Yhteishuoltajuudesta - kuinka pienelle lapselle vuoroviikkosysteemi?
Eli siinähän se kysymys jo tulikin. Jos lapsi on vielä pieni taapero, onko liian rankkaa olla vuoroviikoin aina kunkin vanhemman luona? Missä iässä tällaisen systeemin voi aloittaa ilman, että lapsi menee ihan sekaisin?
Kommentit (20)
Meillä reilu kolmevuotias vuoroviikoin. Tunnustellen mennään, toistaiseksi ei ole ollut isompaa oireilua.
Oma oletukseni on että lapsen kasvaessa aika tulee pitenemään, ja jossain kohtaa aletaan mennä enemmän lapsen toiveiden mukaan.
En suosittelisi sitä kenellekkään. Samalla linjalla myös viimeisimmät tutkimustulokset.
Etsikää googlesta, en itse ehdi.
kaikki psykologit on sitä mieltä, ettei lapset psyyke kestä tällaista kahden kodin kannattelua. Joten miettisin kyllä tarkkaan miksi vuoroviikkosysteemi pitäisi ottaa käyttöön? Se palvelee vanhemman oikeutta olla lapsensa kanssa mutta ei lapsen oikeutta yhteen pysyvään kotiin. Kumpi sitten tärkeämpi oikeus???
En suosittelisi sitä kenellekkään. Samalla linjalla myös viimeisimmät tutkimustulokset.
Etsikää googlesta, en itse ehdi.
asiat ei ole niin mustavalkoisia, vuoroviikko systeemi saattaa jossain tilanteissa olla parempi kuin muut valittavissa olevat vaihtoehdot.
Meillä tytärpuoli ollut 2 viikkoa/2 viikkoa systeemillä 5 vuotiaasta saakka, nyt on jo aikuinen, ja hänen kohdallaan se kyllä toimi, tytöllä ei ole jäänyt huonoja muistoja ja sillä on läheiset suhteen kumpaankin perheeseensä (pikkusisaria kummassakin perheessä).
Mutta olen myös varma, ettei se kaikille sovi, ja kyllähän sen täytyy olla lapselle raskasta. Mutta joskus ei parempia vaihtoehtoja ole, näin se vaan on.
En suosittelisi sitä kenellekkään. Samalla linjalla myös viimeisimmät tutkimustulokset.
Etsikää googlesta, en itse ehdi.asiat ei ole niin mustavalkoisia, vuoroviikko systeemi saattaa jossain tilanteissa olla parempi kuin muut valittavissa olevat vaihtoehdot.
Meillä tytärpuoli ollut 2 viikkoa/2 viikkoa systeemillä 5 vuotiaasta saakka, nyt on jo aikuinen, ja hänen kohdallaan se kyllä toimi, tytöllä ei ole jäänyt huonoja muistoja ja sillä on läheiset suhteen kumpaankin perheeseensä (pikkusisaria kummassakin perheessä).
Mutta olen myös varma, ettei se kaikille sovi, ja kyllähän sen täytyy olla lapselle raskasta. Mutta joskus ei parempia vaihtoehtoja ole, näin se vaan on.
että tytärpuolen kanssa ajoista kyllä joustettiin usein, ja vanhempana siirryttiin siihen, että tyttö oli meillä viikonloput ja arkipäivät äidillään (muuteimme kauemmas, koulumatka meiltä olisi ollut pitkä). Tyttö sai vanhempana itsekin päättää, tuleeko viikonlopuksi meille vai ei, ja se kyllä halusi tulla lähes poikkeuksetta, joten ei varmaan kokenut sitä liian raskaaksi.
molemmat saa leikkiä lapsilla 2 viikkoa vuorotellen.
... oli sitten kyseessä joka toinen viikonloppu -malli tai vuoroviikkoilu viikon välein. Isona erona kuitenkin se, että siellä toisessakin paikassa voi olla niin kauan, että ehtii hieman tasaantua ja tuntua kodilta.
