Lue keskustelun säännöt.
Lamauttava epäonnistumisen pelko
27.02.2012 |
Työskentelin monta vuotta yrittäjänä ja reilu vuosi sitten meni firma nurin. Konkurssi oli mulle todella suuri isku, koin sen nöyryyttäväksi, olin epäonnistunut täydellisesti. Sen jälkeen olen tehnyt lyhyitä työkeikkoja toisella alalla. Nyt tuntuu, että työkykyni on täysin kateissa. Viimeisimmät työkeikat aiheuttivat silkkaa kauhua. Ei mitään selviä ajatuksia miksen voisi mennä töihin, mutta töihin lähtökin oli tosi vaikeeta. Lykkäsin valmistautumista ja lähtöä aina tosi pitkälle, töissä yritin olla niin ettei kukaan edes näkisi mua ja lähteä äkkiä takaisin kotiin. Stressaisin pieniäkin keikkoja tosi paljon etukäteen ja jälkeenpäin pyörittelin työtä monta päivää mielessä.
En ole varma mistä tämä työn pelko tulee, mutta varmaan konkurssista ja siitä, että pelkään taas epäonnistuvani täydellisesti. En uskalla ottaa töitä enää vastaan, kun pelkään etten pysty edes menemään sinne. Olen täysin hautautunut kotiini.
Olen eristäytynyt myös sosiaalisesti, kukaan ei enää edes pyydä mihinkään kun en koskaan lähde, ja mieluiten olen rauhassa kotona. Tämä on tosi rampauttavaa, haluan elää taas normaalia elämää! Ennen olin sosiaalinen, rohkea, ulospäinsuuntautunut ja pyrin aina eteenpäin. Nyt olen kotona piileskelevä hiiri.
Tilanne on todella ahdistava. Miten tästä pääsee irti? Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (5)
Ehkä tosiaan jotain samanlaista. Nyt en vaan tiedä yhtään mistä lähtisin liikkeelle. Miten alan purkaa tätä solmua.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisit harkita käydä juttelemassa jossain, jos tuntuu että asioihin ei saa mitään selvyyttä itse?
vai saatko itse potkittua itseäsi persuksille että saisit itsesi ulos ovesta.
siihen liittyy varmasti epäonnistuminen, uupumus, häpeä, epätoivo.
Oletko ajatellut alkaa tekemään jotain ihan muuta kuin aiemmin vai aiotko jatkaa samalla alalla? Oletko jo käynyt asiat läp mikä kaatoi laivan? Mitkä asiat konkurssissa johtuivat sinusta ja mitkä eivät olleet sinun vallassasi?
Oliko sinulla liian voimakkaasti yhtäläisyysmerkki työnteon ja minuuden välillä?
Jos työ täytti niin suuren osan elämästäsi, että hukkasit itsesi siinä matkalla. Se ei ole lainkaan harvinaista.
tilanteesi on sama kuin olisi kokenut avioeron, eikä siksi pysty solmimaan uutta suhdetta ja luottaa tulevaisuuteen. Sama mekanismi siis.
Itse olen petetty ja jätetty ja lukenut miljoona kirjaa niistä. Avainjuttu on parantaa oma sydän: surra menetystä, olla vihainen, tuntea tulevaisuuden pelko ja olla pahoillaan. Jos jokin näistä tunteiden käsittelystä jää vajaaksi, ei sydän parannu, eikä ole kykenevä uuteen suhteeseen.
Eli väitän, että sinulla on vielä konkurssi käsittelemättä tunnepuolella.