Miten neuvoisit minua, vaimoa, tilanteessa, jossa mieheni,
työstään stressaantunut yrittäjä, sanoo, että hänellä ei riitä voimavaroja minun tunteisiini ja meidän suhteemme asioihin?
Stressiä on kestänyt jo kauan, tämä ei ole pikainen, ohimenevä vaihe. Kauanko odotan? Miten tuen? Mitä oikeuksia minulla on?
Kommentit (28)
riippumatta miehestä ja hänen aikatauluistaa. Kerro siitä miehelle, sano, että sinä et enää jaksa ja jotta pidät itsesi kasassa, tarvitset jotain muuta. Muista ettei raha korvaa kaikkea.
valtavasti. Millä edes korvaisin mieheni läsnäolon? Harrastukset eivät korvaa parisuhdetta, töitä en lasten ja jaksamisen takia voi tehdä enempää.
Minulle riittäisi sekin, että elämä jatkuisi kuten nytkin, jos parannusta olisi lupa toivoa ja jos voisimme yhdessä puhua asioista ja olla sillä tavalla läheisiä. Nyt mies on siirtänyt minut syrjään ja kohtelee minua kuin esim. työkaveria, muodollisen kohteliaasti ja hyvin pintapuolisesti (ellei keskusteluyritys päädy riitaan tai henkiseen tyrmäykseeni).
ap
riippumatta miehestä ja hänen aikatauluistaa. Kerro siitä miehelle, sano, että sinä et enää jaksa ja jotta pidät itsesi kasassa, tarvitset jotain muuta. Muista ettei raha korvaa kaikkea.
valtavasti. Millä edes korvaisin mieheni läsnäolon? Harrastukset eivät korvaa parisuhdetta, töitä en lasten ja jaksamisen takia voi tehdä enempää. Minulle riittäisi sekin, että elämä jatkuisi kuten nytkin, jos parannusta olisi lupa toivoa ja jos voisimme yhdessä puhua asioista ja olla sillä tavalla läheisiä. Nyt mies on siirtänyt minut syrjään ja kohtelee minua kuin esim. työkaveria, muodollisen kohteliaasti ja hyvin pintapuolisesti (ellei keskusteluyritys päädy riitaan tai henkiseen tyrmäykseeni). ap
riippumatta miehestä ja hänen aikatauluistaa. Kerro siitä miehelle, sano, että sinä et enää jaksa ja jotta pidät itsesi kasassa, tarvitset jotain muuta. Muista ettei raha korvaa kaikkea.
ei taida olla kuin ero edessä. Et voi vaatia muutosta pakolla. Joko muutut itse tai sitten avioliittonne on ohi. En tarkoita nyt harrastuksia ja muita, vana sitä että alat elää kuin miestä ei olisi. Älä enää huomioi häntä. Laita ruoka sinulle ja lapsille, syötte kun teille sopii. Menette miten teille sopii.
Haluan, että meillä olisi hyvä olla yhdessä.
Mieheni ei ole sinänsä työnarkomaani, vaan hänen työnsä vaatii paikallaoloa. Hän voi joko tehdä työnsä kunnolla tai olla tekemättä kokonaan eli lopettaa yritys. Jaksaisin tukea häntä, jos hänkin olisi minulle läsnä.
ap
Ei mieheni ole aikaisemmin niin sanonut.
Ajattelitko, että samanlaisia parisuhdeongelmia ei ole olemassa kuin yhdellä pariskunnalla? Työelämä on kiireistä nykyään ja sillä ajattelinkin, että saisin vertaiskokemuksia. En ole täällä joka päivä enkä joka viikko, joten en tiedä muista aloituksista.
ap
Luin juuri sen Suvi Tirkkosen kirjan Himoitse, leiki ja rakasta. Heillähän oli vähän samankaltainen tilanne: mies teki töitä kellon ympäri ja lomia ei ollut juuri lainkaan. Rouva oli tilanteeseen enemmän kuin tympääntynyt.
Ymmärrän ihan täysin pettymyksesi. Eihän tuollainen ole mistään kotoisin, ellei sitten suhteen alusta asti ole tullut selväksi, että mies haluaa elää työlleen. Itse näkisin kaksi vaihtoehtoa: joko muuttaisin asumuseroon tai sitten tavallaan unohtaisin koko miehen ja koettaisin elää lasten kanssa "perheenä". Mies saisi sitten ihan rauhassa elää työnarkomaanin elämää. Toisaalta pitäisin myös tärkeänä, että kotona noudatettaisiin jonkinlaisia pelisääntöjä: lapsille ei saisi rähjätä, esimerkiksi. Jos miehestä ei siihen ole, niin mieluummin muuttaisin pois.