Lue keskustelun säännöt.
Kaksio ja kolmihenkinen perhe
26.02.2012 |
Kertokaa pystyisittekö asumaan miehen ja yhden lapsen kanssa kaksiossa? Meillä näin ja kaikki muut hommaa koko ajan vaan isompia lukaaleja. Ei huvittaisi maksaa itseään kipeäksi isommasta tai muuttaa kaupungin vuokralle. Kouluikään asti tää ehkä jotenkin menee, mutta pahalle tuntuu usein:(
Kommentit (20)
Miksi se tunuu pahalle?
Meitä asui viisi henkeä kaksiossa ja ihan onnellisia oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle oma huone (riippuen lapsen iästä) ja vanhemmat olkkariin.
se että muut hankkii isompia koteja vai se että on kamalaa asua ahtaasti?
Me asuttiin tilapäisesti noin ja silloin tosiaan lapsella oli makkari, me nukuttiin olkkarissa, ei siinä mitään erityisen järkyttävää ollut :O
Toki järjestelyjä vaatii.
Jos ei halua että lapsi nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa niin vanhemmathan voi nukkua olkkarissa.
120 cm peti riittää varmasti...
Niin kokemuksesta puhun lapsena me asuttiin viisi henkinen perhe kaksiossa.
Vanhemmilla sisarruksillani oli yhteinen huone joka oli jaettu tilanjakalla kahteen osaan.
Vanhemmillani oli parvisänky olohuoneessa jonka alla sitten oli minun soppeni.
Myöhemmin muutettiin kolmioon,jossa vanhemmillani oli oma huone ja jaoin siskoni kanssa huoneen,veljemme peti oli sijoitettu olohuoneeseen.Veljeni oli tuolloin jo armeijassa ja todella harvoin kotona
Sopi sijaa antaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun "kaikki" ostaa isoja asuntoja ja omakotitaloja, remppailee, sisustaa. Tuntuu vaan, et on huonompi, kun ei voi esim. kutsua kavereita omakotitaloon synttäreille. Sen ymmärrän, jos nuoremmat asuu tälleen, mutta me lähestytään kovaa vauhtia jo neljääkymppiä. Pitäs olla niinkun jo hankittuna jotain, mut tuli nuorena reissattua rahat eikä perintöjä tai muita lahjuksia ole, joilla rahoittaa "perheasunnon" hommaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat tuntuu pahalle. Ehkä enemmän se, kun ne muut hommaa isoja. Pärjättäisiin pari vuotta vielä näinkin.
No kun "kaikki" ostaa isoja asuntoja ja omakotitaloja, remppailee, sisustaa. Tuntuu vaan, et on huonompi, kun ei voi esim. kutsua kavereita omakotitaloon synttäreille. Sen ymmärrän, jos nuoremmat asuu tälleen, mutta me lähestytään kovaa vauhtia jo neljääkymppiä. Pitäs olla niinkun jo hankittuna jotain, mut tuli nuorena reissattua rahat eikä perintöjä tai muita lahjuksia ole, joilla rahoittaa "perheasunnon" hommaamisen.
Te elätte teidän elämää, kaikilla on on oma tilanteensa ja omat syynsä omaan asumismuotoon. Me muutettiin lopulta Asoon, niin päästiin asumaan isompaan ja uuteen kämppään, joka on ihan hieno, vaikkei omakotitalo olekaan. (Ja ollaan nelikymppisiä myös)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kiva tuulla, että muutkin ovat pärjänneet ja ilmeisesti lapsetkin selvinneet ilman traumoja. Ehkä pitää koittaa tehdä tästä pienestä kodista vaan muuten viihtyisämpää ja jää sit ehkä rahaa muuhunkin, kun ei halua kaikkea asumiseen laittaa. PK-seudulla asutaan.
kai se yks lisähuone nyt niin paljon vuokraa korota? Jos hankkisitte kolmion, mutta mahdollisimman pienen sellaisen? Silloin olisi teilläkin omaa rauhaa.
Se oma rauha on nimittäin ainoa joka tuossa minua häiritsisi, ei tilanpuute tai mikään häpeä kavereihin verrattuna vaan se, että ei sais miehen kanssa edes suljettua ovea jonka takana sekstailla jne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neliöitä on saman verran kuin kaksiossa, joten hintakin varmaan samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksiossa 58m2 kolmen lapsen kanssa. Pieniä olivat, vanhin 4v.
Ap, pystytte aivan varmasti asumaan, ei ole tosiaan järkeä laittaa elämää liian tiukalle yhden huoneen takia. Miksi olohuone on yleensä vain esim. television katselua varten? Aivan hyvin siinä voi olla vedettävä sohva, jos siinä on hyvä nukkua jne.
Muutaman yh-vuoden jälkeen avioiduin uudelleen ja neljäs lapsi syntyi. Nyt meitä oli kaksi aikuista ja neljä lasta.
Toki olimme koko ajan muuttamassa isompaan jos kohdalle tulee. Oma asunto pankista lainarahalla mielessä, sillä isolle perheelle iso asuntovuokrakin olisi kallis. Toisaalta Helsingin asunnnot maksoivat liikaa ison prheen tuloihin nähden.
Nuorimmman ollessa 1½v ja vanhimman lähes 9v näimme HS:ssä asuntoilmoituksen joka heti innosti.
Oli kylläkin syntytmäkaupungistani n.70km päässä, mutta se ei haitannut, kunhan vain saisimme lainan järjestymäään.
