Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette henkilöstä joka sanoo olevansa erilainen kuin muut?
28.02.2012 |
Siis että kaikki muut ovat harmaata massaa ja hän yksin on uniikki.
Kommentit (40)
Ehkä mä ajattelin tässä ketjussa tarkoitettavan erilaisempaa erilasiuutta, vaikkapa juuri sellaista että äitini oli avaruusolento, oon erilainen kuin toiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kai sinä tajuat, että niilläkin naisilla on
Aika kapeasti ajattelet
Toi on erilaista verrattuna sellaisiin jotka haluaa naimisiin, lapsia ja omakotitalon. Siinä se. Mistään muusta ei voi päätellä yhtään mitään.
Paitsi sun ajattelusta joka on kapeaa ja mustavalkoista ;)
Mutta kyllähän näissä asioissa täytyy ottaa huomioon tilastot. Eli valtaosa suomalaisista naisista haluaa ainakin yhden ellei kaikkia mainitsemiani asioita elämästään. Ja koska kyseessä on persutavanlaatuiset - oikestaan elämän tärkeimmät - valinnat, niin niistä poikkeaminen on erikoista.jotain, perustavanlaatuista ja tärkeää, josta he ajattelevat toisin, kuin enemmistö. Et voi valita vain paria satunnaista asiaa, ja kuvitella, että siinä on ne ainoat olennaiset asiat elämässä. Tai sitten olet oikeasti ainakin poikkeuksellisen yksinkertainen ihminen.
Mutta väittäisin kuitenkin, että perheen perustaminen tai sen perustamatta jättäminen on ehkä se kaikkein perustavanlaatuisin päätös ihmisen elämässä. Ainakin kaikki äidit, joiden kanssa olen jutellut asiasta sanovat, että lapset ovat heidän elämänsä ehdoton ykkösjuttu. Tärkein asia.
Se, että ei esimerkiksi käytä koskaan hammastahnaa (joka myös on tilastollisesti katsottuna hyvin erikoista) ei yllä perustavanlaatuisuudessaan lähellekään päätöstä elää ilman perhettä koko elämänsä.
kerrotko kaikille ihmisille joka välissä olevasi uniikki?
On eri asia olla erilainen kuin kertoa olevansa sellainen joka välissä.
En kerro. En ole kertaakaan elämässäni sanonut mitään tuonne päinkään kenellekään.
Mutta minua kohdellaan kuin käyttäytyisin juuri noin. "Luulet olevasi jotenkin erikoinen, vai?" No en luule, vaan olen.
luulen että valtaosa kokee olevansa "erilainen kuin muut".
Mun mielestä paljon hassumpi olis ihminen, joka kokis olevansa naapurinsa, kaverinsa, mainoskuvaston tms. kaltainen... ja kuinka tylsänä elämän näyttäytyy, jos me kaikki vaan ollaan samanlaisia ja kaikesta vallitsee hymistelty yksimielisyys. Keskiverto ihminen nimenomaan on erilainen ja kokee myös ajoittain olevansa "yksin" ja "ettei kukaan ymmärrä just mua". ja tätä erityisyyttä varten ei tarvii keksiä syöpälääkettä tai pelastaa maapalloa saasteilta, ne ovat hienoja saavutuksia, mutta eivät persoonan ainutkertaisuutta sinällään
13 vastaa
kerrotko kaikille ihmisille joka välissä olevasi uniikki?
On eri asia olla erilainen kuin kertoa olevansa sellainen joka välissä.
En kerro. En ole kertaakaan elämässäni sanonut mitään tuonne päinkään kenellekään.Mutta minua kohdellaan kuin käyttäytyisin juuri noin. "Luulet olevasi jotenkin erikoinen, vai?" No en luule, vaan olen.
...ovat monelle punainen vaate ja ne nähdään erikoisuudentavoitteluna, vaikka kyseessä olisi ihan luonnollinen ja sisältä kumpuava omiin fiiliksiin perustuva päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toiset ovat silti samanlaisempia kuin toiset. En minäkään koe olevani kovin samanlainen kuin monet muut. Ihan normaali tunne se on.
Vaan tämä ilmenee ihan arkisissa tilanteissa, kun mielipiteeni ja toimintatapani nyt vain ovat aika poikkeavia. Ja sitten saan kuulla, että miksi PITÄÄ YRITTÄÄ olla niin erikoinen. No kuulkaas, kun suurimman osan ajasta tekisin melkeinpä mitä vain, jos voisin muuttua muiden kaltaiseksi tavikseksi!
