Lue keskustelun säännöt.
Mä vihaan itseeni, elämääni, haluan kuolla
25.02.2012 |
Lasten takia yritän pitää itseni hengissä. Mutta mä vihaan ja inhoon mun elämää. Inhoon paikkaa, jossa asutaan. Lasten takia en voi muuttaa veke, koska on koulu ja kaverit sekä tukiverkot täällä. Mun elämän ainut pieni hohto on työ, jota en jaksa tehdä, mutta näkeepä edes ihmisiä. Muut ajat istun yksin kotona. Mullei oo ystäviä, oon yrittänyt heitä saada, esim ryhmäterapiasta, missä käyn, mutta kaikilla on omat kuviot, ketään ei kiinnosta minä. Painoindeksi on 31. Vihaan tätä kroppaa, mutta kun ei oo voimii laihduttaa, ruoka on ainut lohtu. Liikun monta kertaa viikos, muttei se mitään auta. Aineenvaihdunta on nolla, kehonkoostumusmittauksen mukaan. Kiitos masennuslääkkeiden, joita syön. Mä haluaisin tappaa itseni. Oon yrittänytkin, mutta en onnistunu. Nyt pakko koittaa pysyä hengissä, että lapsilla ois äiti. Isä ei oo kuvioissa. Eikä miehet kiinnosta mua, eli älkää ehdotelko uutta ihmisuhdetta. Käyn terapias. Mut ei auta. Ku elämä on niin paskaa, ei siihen auta ees terapiat.
Kommentit (40)
Oletko ollut koskaan sairaalahoidossa masennuksen takia? Onko sinulle koskaan ehdotettu ETC-hoitoa eli sähköhoitoa? Itseäni se auttoi vaikeassa masennuksessa. Olin silloin 5 viikkoa sairaalassa ja sain 9 kertaa sähköä ja sen jälkeen kävin päiväsairaalassa. ETC-hoito todellakin auttoi minua. Sitä on myös mahdollisuus saada polikliinisesti.
Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta 10 vuoteen minulla on ollut ainoastaan syviä masennuksia. Nyt opiskelen uutta ammattia amk:ssa, teen keikkatyötä sekä teen säännöllisesti vapaaehtoistyötä lastan, nuorten ja aikuisten parissa. Voin siis pääsääntöisesti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä asiat riittää:
- työ
- lapset
- hyvän ja terveellisen ruoan laitto (voi olla ihan harrastuksen arvoinen ja lasten kanssa tehdä ja leipoakin joskus ja opettaa ne laittaan ruokaa)+ ostosten teko
- ulkoilu ja liikunta
Kuka jaksaakaan enää muuta. Tämä on ihan normaali juttu, ei muuta tarttekaan. Sit aina tulee jotain ylimääräistä kuitenkin.
Järjestät muutaman kirjekaverin ja skypekaverin et voi skypellä soittaa ja rupatella. Se tuntuu melkein siltä kun toinen tulisi kotiin, mutta ei tartte mitenkään valmistautua eikä edes keittää kahveja eikä välimatkoista ole väliä eikä aikaa mene mihinkään matkoihin.
Harva niitä sukulaissieluja löytää. Joskus harvoin sellaisen löytää. Mä just menetin noi kaksi joista kerroin (mä olen toi 10 - mä palasin vielä kuitenkin). Ja moneen, moneen ihmiseen joutuu ikävä kyllä pettymään, joten ei kannata ottaa liian vakavasti ihmisiä ennen kuin on tuntenut ne tosi kauan.
Onhan tämä palstailukin jotakin. Tänne voi tulla avautuun anonyymisti eikä saa välittää mitään jostain pottupäistä - niitä nyt loisii joka puolella tässä maailmassa. Kyllä täällä on samojakin ihmisiä, vaikka mä en kyllä ole tunnistanut yhden yhtäkään loppujen lopuksi vaikka aika paljon täällä roikunkin. Mä tykkään just niistä aloituksista missä mietitään jotakin tai on joku pulma johon ihan tosissaan voi yrittää jotain järkevähköäkin sanoa. Sit mä tykkään ihan noista huumorijutuistakin ja olen kyllä niitä joskus itsekin yrittänyt luoda (vaihtuvalla menestyksellä kylläkin). Pahoja noi joista ei tiedä onks provoja vai ei. Aamulla oli se yks ketju, jonka moni otti ihan tosissaan, mikä ihme sen otsikko nyt olikaan. Ja ärsyttäviä nuo jotka joka juttuun työntää, että onks lääkkeet jääneet ottamatta tai onks jo otettu.
