Mies ihastui kaveriini ja mä loukkaannuin.
Meillä on tosi avoin suhde ja olemme aina puhuneet asioista suoraan. Nyt odotan toista lastamme ja olen ilmeisesti aika herkässä mielentilassa. Itsetuntoni on nollassa kehonmuutosten vuoksi, enkä tunne itseäni kovinkaan haluttavaksi. Pelkästään väsyneeksi.
Mieheni puhuu yhdestä kaveristani positiiviseen sävyyn ja kyselee hänestä ihan arkisia juttuja. Tänään hän halusi käydä moikkaamassa kaveriani tämän työpaikalla koko perheen voimin, kun olimme ohikulkumatkalla.
Kaveriani kohtaan mies käyttäytyy kohteliaasti ja huomioi minua, mutta hymyilee, vitsailee ja selvästi nauttii olostaan kaverini seurassa. Lähdettyämme kysyin puolivitsinä, että mihin hän on kaverissani ihastunut, mihin mies vastasi, että "onhan se aina ollut tosi nätti ja mukava". Mä otin tämän jotenkin tosi pahasti itseeni,vaikka kyseessä todella on vain ilmeisen pieni ihastus, mikä tuskin vaarantaa asemaani mitenkään.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Tuntisin itseni naurettavaksi, jos alkaisin moisesta naputtaa ja itkeä, mutta silti vähän loukkaannuin. Hormonien syytä?
Kommentit (17)
Puolison kaveriin ihastuminen, mutta jos ei ole aikeissa suhdetta romuttaa niin noista ei kannattaisi kertoa. Mutta loukkaantuisin minäkin ap:n tilanteessa. Ja valitettavasti se vaikuttaisi minun ja kaverini väleihin.
että heillä voisi olla jotain.
Kyseessä on siis minun ystäväni vuosien takaa, jonka kanssa olen tekemisissä useimmiten ilman miestäni. Mieheni ei kovin hyvin tyyppiä tunne, mutta on sanonut, että vaikuttaa tosi mukavalta (mitä hän kyllä onkin).
Mitä mä voisin miehelle sanoa ja mitä se auttaisi? Tuskin se ihastuminen siihen loppuu, että joku väsähtänyt pallomaha alkaa mustasukkaisena vaatia, että "sinun kuuluu tykätä vain minusta!!". Sellaiseksi itseni nimittäin juuri nyt tunnen. Mies sentään puhuu asiasta ihan avoimesti, joten tuskin on mitään vakavampaa kyseessä.
mun miehen kaikki työkaverit on kivoja ja nättejä. Jos mä alkaisin joka kerta ottaa itseeni kun hän on ehkä ihastunut johonkuhun (ja naiset ja miehethän nyt tuppaa ihastumaan toisiinsa varsinkin heti alussa kun tapaavat) niin ei tästä elämästä tulisi yhtään mitään. Mieheni ei tekisi mitään loukatakseen minua, eikä petä, siitä olen varma. On vaan ihan inhimillistä ihastua. Rakastuminen sitten onkin tahdon asia, sitä en antais anteeksi.
Mut mä en mitenkään väheksy sun tunteita ap. Olen minäkin ollut raskausaikana herkillä ja voin kuvitella, että jos olisin ollut vastaavassa tilanteessa niin pahalta olisi tuntunut.
Olemme tekemisissä muutenkin toistemme kavereiden kanssa ja mies huomioi minua ja on ihana edelleen, että sinänsä ei ole sellaisia merkkejä, että kyse olisi jostain vakavasta.
Mulle vain tuli paha mieli ja sitten naurettava olo, että loukkaannun jostain noin mitättömästä. Missä itsetuntoni on?!
Ehkä osansa tekee se, että vanha rakas timmi kroppani on nyt niin iso. Olemme olleet yhdessä 16-vuotiaasta (nyt 10 vuotta), joten olisikin vähän outoa olettaa, ettei mieheni näkisi ketään muita kuin minut.
Mä en ainakaan haluaisi tietää jos jonkun kaverin mies on (ollut) muhun ihastunut.
puolivuotta oli hänen perään haikaillut sitten jätti minut kun ei saanut työkaveriaan mielestä. :(
Teillä on hieno ja vahva suhde, kun miehes noin luontevasti kertoo tuommoisen asian. Jos olis syytä epäillä jotain hän ei todellakaan olisi noin avoin. Syyllinen välttelisi henkilöstä puhumista. Sitä paitsi sä kannat teidän yhteistä lasta. Tulee mieleen, että sä olet myös miehes paras kaveri rakastetun lisäksi, kun noin luontevasti uskaltaa tollasta todeta. Vaikka tokihan miehes ei nyt ehkä ole ajatellut ihan loppuun mitä suustaan päästää.. Niillä raukoilla kun on ne putkiaivot.
Esikoisemme kanssa jäi vuodeksi kotiin ja omistautuu perhelleen todella. Mies ei missään tapauksessa ilkeyttään asiasta mulle sanonut, vaan ihan kevyesti, kun itse kysyin. Silti asia loukkasi, ehkä hormonien takia. Ei ole kummemmin kaverista puhunut ja kun kysyin tästä ihastuksesta, mies halasi ja sanoi, ettei ikinä vaihtaisi mua keneenkään ja olen mielessäni suurennellut asiaa turhaan. Ehkä mun olisi syytä unohtaa koko juttu... Ap
miettimällä ja pohtimalla saat asian paljon suuremmaksi ja vielä vaikeampaa sun on olla luottavainen.
Teillä on hieno ja vahva suhde, kun miehes noin luontevasti kertoo tuommoisen asian. Jos olis syytä epäillä jotain hän ei todellakaan olisi noin avoin. Syyllinen välttelisi henkilöstä puhumista. Sitä paitsi sä kannat teidän yhteistä lasta. Tulee mieleen, että sä olet myös miehes paras kaveri rakastetun lisäksi, kun noin luontevasti uskaltaa tollasta todeta. Vaikka tokihan miehes ei nyt ehkä ole ajatellut ihan loppuun mitä suustaan päästää.. Niillä raukoilla kun on ne putkiaivot.
itse toivoisin, että mies ei varta vasten hakeutuisi tämän kaverin seuraan, jos on kerran ihastunut.
Ihan samalla tavalla kävi meillekin. Toista odottaessani mies ihan selvästi ihastui mun ystävään. Tyhmempikin huomasi että oli ihastunut. (Oltiin kaikki samalla työpaikalla ja kaikki varmaan näki ihastuksen)
Se satutti mua tosi paljon silloi ja satuttaa vähän vieläkin vaikka aikaa tästä on jo yli 4 vuotta.
Meillä on myös keskusteltu asiasta jälkikäteen. Mies on pyytänyt anteeksi. Mitään ei siis koskaan tapahtunut näiden kahden välillä. Ystäväni oli ja on onnellisesti naimisissa.
Mutta tämä ihastuminen avasi jotenkin mun silmät ja tajusin että mitään ei voi tässä maailmassa ottaa itsestään selvyytenä
Ne panee kuitenkin, jos ei nyt niin tulevaisuudessa. Täysin varma juttu.
Eikä todellakaan teillä voi olla yhteistä tulevaisuutta, jos mies on niin uskomattoman typerä, että vastaa tyhmänä rehellisesti esittämääsi kysymykseen.
niin paljon vastaavassa tilanteessa, ja sanoin siitä miehelleni. Mieheni sanoi ettei enää edes puhu kyseiselle henkilölle, koska ei halua satuttaa minua. Koska olen kuitenkin kaikkein tärkein.
Tee siis selväksi että sinuun sattuu, älä ole kynnysmatto!