Samoin vuoroviikottelussa on lapselle se etu, että molemat vanhemmat tulevat läheisiksi ja molempien kodit tuntuvat kodilta, kun siellä on omat tavarat ja huoneet (pidän siis omaa huonetta / nurkkaa ihan perusvaatimuksena tässä).
Alkuun oli 2 vuorokauden välein vaihdot, 2v jo 5 päivän välein ja nyt on ollut vuosia jo viikon välein vaihto. Ei mitään ongelmaa kenelläkään.
jonne kumpikin vanhemmista vuoroviikoin tulisi. Mutta tässä tapauksessa täytyisi olla kolme asuntoa ja kukapa sellaista pystyisi rahoittamaan.
Vuoroviikkosysteemiin päädyttiin meillä, koska katsoimme että perinteinen joka toinen vkl - järjestely etäännyttää lapsen toisesta vanhemmastaan aika lailla.
ja tutkimusten mukaan lapsen kannalta ratkaisevampaa kuin asumisjärjestely on vanhempien kykeneminen yhteistyöhön lapsen kasvatuksessa.
mutta jos nyt on ihan kertakaikkisen pakko jos ette osaa päättää kummasta teistä lähivanhemmaksi (ei kummastakaan?) niin ei ainakaan alle kouluikäistä.
kamalan stressaavaa lapselle.
Vuoroviikkosysteemi vanhemmille; 1.vko:luennot teemalla "Kuinka opin vastuuta" (eli en tee lasta, ellen ole kypsä elämään yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa), 2. vko: lapsen hoitoa 24/7 ja luentojen teeman käytännön harjoittelua (eli pidättäytymistä uusista lyhytkestoisista suhteista vastakkaiseen sukupuoleen; vaarana jo olemassa olevan lapsen laiminlyönti ja uusi yhteishuoltajuuslapsi).
kantakaupungin rajalla omakotitalo, jossa asuimme ennen eroa ja kerrostalokolmio keskustassa. Lapsi asuu vanhassa kodissaan, jossa olemme noin viikko/viikko-systeemillä isän kanssa vuorotellen, lapsen pk lähes naapurissa. Keskustakodissa on mulle ja isälle omat huoneet molemmille ja muu on sielläkin yhteistä kuten omakotitalossakin. Keskustassa molempien työpaikat, jolloin lapsen kanssa oleva tekee vähemmän töitä jotta saa olla enemmän lapsen kanssa ja etävanhempana oleva tekee taas enemmän töitä. toimii meillä loistavasti, mutta vaatii kyllä hyvät välit, jotta voidaan pitää yhteisiä talouksia. lapsen ei tarvitse reissata ja saa jäädä vanhaan kotiin:)
lapsi 12h ja 12h kummankin vanhemman luona, sitten 24h ja 24h, sitten hiljalleen pidennettiin puoli viikkoa ja puoli viikkoa ja lopulta kun muksu kolmen vanha niin viikko ja viikko. Ei mikään järkytys kun alusta asti molemmat vanhemmat olleet tasan saman verran lapsen kanssa. Erottiin kun vauva 10 kk
9kk lähtien. Asun lapsen isän naapurissa, toisella puolella tietä, ja meillä ollaan menty viikko-viikko- systeemillä jo vuosia. Tytär nyt yläasteella enkä muista, että olisi mitenkään oireillut. Ihan tasapainoiselta nuorelta naiselta tyttäremme vaikuttaa.
Viikon puolivälissä yksi ilta/yö toisella ettei tule liian pitkä väli
jonne kumpikin vanhemmista vuoroviikoin tulisi. Mutta tässä tapauksessa täytyisi olla kolme asuntoa ja kukapa sellaista pystyisi rahoittamaan.
Joten ihan turha esitellä tätä mitenkään realistisena vaihtoehtona.
Jos puhun omasta lapsestani, harkitsisin vaihtoehtoa aikaisintaan lapsen ollessa koululainen, ei kuitenkaan ekaluokkalainen jolloin kaikki on taas uutta. En missään nimessä alle kouluikäistä alistaisi tuollaiselle järjestelylle.