielä mennä, niin voi ajatella, että vapautuu sitten ennemmmin siellä toisessa päässä, kun lapset ovat täysi-ikäisiä.
Neljänneksi lapsia ei niin vaan saada, joten kyllä 30 ikävuoden häämöttäessä ryhtyisin yrittämään. Lapsettomuushoidoissa voi mennä vuosia.
Viidenneksi mitä vanhempi äiti sitä suurempi keskenmenon riski.
Mulla oli sama tilanne miehen kanssa. Tosi paha kriisi oli ja meinasi johtaa eroon. Vaikutti seksihaluihini, kaikkeen. Ymmärsin toki miestäni, kun oli minua nuorempi. Kriisin tuloksena syntyi poika. Tiedän, että painostin, mutta jos mies kerran haluaa lapsia, tulisi hänen joustaa ajoituksessa naisen mieliksi. Nainenhan ne synnyttää ne lapset ja useimmiten jää töistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaveripiirissä lapsia, hyvin läheiselläkin pariskunnalla on lapsi. Lapsi on alle vuoden ja musta tuntuu, että kun tuo lapsi syntyi niin mies on ollut vaan enemmän sitä mieltä että ei vielä:( Miehen parilla kaverilla on lapsia, mutta mies ei juurikaan ole enää yhteydessä näihin kavereihin, saatika että hänellä olisi suhdetta näihin lapsiin. Käsittäkseni ovat tyytyväisiä elämäänsä, mutta musta tuntuu, että kun seuraamme läheltä tämän yhden vauvaperheen arkea, mies ei sellaista halua. Silloin ennenkuin tuttavaperheen lapsi syntyi, toivoin että mies "ihastuisi" siihen vauvaan, mutta ei.
Melkein jo kerran sanoin, että en käytä enää hormonaalista ehkäisyä, mutta mies ei ottautunut asiaan yhtään :( En haluaisi enää ehkäistä, mutta ei kai sekään reilua ole, jos toinen ei vaan halua.
ap.
Mä en ainakaan viitsi huijata miestä hankkiutumalla raskaaksi. Kerran jo tein abortin kun kävi vahinko, mies uhkas tappaa itsensä jos en tee. Ja näin jälkeenpäin ehkä hyvä juttu, mä oon sairastellut niin paljon että se lapsi ois ollut varmaan aika heitteillä. Seurustelen vielä tuon miehen kanssa, eroa ajattelen päivittäin. Ehkä sitten, jos joku toinen sopiva mies osuu kohdalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo kaksi lasta synnyttänyt lähemmäs 40v nainen.
Siis kohtu on naisella , oli sitten synnyttänyt tai ei ja se nyt vaan voi tulehtua oli sitten synnyttänyt tai ei.
Hohhoijaa xD
Jos hän ei halua lasta niin sitten hän saa huolehtia ehkäisystä täysin. Veikkaan, että loppuu aika nopeesti toi kondomin käyttö... muista vaan pysyä lujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa todella miettiä suhdettasi ja miestäsi. Tiedän, että vauvakuume saa ajattelemaan ensisijaisesti vauvaa, mutta mieti todella, että onko miehesi oikeasti hyvä isänä.
Onko teillä tasa-arvoinen suhde? entäs taloudellisesti? Millainen mies on väsyneenä? Onko hänelle omat menot tärkeämpiä kuin sinun tai teidän yhteiset? jne..
Monet valittelevat tälläkin palstalla vaikka mitä miehistään ja heidän osallistumisestaan tai lähinnä sen puutteesta lasten kasvatuksessa. Salaa raskaaksi ei todellakaan kannata hankkiutua, mutta pitää myös ottaa vastuuta omista toiveistaan. Jos sinulle on lapsi tervetullut, niin miksi sinun vielä pitäisi kantaa päävastuu ehkäisystä?!
Nykyisin lääkäri on kieltänyt minulta hormonaalisen ehkäisyn eli tällä hetkellä mieheni vastaa ehkäisystä ja onnistuu ihan hyvin. Siitä voinkin päätellä, että kyllä ehkäisy onnistuu miehiltäkin, mikäli motivaatiota löytyy. Ehkäisypillerit siis eivät oikeastikaan sopineet minulle ja aiheuttivat jopa hengenvaarallisia oireita, joka tajuttiin vasta kun olin raskaana.
lopulta mieheeelni sopi vieraan miehen etä omat lapsensa
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1249235/haluan_lapse…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei taida auttaa se muiden vauvojen ja lasten näkeminen ja niiden kanssa oleskelu. Miehellä on jo lapsi, jonka kanssa hän kyllä viihtyy ja touhuaa, mutta lisää ei tahdo. Ainakaan seuraavaan 5 vuoteen. Mua sattuu katsella heitä yhdessä, koska pelottaa se oma hedelmällisyys ja mahdollinen lapsettomuus. Anoppi ja koko suku hehkuttaa tuota lasta ja lapsen äiti kyläilee anopilla ja toisin päin. Sehän on toki ymmärrettävää. Mulla on tosi ulkopuolinen olo, koska meillä ei miehen kanssa ole yhteistä lasta. Tuntuu, että oon joku perheenrikkoja, vaikken toki sitä olekaan, ja tämä lapsen äiti ois se ykkösminiä. En oikeen osaa selittää.
Jotenkin se vaan tuntuu pahalta se kaikki hössötys ja muu. Miehen tädit ja sukulaiset vierailee siellä lapsen luona, mutta mun luona ei ole koskaan vierailleet. Ehkä miehelläkin ois varaa parantaa tätä tilannetta. Hän jotenkin sysää mut kaiken ulkopuolelle. Lapsen vierailuista ja muista ei kerrota mulle. Välillä jos anoppi puhuu mun kuullen tähän lapseen liittyviä asioita mies suutahtaa, koska eihän ne mulle kuulu.