Oppiihan täällä nopsaa reagoimaan vaikka mihin juttuihin ja ainakin musta on tullut parempi huulenheittäjä. En ota mitään vakavasti - on ihan vaan jotain small talkia. Aika hyvä taito osata nopsaa heittää jotakin mitä kreisimpään juttuun. Ja kyllä täällä nopea kirjoitustaitokin paranee.
Muuten ruokahalu tasaantuu eikä tee mieli makeita yms jos ruokailut ovat kunnolliset ja säännölliset. Eiks toi Seroquel ole joku aivan ällöttävä lääke? Onks se edes masennuslääke, siis sellainen mielialankohentaja?
Luultavasti sulle nyt tuli ainakin vähäksi aikaa meiliystäviä. Niin moni on lukenut sun ketjua, että varmasti joku sulle kirjoittaa. Odotapas vaan!
Ne tietty pelkää, että yritän taas itsemurhaa. Mutta luulevat, että mun olo paranee tsemppaamalla ja yrittämisellä. Pitäis kuulemma tehdä sitä ja tätä, siivota, laittaa ruokaa, hoitaa pihaa, koko ajan tehdä jotain... Mä en jaksa enää niiden vaatimuksia. Mulle on saavutus pysyä hengissä ja nousta ylös sängystä. Käydä töissä. Kotona on iha takki tyhjä. Läheisten, ehkä hyvää tarkottavat, kehoitukset ja neuvot vaan tuottaa mulle syyllisyyttä ja pahaa oloa, koska en jaksa. Syödään valmisruokaa ja katotaan leffoja lähinnä kotona. Lapset onneks ulkoilee koulussa ja keskenään. Kai ne on tottunu, että äiti vaan on. Joku kysyi, että minkä ikänen oon. Olen 38. ap
Siel oli ihanaa. Ei tarttenu suorittaa. Sai vaan olla. Voiko sitä sähköhoitoa itse ehdottaa? Onks kukaan niin hullu, että menee pyytään itelle sähköshokkeja?? :-D No, mä voisin. Haluisin myös xenicalia alkaa syödä, jos vähän laihtuis. Se piristäis mua oikeesti, ku sais painoa alas ja näyttäis paremmalta. ap
ihminen, joka ei ole koskaan ollut masentunut ei voi tietää milä se tuntuu. Kaiken tekemisen pitää lähteä omasta itsestä, ei muiden vuoksi. Jos et saa rauhaa ja tilaa löytää omaa sisäistä energiaa, toimintasi jatkaa muiden pillin mukaan hyppelemistä.
Opi vetämään omat rajasi, päätä mistä pidät, päätä mitä haluat tehdä juuri nyt. Mitä tahdot tehdä huomenna. Ei muiden, vaan itsesi vuoksi. Siitä se lähtee.
minulta sen oppimiseen meni 3 vuotta. Se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapset usein aloittaa asiat sanoilla: en osaa, en onnistu. Olen opettanut heitä että pitää sanoa osaan ja onnistun.
Koita sanoa itsellesi välillä et elämä on ainakin elämisen arvoista. Mottoni on myös itselleni: kuka sen on sanonut että tän helppoo pitäis olla. Enkä ole tosiaan helpolla päässyt, pohjalta kun ponnistaa suunta on vaan ylöspäin.
Voi ETC-hoitoa pyytää itse. Näin tein itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa SSRI-lääkkeistä voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Ryhmäterapiasta saa huonosti kavereita, koska ihmiset eivät halua tutustua sellaisissa kuvioissa. Sun täytyy löytää jokin uusi harrastus, jossa jaat saman kiinnostuksen kohteen muiden kanssa.
Yritä myöskin olla rypemättä itsesäälifiiliksissä. Monilla, kuten mulla itsellänim positiiviset ajatukset eivät tule itsestään, vaan pitää pakottaa itsensä ajattelemaan mukavia asioita ja tietoisesti olla ajattelematta kuinka paskaa kaikki on.
jokin muukin elämäntarkoitus kuin lapset. Elämä voi olla samanaikaisesti mielekästä, vaikka se olisi vaikeaa, tylsää tai täynnä kärsimyksiä. Tällaisilla ihmisillä (esim. kroonisesti sairailla) on jokin syy (läheiset, usko, esteettinen kokemus, omat lahjat tai luottamus siihen, että omalla toiminnalla on merkitystä) mikä säilyttää heidän elämännälkänsä.