Talo oli just valmistunut ja oli tämä yksi peruutusasunto, kun joku ei ostanutkaan sitä. Saisimme yhden huoneen lisää, vaatehuoneenkin ja asunto olisi oma. Kolmen huoneen asunto 75m2 ei 6-hengen perheelle vieläkään mikään paras ole, mutta meille ihan Ok istä lähteä eteenpäin. Takana useampi vuosi ahtaammassakin asuttu.
Miehellä on työpaikka Helsingissä, työmatka vajaa tunnissa omalla autolla...minäkin sitten vaikka...
Muutimme kolmessa viikossa ilmoituksen nähtyämme.
Samaan pihapiiriin oltiin rakentamassa taloa muutaman vuoden sisään johon valmistui 4kpl 4h/99m2 asuntoja. Kerroimme pankissa asuntomyyjälle kiinnostuksesta...
Kun parin vuoden kuluttua mieheni lähti samalta myyjältä kyselemään tätä isompaa asuntoa, niin myyjä kertoi että hän oli jo aiemmin varannut sen meille, koska menevät hyvin kaupaksi. Alueelle tehtiin vähemmän isoja asuntoja.
Saimme hyvin myytyä kolmion ja muutimme vastapäiseen isoon asuntoon. Meille jäi jopa voittoa kolmiosta jonkun verran.
Kyllä muistan aina ajat kaksiossa, arvostan mitä meillä nyt on ja ollut kaksion jälkeen.
Kun raaskii jättää pääkaupungin niin hyvän omakotitalonkin saa Helsingin kaksion hinnalla.
Me emme ole katuneet koskaan. Nyt kuusilapsisena perheenä on asuttu vuosia omakotitalossa. Vielä tuli 10km työmatkaa edellisestä kodista lisää miehelle. Tunnissa työmatka yhteen suuntaan, mutta omakotitalossa saadaan elää ja nauttia . rauhalllisesta ympäristöstä.
Hyvää jatkoa ap perheellenne, antaa muiden tehdä omat ratkaisunsa ja pidätte omat suunnitelmanne.
Vanhemmilla on sänky olohuoneessa. Lapset ovat samaa sukupuolta, joten yhteinen huone ei ole ollut ongelma. Meidän asunnossa on jokainen huone omansa eli ei ole mitään keittiö-olohuone -yhdistelmää, joten ne ovetkin saa halutessaan kiinni.
Lapsille ei ole jäänyt tästä traumoja, koulut on menneet hyvin. Vanhempi opiskelee yliopistossa ja on muuttanut pois kotoa.
Asuntolainasta päästiin eroon hirveän kauan sitten, rahaa on riittänyt matkusteluun ja muuhun mukavaan. Lapsetkin voivat opiskella ihan miten pitkälle haluavat eikä tarvitse opintolainaa ottaa, kun säästimme sitä varten.
Synttäri-, rippi- ja yo-juhlat on pidetty kotona ja hyvin ovat vieraat mahtuneet. Tosin yksi sukulaisperhe ei tule meidän juhliin, koska meillä on niiiin ahdasta. Mutta kukin tyylillään.
Joo, on ollut pieni kolmio mielessä. Isoista saa maksaa liikaa, olis sitten vuokrakämppä tai ASO, saati ihkuoma.
On ollut mielessä kauemmaskin muutto, mutta autoa ei ole, emmekä aiokaan hommata, joten se siitä. Työmatkaan menee nytkin tarpeeksi, että jos tästä vielä kehyskuntiin niin huhuhuh, ehkä joskus myöhemmin, kun lapsi on isompi ja jos vielä hakailee lisää tilaa.
Olkkarissakin nukkuminen on ollut mielessä, mutta olemme molemmat, varsinkin mieheni on, herkkäuninen, joten tuossa olisi liikaa säätämistä, kun emme aina mene nukkumaan ja herää samaan kellonlyömään.
Pieni kolmio olisi siis paras, mutta niitä saa hakea ja niittenkin vuokrat/vastikeet nousee, palkkani taas ei ja mies työttömänä.
Yhden lapsen kanssa ja hyvin mahduimme. Meillä oli myös vilkas sosiaalinen elämä ja ystäviä usein illallisella.
Hyvä pohja, huonekalut ja tavarat minimiin mukavuudesta tinkimättä sekä kunnon säilytystilat (iso liukuovellinen kaapisto, jonne mahtui kaikki sälä ja vaatteet).
En ajatellut asuvamme ahtaasti. Tilaa oli mielestäni riittävästi ja olin vain onnellinen kauniista kodistamme hyvällä alueella.
Nykyisin asumme 80 neliöisessä kolmiossa kahden lapsen kanssa ja kohta tänne tupsahtaa kolmaskin lapsi. Aiomme mahtua ja elää onnellista elämää :)
En halua kovin isoa asuntoa jo siksi, että mielestäni se on resurssien tuhlaamista. Ystäväpariskunnalla (ei lapsia) on 300 neliöinen lukaali ja ties kuinka monta autoa. En ole kateellinen. Mietin vain hiljaa mielessäni, kuinka kuormittavaa tuo on luonnolle ja kuinka rasittavaa tuollaista taloa olisi siivota. Olen tyytyväinen omaan "koppiini" ;)
Me asuttiin kaksiossa kolmen lapsen kanssa, vaikka muut hommaili niitä lukaaleja. Tosin oli jo sen verran ahdasta, että muutettiin kuitenkin hiukan isompaan kerrostaloasuntoon ;)
Me muutettiin kolmioon kun syntyi toinen lapsi. Toki esikoinen oli silloin vasta 2,5 joten en tiedä miten olisi lähes kouluikäisen kanssa sujunut.