Kertoisitko pari esimerkkiä arkisista tilanteista?
Työpaikalla, jossa oli huono, pelon värittämä ilmapiiri, pomo muutti muutamia sääntöjä sellaisiksi, että työmme tekeminen vaikeutui kohtuuttomasti. Kollegani ongelmoivat asian kanssa ja osa suunnitteli uuden työpaikan etsimistä, mutta suurimmaksi osaksi asiaa käsiteltiin puhumalla pomosta hyvin rumasti tämän selän takana. En halunnut osallistua tähän suunsoittoon, joten toppuuttelin pahimpia loanheittäjiä silloin, kun he sortuivat mielestäni aivan överisti asiattomuuksiin ja suoranaisiin valheisiin.
Lisäksi otin pomoon yhteyttä (olin aivan tavallinen rivityöntekijä, en missään erityisasemassa) ja kerroin haluavani keskustella hänen kanssaan rauhassa. Ehdotin lounastapaamista, johon pomo suostui. Keskustelimme sitten hänen kanssaan ja kerroin, millä tavoilla konkreettinen työn tekeminen oli hankaloitunut näiden tehtyjen päätösten johdosta. Pomo suhtautui asiaan ihan ystävällisesti ja lupasi harkita muutamia ratkaisujaan uusiksi.
Tässä siis se, miten toimin. Kollegojeni kanssa keskustelin aiheesta neutraalisti, enkä millään tavoin tuonut itse esiin oman toimintani poikkeavuutta yleiseen linjaan nähden (nämä muut sitten sitäkin enemmän).
Tämä on vain yksi esimerkki. Esimerkkejä löytyisi vaikka jokaisesta päivästä. Satun vain olemaan jotenkin erilainen kuin ihmiset yleensä, enkä halua teeskennellä samanlaista.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta väittäisin kuitenkin, että perheen perustaminen tai sen perustamatta jättäminen on ehkä se kaikkein perustavanlaatuisin päätös ihmisen elämässä. Ainakin kaikki äidit, joiden kanssa olen jutellut asiasta sanovat, että lapset ovat heidän elämänsä ehdoton ykkösjuttu. Tärkein asia.
Se, että ei esimerkiksi käytä koskaan hammastahnaa (joka myös on tilastollisesti katsottuna hyvin erikoista) ei yllä perustavanlaatuisuudessaan lähellekään päätöstä elää ilman perhettä koko elämänsä.
Minulla on lapsia, mutta minulle esimerkiksi uskonnollinen vakaumukseni on aika keskeinen asia elämässäni, ja koen olevani siinä erilainen kuin ihmiset keskimäärin. Samoin tietyt muut kiinnostuksen kohteeni ovat erilaisia kuin muilla.
Meillä on omakotitalo, mutta siinä asuu lisäksemme aikamoinen määrä erilaisia eläimiä, osa niistä on aika kaukana tavanomaisista, sitäkin voisi pitää erilaisuutena, ja se on aika keskeinen asia minun elämässäni.
Minä olen naimisissa, mutta menin poikkeuksellisen nuorena naimisiin, vaikka olemme molemmat akateemisesti koulutettuja (miehelläni on poikkeuksellisen monta akateemista loppututkintoa) ja olimme molemmat neitsyitä naimisiin mennessämme, sekin on poikkeuksellista, ja itse asiassa meille tärkeää.
Yritän tässä sanoa, että vaikka koet olevasi erilainen, niin voi kokea sellainenkin, joka noissa mainitsemissasi asioissa on 'tavallinen'. Väittäisin, että jokaisessa meissä on tavallisia juttuja, ja jokaisessa meissä on merkittäviä erilaisia juttuja.
En tavoittele erilaisuutta, mutta satun poikkeamaan ns. keskiverto suomalaisesta naisesta parissa kolmessa perustavanlaatuisessa jutussa:
- en halua naimisiin
- en halua lapsia
- en halua omakotitaloaAsun mieheni kanssa kaksin pienessä kerrostaloasunnossa ja elämä on just mallillaan näin. En kaipaa perinteistä perhe-elämää, joka tuntuu olevan suurimmalle osalle nasista "se juttu". Edes avioliitolla ei ole minulle mitään merkitystä.