Suosittelen Franklinin "Ihmisyyden rajoilla" -kirjaa.
Tuo sinun 31 painoindeksisi ei ole ollenkaan huolestuttava. Keskity terveelliseen ruokaan painonpudotuksen sijaan, niin sekin voi jo kohentaa mielialaa.
Minä on tällä hetkellä rahaton, työtön ja ilman perhettä, mutta silti minulla on suuria suunnitelmia ja toiveita tulevaisuuteni suhteen. Ja nuo toiveet eivät sisällä välttämättä rahaa, työtä tai perhettä. Muustakin voi unelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä suosittelisin lukemaan mahdollisimman paljon kirjoja, jotka käsittelevät itselle merkityksellisiä aiheita, katselemaan elokuvia, joissa on onnellinen loppu ja suomaan itsellesi yhden hyvän ajatukset/kehun päivässä. Tiedät itsekin, että elämä antaa enemmän vastoinkäymisiä kuin mitä jaksaa kantaa. Lakkaa kuitenkin syyttämästä itseäsi ettet jaksa. Sinussa ei ole vikaa.
Toivon että jaksat hoitaa itseäsi ja että sinulla on joku päivä parempi ollla.
Hoidat lapset, mutta teet vain jotain yhtä asiaa jossa kehityt. Aloitat pienestä. Tavoitteet pieninä ja kun olet tavoittanut niin siirryt kehityksessä eteenpäin. Vähitellen osaamisesi lisääntyy ja olo paranee, kun hallitset jonkin asian.
Jos luet kirjaa niin ota tavoitteeksi selvitä kahdesta sivusta ja muistelet mitä juuri luit. Älä ota tavoitteeksi lukea koko kirjaa. Se saattaa lannistaa. Jos nostelet painoja niin sama asia.
Älä kuitenkaan tee liikaa asioita. Eli et lue kirjaa ja nostele painoja. Vain yksi asia vuodeksi, jota harjoittelet säännöllisesti useita tunteja päivässä, jolloin kehittyminen on mahdollista. Elvis teki samaa. Hän harjoitteli musisointia. Elvis oli hieno mies ja me kaikki rakastamme Elvistä todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pakkosyöttyöä". Kerroin vain omasta kokemuksestani. Mutta ymmärrän kyllä myös sen mitä Jeesus sanoi eräässä yhteydessä: "Sairaat tarvitsevat lääkäriä."
Ja masennus voi todella olla vakava sairaalahoitoakin tarvitseva sairaus.
Mutta monesti masennukseen auttaa ystävät, tai ainakin helpottaa.
Se on kiva saada joltakin meiliä. (Mut ei enää tänään illalla.)
Elämäntarkoituksen miettiminen on tosia rankka juttu, ja ainakin mä toivoisin sen tulevan ihan itsestään. Luulenpa jopa, että sitä ei oikein etsimällä edes löydä, vaan elämän tarkoitus voi olla jopa se elämä itse ja se että sinulle on annettu tämä elämä ja olet arvokas, vaikka et tekisi sillä elämälläsi yhtään mitään.
Kerro mistä voi unelmoida, mikä ei liity jollakin tavalla toiveisiin perheestä ja partnerista, tai semmoiseen mitä voi saada rahalla - tai työnteolla? Semmoisista en ole koskaan kuullutkaan. Uskonto voisi olla se ainoa - voi toivoa, että on kuolematon eli saa ikuisen elämän. Mutta mistä voi unelmoida, mihin pääsee ilman työntekoa tai rahaa? Kodin voi sisustaa kivaksi pikkurahalla, jos jaksaa juosta kirppareita ja on näppärä sormistaan ja omaa vähän jotain tyylitajua. Siinäkin on muuten masentuneelle kiva homma. Eikä sitä kotia tartte edes laittaa muuta kuin mielikuvissa, mutta voi lähteä katsomaan kaikkea kivaa ja ottaa tavaroista vaikka kännykuvia liikkeissä, jos näkee jotain kivaa. Menee ajatuksetkin pois laihdutuskuureista ja vaatteista ja tulee jopa käveltyä. Ei yhtään hullumpi idea!
