Lapseni haluaa kysyä teiltä. Auttakaa oi av-raati!

kannattaa vastaisen varalle hankkia muitakin kavereita kun jos yhden kanssa menee sukset ristiin, on sitten muitakin joiden kanssa leikkiä. Eikä sille yhdelle ja sen kanssa kaveraamisellekaan sitten tule isoa taakkaa.

mutta onko siitä mitään iloa, kun toinen ei sitä tarkoita, eli on vain sanahelinää?



Pakottaa ei voi, jos toinen ei vain jostain syystä koe tarvetta pyytää anteeksi, todella kurjaa kyllä.



Antaisin vielä aikaa, ja puhuisin lapselleni asiasta kyllä.

että ei ystävyys ole itsestäänselvä asia. Ja lapsi pyytää anteeksi, koska huomaa, että kaipaakin ystäväänsä. Se on hyvä syy.

Lapsen hyvä ystävä oli loukannut lastani pahasti. Sen jälkeen kieltäytyi pyytämästä anteeksi pyynnöistä huolimatta. Sovimme vanhemman kanssa, että anteeksipyyntö tulee puhelimella. Lapsella kesti viisi päivää pyytää anteeksi ja koko tämän ajan oma lapseni oli itkuinen ja ahdistunut, sekä huolissaan ja peloissaan, että menettää hyvän ystävänsä. Tänä aikana tapasimme kadulla lapsen äiteineen ohimennen kahdesti ja tämä ystävä, ei suostunut vieläkään pyytämään anteeksi, vaikka äiti pyysikin sitä. Eilen suutuin lapsen puolesta ja sanoin, että mun lapsen elämästä ei tule näin mitään ja on surullinen ja ahdistunut, joten anteeksi on pyydettävä. Kiusanneen lapsen äidin mielestä hänen lapsensa ei tarvitse pyytää anteeksi ennenkuin hän on valmis, koska silloin anteeksipyyntö on oikea ja tulee sydämestä. Minusta tämä on epäreilu sääntö, koska kiusatun elämä on anteeksipyyntöä odotellessa kurjaa ja epäreilua. Kyseessä on tokaluokkalaiset. Mitä sanoo raati, pyydetäänkö heti anteeksi vai kun lapsi itse on valmis?

ei voisi enää vähempää kiinnostaa!!!!! Montakohan vielä jaksat aloittaa?????

Koska ei ole sen toisen lapsen syy, että lapsi on täydellinen uuvatti, eikä hänen tarvitse kärsiä omani hölmöilystä. Otan vaikka istumalakon, jos ei onnistu.



Jos lapsi rikkoo naapurin talon ikkunan, kuten on käynyt, meiltä kyllä mennään pyytämään heti anteeksi, eikä jäädä kiukuttelemaan, että ei huvita.

välittömästi. Mutta anteeksipyynnöllä ei ole mitään virkaa, jos se ei ole aito. Se on silloin vain sana.



Sinun tehtäväsi on lasta lohduttaa ja puhua lapsen kanssa asiasta. Olla tukena. Mutta omituinen ajattelutapa esimerkiksi eristää se kiusaaja pois toisen elämästä, jos ei pyydä heti anteeksi.



Eihän lapsikaan voi anteeksi antaa, jos toinen ei sitä todella tarkoita ja asia selviä.

Koska ei ole sen toisen lapsen syy, että lapsi on täydellinen uuvatti, eikä hänen tarvitse kärsiä omani hölmöilystä. Otan vaikka istumalakon, jos ei onnistu.

Jos lapsi rikkoo naapurin talon ikkunan, kuten on käynyt, meiltä kyllä mennään pyytämään heti anteeksi, eikä jäädä kiukuttelemaan, että ei huvita.

kuin kaverinsa nolostuttaminen tms.

Ei sitten tullut mieleen, että näitä samoja ongelmia ratkotaan varmaan aika monessa kodissa.

ap

olisiko niin, että lapsi peilaa äitinsä tunteita asian tiimoilta?



Kavereille tulee aina riitaa, toinen loukkaa toista ja sitten ollaan taas kavereita. Normaalia lapsen elämää, jossa opetellaan sosiaalisia suhteita. Ei niistä lasten riidoista ja anteeksipyynnöistä kannata tehdä noin suurta numeroa. Anteeksipyyntöä on hyvä opetella, mutta nyt olet nostanut sen aivan liian suureen asemaan. Onko se anteeksipyyntö nyt asetettu ystävyyden jatkumisen edellytykseksi? Relaa vähän, tuossa ei ole mitään järkeä, aiheutat lapsellesi suurta ahdistusta omalla pelleilylläsi.

Periaatteessa anteeksi pitäisi pyytää aina ja heti kun on jonkun mieli pahoitettu. Käytännössä nämä asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia. Lapsesi kaveri saattaa itse olla loukkaanut jostain tai ei muusta syystä nyt vain kykene näkemään miksi anteeksi pitäisi pyytää.



Ehkä nyt pitäisi aikuisten jättäytyä taa ja antaa lapsille tilaa miettiä välinsä. Lapsesi miettii nyt haluaako vaatia anteeksipyyntöä ennen välien paluuta ja leikkien jatkumista. Tuo toinen lapsi taas miettii voiko olla pyytämättä ja riskeerata näin kaverusuhteen.



Ihmissuhteet harvoin ovat yksioikoisia tai tilanteet hoidettavissa yhdellä sanalla. Lasten välille tullut riita tarvitsee ennenkaikkea aikaa hiipuakseen pois.

