Help! Kolmasluokkalainen ei uskalla olla iltapäivisin yksin!
Saa hysteerisiä kohtauksia, eikä yksinkertaisesti voi olla yksin. Pelottaa niin, että lapsi ei vaan kykene siihen.
Mikä avuksi? Ilmeisesti jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö, joka johtuu ikivanhasta posttraumaattisesta stressistä!
Miten voin auttaa? Mitä teen? Töissä katotaan jo aika pitkään kun ajelen lasta iltapäivisin sukulaisiin.
Kommentit (16)
Mikä siellä kotona pelottaa? Siis mitä pelkää? En usko että pelkkä yksin oleminen pelottaa vaan joku muu.
Mun lapsen koulussa siellä on 3- ja jopa 4-luokkalaisia, tarpeen mukaan.
murhamiehiä, pommeja, tulipaloja, tykkejä ja varkaita. Koko repertuaarin, mikä löytyy iltasanomien lööpeistä.
ap
ottanut puheeksi koulussa opettajan, kuraattorin tms kanssa, mitä vaihtoehtoja koululla olisi tarjota?
olisiko turvallisempi olo majailla vaikkapa koulun kirjastossa tms?
Ip-kerhoon ei suostu, koska siellä ei on hänen entinen koulukiusaajansa, joka oli pari kertaa käynyt kimppuun. Siellä on paljon lapsia ja opet ei aina ehdi väliin. Koulu ei tarjoa mitään, eikä sinne saa jäädä pyörimään. Terapiaan pääsyä odotamme. Rahaa ei todellakaan ole latiakaan ylimääräistä. Pyörii kavereilla ja sukulaisissa.
ap
tietokoneen käyttö lapsella, millaista työtä teet itse, voisitteko mitenkään olla yhteydessä esim. mesen tai facebookin kautta?
Miten asutte? siis kerrostalossa vai ok-talossa?
Yrittäkää tehdä selväksi että koti on ihan turvallinen paikka. Käykää läpi nuo mitä hän oikesti pelkää eniten. Esim. kukaan ei pääse kotiinne kun ovet on lukossa ja puhelimella voi soittaa apua jos tulisi oikeasti hätä. Keskustelkaa peloista ja vakuuta että ne ovat turhia.
Millaisia ne kohtaukset ovat? Olisiko lemmikistä seuraa?
olimme juuri muuttaneet kaupungista maalle ja tyttö pelkäsi ihan pienintäkin rasahdusta, koska äänet eivät olleet tuttuja liikenteen ja kerrostalon ääniä. sukulaiset asuivat kaukana, ystäviä meillä ei sillä paikkakunnalla vielä ollut ja iltapäiväkerhoon pääsivät vain ekaluokkalaiset (tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa, jos joku ihmettelee).
otin lopulta kolme kuukautta virkavapaata ja hommasin koiran perheeseen. jo aikuisen koiran jonkin lehti-ilmoituksen kautta. olin kotona sen muutaman kuukauden ja kuljetimme koiraa jatkuvasti mukana ja vähitellen tyttö oppi, että koira tarkoitti samaa turvaa kuin minä (uskokaa vain, olin vähän jopa mustasukkainen välillä) ja kun palasin töihin, ei mitään ongelmia enää ollut. siinä missä tyttö ennen soitteli töihin kymmenen kertaa iltapäivän aikana, hän siitä lähtien saattoi jopa olla vastaamatta, kun minä soitin kysyäkseni mitä hänelle kuului.
tiedän, että tämä on aika äärimmäinen esimerkki, mutta meidän tilanteessa en oikein keksinyt muuta, kun niitä ihmiskavereitakaan ei heti tarjolla ollut. koirakaveri oli paras vaihtoehto.
Saa hysteerisiä kohtauksia, eikä yksinkertaisesti voi olla yksin. Pelottaa niin, että lapsi ei vaan kykene siihen.
Mikä avuksi? Ilmeisesti jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö, joka johtuu ikivanhasta posttraumaattisesta stressistä!
Miten voin auttaa? Mitä teen? Töissä katotaan jo aika pitkään kun ajelen lasta iltapäivisin sukulaisiin.
on normaalis , meikäkin kersana soitteli SATOJA KERTJA TON IKÄSENÄ MUTSILLE, ETTÄ MIKÄ VITSI SIELLÄ PANNUHUONEES PAUKKUU???????????????
Millaisia ne kohtaukset ovat?
Itkee hysteerisesti, eikä voi liikkuakaan. Huutaa mulle puhelimeen. On täysin poissa tolaltaan.
Olisiko lemmikistä seuraa?
Lapsi on hyvin allerginen ja kilpikonnasta on tuskin hyötyä.
ap
ja koittakaa kohdata ja käsitellä lapsen kanssa niitä pelkoja.
Lapsen ei kuulu olla kotona yksin, jos ei koe pärjäävänsä. Siihen ei voi pakottaa isompaakaan lasta. Vanhempien tehtävä on luoda turvallinen ympäristö lapselle ja taata turvallinen olo.
Jos lapsi ei pärjää yksin, hommaat hoitajan tai hoitopaikan tai vain kaveriseuraa, jos se on riittävä apukeino.
jos se on noin pelottavaa!!! Lapsi ei selvästi ole valmis yksinoloon.
En tajua miten suomalaisten lasten pitää olla niin hemmetin itsenäisiä jo puolivuotiaasta alkaen.
Palkkaa esim. opiskelija tms. seuraksi lapselle. Tosta tulee lisää pelkoja ja traumoja. Niiden hoitaminen se vasta kallista on. Koirakin saattaa auttaa.
En tajua miten joku pitää lasta kotona jos lapsi itkee hysteerisenä puhelimeen.
Ip-kerhoon ei suostu, koska siellä ei on hänen entinen koulukiusaajansa, joka oli pari kertaa käynyt kimppuun. Siellä on paljon lapsia ja opet ei aina ehdi väliin. Koulu ei tarjoa mitään, eikä sinne saa jäädä pyörimään. Terapiaan pääsyä odotamme. Rahaa ei todellakaan ole latiakaan ylimääräistä. Pyörii kavereilla ja sukulaisissa. ap
palkkaa hoitaja tai loydä pph joka asuu lähellä, tai vaihda tyoaikaasi niin että olet kotona kun lapsesi tulee koulusta
lastenhoito on ihan totta sinun vastuullasi
ja älä valita että ei ole rahaa maksaa palveluista. Miksi sitten teit lapsia jos ei ole varaa?
sen takia tein sen. Nyt olen viisaampi, enkä tee enempää.
Jolla saisit lapsen puolikkaalle paikalle? Siis lapsi voisi mennä hoitajan luo välipalalle ja ulkoilemaan iltapäiväksi.
Olen itse yksityinen hoitaja ja minulla on tokaluokkalainen lapsi ollut jo eskarista asti puolikkaan paikalla hoidossa, näillä näkymin tulee vielä ensi syksynäkin ip-hoitoon.
..yksin, jos ei pärjää ja muutenkin kaikkiaan huono ratkaisu.
Hanki hoitaja kotiin. Ei oo varaa vai kuinka???? Älä mene kampaajalle, älä osta jatkuvasti uusia rättejä jne.. siinä ne rahat ovat kasassa...