Haluatko varmasti elää tuossa suhteessa? Et ole osa perhettä eikä mies ole sinua siihen laskemassa. Vaikka teille tulisi lapsi, pysyt todennäköisesti ulkopuolisena edelleen.
Olen oikeasti tosi pahoillani teidän puolestanne.
Kuulostaa kyllä siltä, että on varmaan parasta vaihtaa miestä. Pahinta olisi se, että tuo haluttomuus lapseen jatkuu vaan - ja oma parasta ennen -päiväys on jo mennyt.
Väittäisin, että aidosti teitä rakastava kumppani ei kiellä teiltä teille noin tärkeää asiaa. Plus haluaakin lapsen oman kultansa kanssa.
Näin ainakin meillä, vaikkei mies itse niin lasten perään ole haikaillutkaan. Mutta ei tosiaan väittänyt yhtään vastaankaan. Paitsi nyttemmin välillä lastenhoidollississa toimissa :)
äänitälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei muuksi muutu, pitää sinua vielä sanavalinnoissa löyhässä hirressä.
Kannattaa miettiä tarkkaan kannattaako odottaa, jos haluat perheen. Mieti myös haluatko perheen sellaisen kanssa, joka tuntuu asettavan omat tarpeensa ensimmäiseksi.
oletteko suunnitelleet tulevaisuutta?
Tapasimme kun olin 22 v. ja vauvasta aloin aktiivisesti puhua 25-26 v. Muutama viikko ennen kuin täytin 28 v. alkoi yritys.
Mies tuntui lähinnä pelkäävän, ettei olisi "hyvä isä". Kovasti kävimme keskusteluja ja pohdimme vanhemmuutta ennen kuin rohkeni antaa luvan ehkäisyn pois jättämiseen. Miehet tuntuvat suhtautuvan aika usein varauksella lastenhankintaan, mitä nyt olen tuttavapiirinkin asioita seurannut. Myöskään naisen hedelmällisten vuosien rajallisuutta ei niin tiedosteta.
Nyt olemme yrittäneet vuoden, lasta ei kuulu. Välistä tulee mieleen, että mies olisi saanut heltyä aiemmin...
Ei se ihan niinkään mene. En minä rakkaudesta tekisi kenenkään kanssa lasta, jos en itse sitä lasta haluaisi. Lapsi on niin iso vastuu ja muuttaa koko elämän, ettei sitä vaan voi toisen mieliksi ruveta lisääntymään.
Jos mies ei halua lasta nyt/koskaan, niin joko se on hyväksyttävä tai on etsittävä sellainen elämänkumppani joka haluaa samoja asioita kuin itse.
Siis sellainen, missä kerrot ne syyt, miksi lapsi olisi järkevää hankkia nyt (ikä, hedelmällisyys) ja tunteesi siitä, kun mies sinulta tämän mahdollisuuden evää.
Kerro, että ymmärrät miestä siihen pisteeseen, että ei juuri nyt halua lasta mutta että ei kykene antamaan perusteita sille eikä aikaa, jolloin lasta voitaisiin alkaa tehdä, tekee sinut vain katkeraksi.
On järkevää todeta, että et voi odottaa ikuisesti ja että tässä asiassa se rakkaus ei vain riitä. Mies ei voi todeta loputtomiin, että myöhemmin. Itse olen ystäväpiirini perusteella vakuuttunut, että 32 vuoden ikä on se viimeinen takaraja, jolloin se lapsenteko on aloitettava. 35 vuoden jälkeen hedelmällisyys laskee rajusti ja sen lisäksi on vaikeaa löytää enää uutta kumppania. Pari ystävääni on eronnut juuri tuossa 32 vuoden kieppeillä pitkästä lapsettomasta suhteesta ja ehtineet silti löytää uuden ja perustaa perheen. Toinen oli 35-vuotiaana jo kahden lapsen äitikin! Toinen saa esikoisensa näinä päivinä ja täyttää kesällä 40 vuotta.
...on hyvä jos mies ei ole sitä tyyppiä, joka on mieliksi vaikkei itse asiaa välttämättä haluaisikaan. Tässä käy helposti niin, että esim. mennään naimisiin ja hankitaan lapsi, kun nainen tahtoi ja mies ajatteli että okei sitten.
Kuitenkaan ei tosissaan ole ollut asian takana ja lopputulema on se, että miehen panos esim. lapsenhoitoon on hyvin vähäistä.
Aina välillä pelottaa, kun kuuntelee "miehen pään kääntämistä" ja kun on toisaalta nähnyt niitä lopputuloksia, joissa se miehen oma tahto ei ehkä kuitenkaan ole ollut yhtä suuri kuin hyvä tahto.
Eli kannattaa miettiä myös se skenaario, että nykyinen mies suostuu/haluaa lastentekoon, muttei sitten tosipaikassa ole asiassa mukana 100 %:sesti.
Olen oikeasti tosi pahoillani teidän puolestanne.
Kuulostaa kyllä siltä, että on varmaan parasta vaihtaa miestä. Pahinta olisi se, että tuo haluttomuus lapseen jatkuu vaan - ja oma parasta ennen -päiväys on jo mennyt.
Väittäisin, että aidosti teitä rakastava kumppani ei kiellä teiltä teille noin tärkeää asiaa. Plus haluaakin lapsen oman kultansa kanssa.
Näin ainakin meillä, vaikkei mies itse niin lasten perään ole haikaillutkaan. Mutta ei tosiaan väittänyt yhtään vastaankaan. Paitsi nyttemmin välillä lastenhoidollississa toimissa :)