Mitäs tykkäisit ap tällaisesta jutusta (tän voisi saada kirjastosta). Mä ostin kirja-alesta kirjan nimeltä "Piirretään iloisia ihmisiä" (jonkilainen piirustuskoulu japanilaisen Sachiko Umoton tekemä kirja). Maksoi kait jotain 10 euroa. Se on tosi kivan tuntuinen kirja, mutta en ole vielä ehtinyt (hmmm...ehtinyt???) niitä tekemään. Siinä on mallit miten esimerkisiksi tehdään "ympyrälle" erilaisia ilmeitä (esimerkki on vain yksi aukeama tosta kirjasta) ja miten piirretään eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä (esim. arabi, havaijilainen, espanjalainen jne). Tykkäisitkös kokeilla tuhertaa tämmöisiä? Ei maksaisi muuta kuin hyvän lyijykynän ja valkoista paperia. Saiskos ton kirjan kirjastosta tai vielä Suomalaisesta kirjakaupasta? Sun lapsetkin voisivat tykätä. Eikä tossa ole kysymys siitä että pitäisi olla jotenkin niin kutsutusti "hyvä piirtään". Noita tekee kyllä ihan kuka vaan joka osaa pitää kynää kädessä ja jota piirustukset voisivat huvitta. Tuntuu ihan hauskalta. Oma tavoitteeni on kyllä piirtää koko kirja läpi. PIIRTÄMINEN ON MUUTEN MAHTAVAA TERAPIAA ja voi johtaa vaikka mihin kivaan. Kokeilkaas tätä jos tunnette itsenne masentuneiksi - kaikki huolet saattavat kadota ainakin hetkeksi ja on niin kuin poissa tästä maailmasta hetken kun "keksittyy". Tämä voi olla ilmaista lääkettä monelle siitä olen aika varma!
Mä taidan nyt lähteä pois tältä palstalta tällä erää.
Hejdå!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vihaan itseeni, elämääni, haluan kuolla
Itsekin oon kokenut just sanoja tunteita, ja monta kertaa. Tärkeimpiä asioita. joiden takia oon jaksanut ovat toivo ja luottamus ja lämpö, joita oon saanut uskosta Kristukseen ja uskovilta ihmisiltä. Siis haluisin vielä rohkaista sua menemään johonkin tilaisuuteen tai seurakuntaan, esim. KRITO-ryhmiä järjestetään ympäri maata ja niissä ihan varmasti EI tuomita tai käännytetä http://www.krito.fi/krito/vertaisryhmat/
Vielä tässä pieni mutta tosi koskettava video, ehkä sen kautta voit kokea, että oot arvokas ja rakas Jumalalle :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
On hyvä tunne lukea näitä. Mä olen kyllä ajatellut, että keskityn enemmän liikuntaan tavoitteellisesti, koska se on asia, melkein ainut, mistä nautin oikeesti. Mulla on myös bulimia eli ehkä ei pitäis ees yrittää laihduttaa, vaan koittaa säännöllistää ruokailua ja terveellistää. Mulle vaihdetaan seroquel zeldoxiin, sen pitäis kuulemma vähentää ruokahalua. Tarvin myös mielialan tasaajan, koska mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö myös. Tarviiko muuta ihmisen tehdä kuin käydä töis ja liikkua? Jos ei muuta jaksa. Stressaan kauheesti, ku en löydä sukulaissieluja tai ystäviä. Pitäis lopettaa kai stressaaminen. Oon hyvä ystävä ja kuuntelija. Jos siis ois ystävä. Kaikki kaverit asuu kaukana, täällä kotikaupungissa vaan pari tuttua, joiden kaa voi kahvit juoda muttei silleen yhteyttä oo. ap
Jatka terapiaa, ei elämä ole se sen kummempaa ole muillakaan t. Rikas muttei rakas
älä meiltä kysy mitä ihmisen elämässä pitää olla. Millaisen elämän haluaisit?
Jollekin hyvä elämä on koirien kanssa touhuamista. Toinen haluaa vaan syödä nuudelelita ja pelata. Joku keskittää kaiken tarmonsa taloyhtiönsä siistinä pitämiseen ja on onnellinen (vaikka varmasti repii muiden asukkaiden hermot riekaleiksi) Joku odottaa koko viikon, että pääsee rannalle kävelemään ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Mitä sinä haluat?
vähän vielä mallata?? voisiko olla vähän lisää niin alkaisi elämä maistumaan paremmalta?
Olet selvästi yliväsynyt... Olisko sun mahdollista saada jostakin apua?
älä toimi muiden ihmisten toiveiden ja oletusten mukaan., Lastenkin kanssa pärjää paremmin kun ei hypi heidän mielialojensa mukaan päästäkseen helpommalla.