Jos on aavistus pettämisestä, niin pitääkö se yleensä paikkansa?

Olen siitä pahoillani.

sitten konkreettisia todisteita vain tuli eteeni, halusin tai en

kuten vaikka menettämisen pelkoon tai mustasukkaisuuteen. Nämä tunteet juontavat juurensa omasta lapsuudesta, jossa henkilö on joutunut kokemaan erilaisia menetyksiä tai loukkauksia läheisten ihmisten taholta. Nämä lapsuuden kokemukset elävät aikuisenakin omaa elämäänsä henkilön parisuhteessa.



Eli ei, aavistus ei ole mitään "naisen vaistoa" joka kertoisi totuuden. Se aavistus kertoo vain sinun huonosta itsetunnostasi ja pelostasi menettää mies. Se, että joskus tuo pelko osoittautuukin aiheelliseksi ei ole osoitus siitä, että olit aavistuksinesi oikeassa, se on vain sitten sattumaa.

30% oli oikeita aavistuksia. Oli yksityisetsivän haastattelu viikko pari sitten HSssä.

Itse en ole koskaan osunut harhaan. En ole mitenkään sairaalloisen mustasukkainen tyyppi, mutta ex-mieheni oli toistuvasti uskoton. Tiesin joka kerta, vaikka hän aina aluksi kielsi. Epäilyni ei ole kertaakaan ollut aiheeton.



Nykyisellä miehelläni olisi hyvät mahdollisuudet olla uskoton, jos vain halua olisi, mutta en ole koskaan epäillyt häntä. Mikään ei ole viitannut siihen, että hän olisi uskoton.

Jotkut ovat vaan niin epävarmoja itsestään, että uskovat puolison pettävän. Siltikin tuo arvaus saattaa toki pitää paikkansa.

Oletko joskus olettanut väärin?

pettämisjuttuja. Esim av:tä lukiessa varmasti on semmoinen olo että koirakin pettää naapurin fifin kanssa, semmonen se ihmismieli vaan on.