Enpä tiedä. Meillä on vaikeuksia saada 4-vuotiasta pyytämään anteeksi veljeltään, ei vain saa sanottua sitä sanaa suustaan. Sitten ollaan jäähyllä/ilman leluja/jotain vaikka kuinka kauan, että on valmis pyytämään anteeksi. Viimeksi siinä meni pari tuntia.



Sydämestä anteeksi pyytäminen on huuhaata, en usko sellaiseen muutenkaan. Ainoat oikeasti tarkoitetut anteeksipyynnöt olen minäkin sanonut ja vastaanottanut parisuhteissa, en ystävyydessä. Ihme vitkuttelua tuollainen monen päivän odottelu tässä ap:n tapauksessa.

...omalle lapsellesi juuri se anteeksipyytämisen akti on niin tärkeä, että sen puuttuminen ahdistaa.



Minä sanoisin, että riidat ja ristiriidat voi sopia monella tavalla, ja joskus ne kaverisuhteissa (niin lapsilla kuin aikuisillakin) vain lakaistaan maton alle kunnes niiden yli voi kävellä.



On suurta viisautta ymmärtää, että joskus toisella voi olla jostain omasta sisäisestä syystään ylitsepääsemätön vaikeus myöntää tehneensä väärin. Tai vaikka myöntäisikin, niin "anteeksi" -sanaa ei vain saa sanottua.



On ymmärrettävää, että lapselle varsinkin tilanne voi muodostua niin paineiseksi kun anteeksipyyntöä vaaditaan ja odotetaan, että sitä ei kerta kaikkiaan pysty tekemään. Vähän sama kuin pitäisi hypätä kylmään veteen, tai istua rauhallisena paikallaan kun rokotetaan ;) tokaluokkalaisista monet eivät vielä tähän kykene jos pääsevät epäröinnin tilaan.



Minä kysyisin näiltä lapsilta, voivatko sopia asian ja olla kavereita, vaikka anteeksipyyntöä ei tulekaan. On molemmille selvää, että loukkaus on tapahtunut ja molemmat tietävät kuka sen tekei ja kenen pitäisi pyytää anteeksi. On toissijaista tuleeko se sana koskaan suusta.

Onko lapsellesi opetettu ollenkaan, että valitettavasti joskus ihmiset ovat ilkeitä, eivätkä pyytele anteeksi? Lapsesi tulevan mielenterveyden takia olisi hyvä, jos hän oppisi tämän asian.



Toiseksi: Anteeksi pyydetään, kun ymmärretään, että oma toiminta on pahoittanut toisen mielen ja on itse syyllinen tekoon. jos kuitenkin toinen loukkaantuu ihan turhasta, niin silloin ei tarvitse pyydellä anteeksi.



Kolmanneksi: Tästä anteeksipyytämisestä on ainakin kaksi koulutuskuntaa. Pienempien lapsien kanssa onistuu pakottaminenkin, mutta isompien ei. Jos lapsi pakotetaan pyytämään anteeksi, vesittyy anteeksipyynnön tarkoitus. Anteeksipyytäminen ei ole rangaistus tai hyvitys. Rangaistus ja hyvitys voidaan lapsi pakottamaan tekemään, vaikka tämä ei pyytäisikään anteeksi.



Neljänneksi: Jos tämä toisen lapsi äiti noudattaa kasvatusfilosofiaa, jossa ei pakoteta anteeksipyyntöön, niin et voi vaatia häntä tekemään toisin oman näkemyksesi mukaan.



Viidenneksi: Mitä niin kamalaa tämä toinen lapsi on tehnyt, että oma lapsesi voi noin huonosti? Jos oma lapseni kärsisi noin jonkun toisen lapsen käytöksestä johtuen noin paljon, niin en antaisi näiden enää olla missään tekemisissä tuli anteeksipyyntöjä tai ei.

mielestäni anteeksi voi ja pitää pyytää myös silloin kun toinen loukkaantuu "ihan turhasta". Jostainhan hän on kuitenkin loukkaantunut ja kokenut ettei kohtelu ole ollut ihan reilua.

Onko lapsellesi opetettu ollenkaan, että valitettavasti joskus ihmiset ovat ilkeitä, eivätkä pyytele anteeksi? Lapsesi tulevan mielenterveyden takia olisi hyvä, jos hän oppisi tämän asian. Toiseksi: Anteeksi pyydetään, kun ymmärretään, että oma toiminta on pahoittanut toisen mielen ja on itse syyllinen tekoon. jos kuitenkin toinen loukkaantuu ihan turhasta, niin silloin ei tarvitse pyydellä anteeksi. Kolmanneksi: Tästä anteeksipyytämisestä on ainakin kaksi koulutuskuntaa. Pienempien lapsien kanssa onistuu pakottaminenkin, mutta isompien ei. Jos lapsi pakotetaan pyytämään anteeksi, vesittyy anteeksipyynnön tarkoitus. Anteeksipyytäminen ei ole rangaistus tai hyvitys. Rangaistus ja hyvitys voidaan lapsi pakottamaan tekemään, vaikka tämä ei pyytäisikään anteeksi. Neljänneksi: Jos tämä toisen lapsi äiti noudattaa kasvatusfilosofiaa, jossa ei pakoteta anteeksipyyntöön, niin et voi vaatia häntä tekemään toisin oman näkemyksesi mukaan. Viidenneksi: Mitä niin kamalaa tämä toinen lapsi on tehnyt, että oma lapsesi voi noin huonosti? Jos oma lapseni kärsisi noin jonkun toisen lapsen käytöksestä johtuen noin paljon, niin en antaisi näiden enää olla missään tekemisissä tuli anteeksipyyntöjä tai ei.