Eikö tämä teistä ole vähän erilaista kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsia, mutta minulle esimerkiksi uskonnollinen vakaumukseni on aika keskeinen asia elämässäni, ja koen olevani siinä erilainen kuin ihmiset keskimäärin. Samoin tietyt muut kiinnostuksen kohteeni ovat erilaisia kuin muilla.
Tilastollisesti tarkasteltuna Suomessa on yleisempää kuulua uskonnolliseen yhteisöön kuin olla kuulumatta. Itse en kuulu. Toki syvä uskonnollisuus on myös "erikoisuutta".
Meillä on omakotitalo, mutta siinä asuu lisäksemme aikamoinen määrä erilaisia eläimiä, osa niistä on aika kaukana tavanomaisista, sitäkin voisi pitää erilaisuutena, ja se on aika keskeinen asia minun elämässäni.
Eli närkästyit siitä kun sanoin omakotitaloasumista (joka on myös sinun valitsemasi asumismuoto) tavanomaiseksi ratkaisuksi? Ja haluat korostaa eläimiä erikoisuutena, ettei sinua pidettäisi tavallisena tallaajana asumismuotosi vuoksi?
Minä olen naimisissa, mutta menin poikkeuksellisen nuorena naimisiin, vaikka olemme molemmat akateemisesti koulutettuja (miehelläni on poikkeuksellisen monta akateemista loppututkintoa) ja olimme molemmat neitsyitä naimisiin mennessämme, sekin on poikkeuksellista, ja itse asiassa meille tärkeää.
Edelleen kuitenkin sanoisin, että naimisiin meneminen on se tavallisin tapa. Toki neitsyenä sen tekee harva. Akateeminen loppututkinto (joita minullakin on kaksin kappalein) ei ole mitään erikoista!
Yritän tässä sanoa, että vaikka koet olevasi erilainen, niin voi kokea sellainenkin, joka noissa mainitsemissasi asioissa on 'tavallinen'. Väittäisin, että jokaisessa meissä on tavallisia juttuja, ja jokaisessa meissä on merkittäviä erilaisia juttuja.
Kyllä sinäkin olet erilainen, ystäväni
Riippuu ihan piireistä. Kaupunkien feministiporukoissa sä olet se tavallisin tyyppi
Silti hän herättää huomiota kaupungilla kulkiessaan. Eli tottakai erikoisuutta tulee verrata valtaväestöön. Tilastolliseen keskiarvoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteessa aika tavallinen. Minä olen ihan varma, että jokaisesta löytyy ne tavalliset ja ne hyvin erikoiset piirteensä.
Ja se parrakas nainen voi olla monessa suhteessa aika tavallinen. Minä olen ihan varma, että jokaisesta löytyy ne tavalliset ja ne hyvin erikoiset piirteensä.
Itse halusin vain tuoda esiin sen, että tietyt erikoiset valinnat nousevat yhteiskunnassamme näkyvämpään rooliin kuin toiset. Esimerkkinä tämä perheen perustaminen. Se, että pukeutuu kotona vaaleanpunaiseksi norsuksi on myös erikoista, mutta ei tule esiin ns. normaalissa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kuten tässäkin ketjussa on jo tullut moneen kertaan sanottua, niin jokaisessa on tavallisia ja erikoisia piirteitä, ja monesti riippuu ihan vertailuryhmästä mikä on tavallista ja mikä erikoista.
Minusta on typerää mainostaa olevansa kovinkin erikoinen ja uniikki koska kuten tässäkin ketjussa on jo tullut moneen kertaan sanottua, niin jokaisessa on tavallisia ja erikoisia piirteitä, ja monesti riippuu ihan vertailuryhmästä mikä on tavallista ja mikä erikoista.
Mutta mielestäni on kyllä typerää myös kiistää, etteikö jotkut ihmiset olisi erikoisempia kuin toiset vain sillä perusteella, että maailmasta löytyy aina joku, joka on kyseisessä asiassa samanlainen kuin hän. Esimerkiksi tavallisen luterilaisen perheen tyttö, joka kääntyy katoliseksi ja ryhtyy nunnaksi on mielestäni erikoista vaikka Turun birgittalaisluotarista tällaisia naisia muutama löytyykin.
mutta oikeasti erikoisia ihmisiä on tosiaan vähän, eikä heidän tarvitse omaa erikoisuuttaan korostaa kun se tulee ilmi muutenkin.
