Harrastusrumba ei ole meitä varten!

Koska olen niistä hyvin varma.

kuvailin omaa tilannettamme. En näe tarvetta selityksiin, mutta näen kyllä tässä yhden ajatuksia ja mielipiteitä herättävän aiheen. Harmi, ettei erilaisista ratkaisuista voi asiallisesti keskustella ilman että siitä pitää vääntää jotain ihmeen vänkäämistä. Luultavasti monilla on hyvinkin erilaisia ratkaisuja lasten harrastusasioihin ja perheen arjen iltojen viettämistapoihin, olisi kiva kuulla miten muilla asiat menee. AP

mutta hänellä niitä onkin kolme! Olemme kaikki (ehkä jopa lapsikin) sitä mieltä, että kahdella jatkaa ensi vuonna. Kohta myös nuoremmalle tulee harrastuksia, joten en haluaisi joka iltaa olla jotakuta kuskaamassa.



Toisaalta haluan, että lapseni saa kokeilla monia harrastuksia ja löytää näin sen omansa. Minä en saanut omassa nuoruudessani harrastaa kuin koulun ilmaisia kerhoja, joten senkin takia haluan tarjota lapsilleni mahdollisuuksia valita itseään kiinnostavat harrastukset.



Meilläkin käydään kyllä uimassa perheen kesken ja tehdään monenlaisia retkiä, reissuja yms. Koen, että harrastukset ovat harrastuksia eivätkä lapsen uraa tai tulevaa ammattia koskevia, joten niistä ollaan tarpeen mukaan poissa. Toki niihin pitää sitoutua eli kesken ei jätetä, mutta toisaalta ne eivät rajoita muuta elämää.

Meillä on kaikilla kolmella kouluikäisellä lapsella useita harrastuksia ja vanhemmillakin omansa. Kyllä se vaatii suunnittelua, molempian vanhempien panostuksen kuljetuksiin (ja välillä isovanhempienkin) mutta minusta me olemme onnistuneet saamaan kaiken sujuvaksi. Meno ei ole takakireää viipottamista paikasta A paikkaan B, vaan homma rullaa mukavasti. Kaikilla on kivaa tekemistä, eikä kukaan ei koe uhrautuvansa toisen vuoksi. Ja lapsilla on välillä lupa luistaakin harrastuskerrasta jos tuntuu, että kaverin kanssa on tänään mukavampi leikkiä ja puuhata kotona.

vaikka kuskaan viisi kertaa viikossa lasta harrastukseen.



Harrastuksen vuoksi myös joka toinen viikonloppu reissaamme jonnekin.



Ja myös pelaamiselle, leipomiselle, ruuanlaitolle ja ystävien sekä sukulaisten tapaamiselle jää aikaa.



Äärettömän läheisiä ihmissuhteita on syntynyt lapsen harrastuksesta:)



Ja kenenkään jolle tämä on arkea, en ole kuullut valittavan. Vaikka se sitten sitookin.



Mutta kaikki kenenkä tiedän lapsena harrastaneen ja vanhempien satsanneen siihen aikaa ja rahaa ovat tästä saaneet hyviä lämpimiä muistoja ja arvostavat sitä.

Eikä sen puoleen meillä aikuisillakaan. En tajua miten jotkut jaksavat ravata harrastuksissa kaiket illat. Meillä harrastellaan omaan tahtiin sitä mikä tuntuu huvittamaan mutta yhtään aikataulutettua harrastusta meillä ei ole ja toivottavasti ei ihan heti tulekaan.

minusta siitä ei enää oikein voi vähentää. Se tietää kuitenkin toistaikymmentä harrastuskuljetusreissua viikottain.

kukin tyylillään tosiaan näissä asioissa. Ihmisillä on niin kovin erilaiset tavat, tottumukset ja resurssitkin näihin harrastusasioihin, toisilla ei esim ole autoa, rahaa tai isovanhempia auttamassa kuljetuksissa, ja toiset joilla näitä kaikkia olisi eivät siltikään halua että arki saati sitten viikonloput täyttyvät harrastuksista, toisille muu on mielekkäämpää. Eivätkä kaikki lapset kaipaa harrastuksia, kun taas toisille ne ovat hirveän tärkeitä. Mutta lainatakseni jonkun psykologin mietteitä " on suuri "vaara", että lapsesta kasvaa hyvin onnellinen ja tavallinen aikuinen, vaikkei hänellä olisi ollut yhtään harrastusta"!Annetaan siis kaikkien toimia tavallaan!AP

esim. lapsuuden musiikkiharrastuksillahan on tutkitusti suotuista vaikutusta muistiin, keskittymiseen ja oppimiseen.

hinkua kellään mihinkään rumbaan ryhtyä.