Koti-Irmeli-äidit valittaa ku vanhat mummot, jos äiti ja isi haluaa välillä omaa aikaa. Voi varjele!

ei olla oltu lapsista erossa yhtään yötä, vanhin täyttää nyt keväällä 7v, kolme noita palleroita on, 3v ja 1v. ei olla käyty leffassa, ei kylpylässä, ei syömässä, ei misäänn kodin ulkopuolella kahdestaan. ei kun huijaan, lainaneuvotteluissa me oltiin kaksin. :D

MUTTA meillä on silti ollut laatuaikaa. Lasten mentyä nukkumaan saunotaan, syödään yhdessä, löhötään sohvalla, katsotaan leffaa. Siinä samalla voikin sitten puhua niitä henkeviä, tai vähemmän henkeviä, kokea yhteenkuuluvuutta, rakastaa ja rakastellä. ;) Ainoastaan tuon viimeisen takia tuntuisi välillä kivalta olla iha kahden, kun aina vähän kiirehtii loppuun asti, jos vaikka lapset herääkin. :)

mutta mulla ei ole mitään sitä vastaan, että muut käy kahdestaan vaikka kuussa ja ovat reissullaan vaikka kuukauden. itse en siihen pystyisi, koen, että mun paikka on nyt näiden palleroiden kanssa ja tovin päästä on sitten aikaa mennä itse ja miehen kanssa. ja uskon vakaasti, että sittenkin me möhnitään mielummin täällä kotona, kuin kovin minnekään muualle hingutaan. me ollaan tällaisia kotihiiriä. :))

Ja oltiin kauheen tyytyväisiä. Kunnes kerran lasten mentyä nukkumaan kaikki muuttui..

Mies muisteli aikaa ennen lasta kun oltiin käyty kahdestaan pienellä reissulla. Naureskeltiin hyväntahtoisesti suunnitelmalle tehdä siitä jokavuotinen perinne. Keskityimme taas telkkariin kainalokkain. Joku oli kuitenkin muuttunut. Muutaman tunnin kuluttua mies pohti että olishan se ihan kiva mennä taas kahdestaan.

Aikamme jankattiin siitä onko oikein jättää alle 1v yöksi mummolaan ja todettiin että sääntö on typerä, kyseessä ei olisi kuitenkaan usein tapahtuva asia ja loppupeleissä traumatisoimme varmasti lapsemme jollain tapaa, kuten kaikki vanhemmat.

Yövyimme hotellissa ja ai jestas sitä panemista, sitä romanttisuutta, sitä läheisyyttä ja niitä keskusteluja. Vaikka mieheni kotonakin saa minut syttymään niin nyt oltiin kuin vastatavanneet teinit sängyssä! Keskustelut keskittyivät meihin, siis mieheen ja naiseen jotka erillisinä yksilöinä. Tietty puhuttiin lapsista ja vanhemmuudestakin, mutta siihenkin sai niin erilaisen perspektiivin kuin kotona.

Kotona odotti ihana arki jota tänäpäivänäkin maustamme muutamalla muistutuksella reissustamme, kun arki alkaa tuntua harmaalta mieheni katsoo mina merkityksellisesti ja molemmat muistamme että tämä on meidän yhteinen homma, ollaan tässä yhdessä ja muistamme vielä mistä koko homma lähtikään, miehestä ja naisesta jotka rakastavat toisiaan ja ketkä haluavat olla yhdessä mutta eivät sulautua yhteen.

Nyt on taas suunnitelmissa uusi reissu. :)

(Vaikka ap:n mielestä naapurin parisuhde on tietenkin pelkkää kulissia...)

Suomi-av -sanakirjan mukaan kompromissi on uhrautumista naisen taholta.