Mutta mielestäni on kyllä typerää myös kiistää, etteikö jotkut ihmiset olisi erikoisempia kuin toiset vain sillä perusteella, että maailmasta löytyy aina joku, joka on kyseisessä asiassa samanlainen kuin hän. Esimerkiksi tavallisen luterilaisen perheen tyttö, joka kääntyy katoliseksi ja ryhtyy nunnaksi on mielestäni erikoista vaikka Turun birgittalaisluotarista tällaisia naisia muutama löytyykin.
Eli ei hän mitenkään erilainen ollut :D
Juu, kyllähän esim. Gandhi oli aika erikoinen mutta oikeasti erikoisia ihmisiä on tosiaan vähän, eikä heidän tarvitse omaa erikoisuuttaan korostaa kun se tulee ilmi muutenkin.
Mutta mielestäni on kyllä typerää myös kiistää, etteikö jotkut ihmiset olisi erikoisempia kuin toiset vain sillä perusteella, että maailmasta löytyy aina joku, joka on kyseisessä asiassa samanlainen kuin hän. Esimerkiksi tavallisen luterilaisen perheen tyttö, joka kääntyy katoliseksi ja ryhtyy nunnaksi on mielestäni erikoista vaikka Turun birgittalaisluotarista tällaisia naisia muutama löytyykin.
Ihminen voi jo poiketa näissä asioissa:
- kotiolosuhteet tavallisesta poikkeavat
- kuuluu johonkin minoriteettiin täällä Suomessa eli
- on juuriltaan joku muu kuin tyypillinen suomalainen
- arvostukset voivat olla erilaiset mm yllämainituista syistä
- puhetyyli voi olla poikkeava (myös yllämainituista syistä)
- sanavarasto voi olla poikkeava (myös yllämainituista syistä)
- käsitys miehen ja naisen välisestä suhteesta voi olla poikkeava (myös yllämainituista syistä)
- perhekäsitys voi olla poikkeava (myös yllämainituista syistä)
- pukeutumistyyli ja kodinsisustus voi olla poikkeava (myös yllämainituista syistä)
- ei ole helppo löytää kaltaisiaan, joiden kanssa jakaa jotakin esimerkiksi ajatuksia, koska sellaisia ei täällä kerta kaikkiaan ole
- muut tulkitsevat häntä väärin, koska eivät osaa lokeroida oikein. Ihmiset lokeroivat toinen toisiaan, koska se tekee olon turvalliseksi, mutta jos ihmistä ei saa mihinkään lokeroon sijoitettua niin hankala juttu (siis hankalaa kenelle???)
yms, yms
Menikö perille? Tämmöinen on jotenkin erilainen, jos ei ihan jopa kummajainen. Toiset ehkä tykkää kovasti ja toiset eivät tykkää ollenkaan.
Raamatussa sanotaan, että Jumalan ihmiset ovat muukalaisia tässä maailmassa! Se on yksi tärkeä pointti myös!
Haluaako joku kysyä jotakin asiaan liittyvästä. En ole ap enkä sano olevani erilainen kuin muut, mutta muut sanovat! Joten kait sitten osaisin vastailla kysymyksiin, jos jollain on jotain kysyttävää.
Kaikki me olemme sitä jollain tavalla. Epätavalliset tai valtavirrasta poikkeavat valinnat tai yksittäiset teot eivät tee kenestäkään ainutlaatuista. Tällaisia ainutlaatuisia on maailma pullollaan. Niitä ollaan me kaikki.
Meillä kaikilla on omat omituisuutemme ja omat ainutlaatuiset elämämme ja ratkaisuja, jotka eivät ole valtavirtaa. Samoja ratkaisuja on kuitenkin lukemattomilla ihmisillä ympäri maailman. Ei ne ole erikoisia, vaikka siltä saattaa tuntua, jos siinä omassa piirissä ei ole samanlaisia.
Mä sanoisin, että jos joku on oikeasti jollain tapaa ainutlaatuinen tai uniikki, niin kyllä me kaikki hänestä tiedämme. Koko maailma tietää. Ei sellainen ihminen pysy piilossa ja tuntemattomana.
jotain, perustavanlaatuista ja tärkeää, josta he ajattelevat toisin, kuin enemmistö. Et voi valita vain paria satunnaista asiaa, ja kuvitella, että siinä on ne ainoat olennaiset asiat elämässä. Tai sitten olet oikeasti ainakin poikkeuksellisen yksinkertainen ihminen.