Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millainen on ihminen, jolla on dissosiaatiohäiriö?

Vierailija
25.02.2012 |

Voiko siitä parantua?



Kommentit (42)

Vierailija
21/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikki diagnisoida tällaisiksi.

Vierailija
22/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkälainen on ihminen jolla on diabetes?

Tai minkälainen on ihminen jolla on jalka poikki?



Et voi mitenkään tuon diagnoosin perusteella tietää, minkälainen joku on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
24/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta dissosiaatiohäiriö vaikuttaa nimenomaan sosiaaliseen puoleen ja käytökseen. Näin olen ymmärtänyt. Ja en ole ketään leimaamassa, kun ihan itsestäni mietin voisiko olla tämä häiriö. Että kiitti vaan. ap

Vierailija
25/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi Googlata joo, mutta haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia, itsestä tai läheisistä. Kiitos silti. ap

Vierailija
26/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori ap, en ymmärtänyt mitä tarkoitit. Minulla on dissosiaatiotrauma, mutta en tiedä onko se sama kuin häiriö. Minun sosiaalisuuteeni ja käytökseeni tuo ei ole vaikuttanut. Toisaalta jos ihminen on hyvin traumaattinen, niin silloinhan se näkyykin ihmissuhteissa, mutta en tiedä mitenkä tuo varsinainen dissosiaatiohäiriö näkyy. Kysele joltain hyvältä terapeutilta, psykiatreilla ei useinkaan ole traumapuolen koulutusta, joten he eivät dissosiaatiosta tiedä paljoakaan. Monet psykiatrit diagnosoivat ihan väärin, sinun pitäisi löytää sellainen terapeutti, jolla on pitkä traumakoulutus, niin saisit vastauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tukiasema.org

siellä on dissoista keskustelua.

Vierailija
28/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkan aiheeseen perehtymistä. Ja aloitukseni tais olla tyhmästi muotoiltu. :(



Vaikuttaako sulla tuo dissosiaatiotrauma tavalliseen elämään, puskeeko läpi? Mä joudun monesti taistelemaan itteni kanssa, kun ihan "väärät" tunteet tulee esiin ja sitten kukaan ei tajua mikä mua vaivaa.



No, tää selittäis kyllä miks mulla ei ole enää yhtäkään kaveria...

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/42 |
25.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se mullakin puskee läpi, mutta mulla on se hyvä tuuri, että erotan trauman aiheuttamat tuntemukset ja oman itseni toisistaan. Tajuan aika pian, että tää tunne ei ole mua itseäni, tämä on traumaa. Se ei näy ulospäin, eikä vaikuta mun käytökseeni.

Paitsi silloin, kun on oikein huono olo, pysyttelen kotona.

Vierailija
30/42 |
12.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkuperäiseen kysymykseen:

 

Ei se välttämättä aina näy ihmissuhteissa kovin selvästi. Häiriöstä kärsiviä on niin monenlaisia ja ihmissuhteitaki on niin monenlaisia. Oikein läheisissä (parisuhde), se mitä luultavimmin näkyy, mutta moni käy töissä vuosia samassa paikassa, niin etteivät kollegat huomaa mitään. Myös toisilla dissoilla voi olla yksi ryhmä ystäviä joiden kanssa on yhdenlainen ja toinen ryhmä, joiden kanssa on toisenlainen, mutta kun on kuitenkin aina yhden ryhmän kanssa yhdenlainen, niin ei se välttämättä silloin tule bongatuksi.

 

Toisilla tietysti häiriö muistuttaa enempi epävakaata tms. persoonallisuushäiriötä ja silloin ehkä näkyy enemmän ihmissuhteissa. Tämä kuitenkin näyttäisi olevan niin, että epävakailla (vaikka ovat ns.vähemmän sirpaloituneita), on kiihkeämmät ja epävakaisemmat ja ristiriitaisemmat ja kuormittuneet ihmissuhteet, kuin dissoilla. Dissoilla saattaa olla jopa puolia, jotka kykenevät turvalliseen kiintymyssuhteeseen tai vakaaseen vanhemmuuteen - siksihän häiriö on syntynyt, jotta jokin osa säilyisi ehjänä ja toimintakykyisenä - toisissa konteksteissa vaikka sitten olisikin hankaluuksia.

 

Minulla ei näy ystävyyssuhteissa tai vanhemmuudessa, mutta parisuhteissa tämä häiriö tulee vahvasti esille ja näin onkin sitten vanhemmuuden turvaamiseksi tapahtunut jo heti pian lapsen syntymän jälkeen, ettei parisuhdetta yritetä edes ylläpitää. Näin arki pysyy tasaisena, mutta hinta on sitten se, ettei ole parisuhdekuvioita ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/42 |
12.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.02.2012 klo 13:43"]Jatkan aiheeseen perehtymistä. Ja aloitukseni tais olla tyhmästi muotoiltu. :(


Vaikuttaako sulla tuo dissosiaatiotrauma tavalliseen elämään, puskeeko läpi? Mä joudun monesti taistelemaan itteni kanssa, kun ihan "väärät" tunteet tulee esiin ja sitten kukaan ei tajua mikä mua vaivaa.


No, tää selittäis kyllä miks mulla ei ole enää yhtäkään kaveria...

ap
[/quote]Dissosioaatiohäiriöstä voi todellakin parantua ja yleensä parantuukin. Se tulee jonkin traumaattisen kokemuksen jälkioireena, merkkinä siitä että psyykellä on vaikeuksia käsitellä ko. kokemusta.

Vierailija
32/42 |
12.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 14:32"]ei nuo ole ollenkaan dissosisaation oireita mitä olette kuvanneet! nuo on jotain muuta, esim. identiteetti ongelmia ja muita epäselväpersoonallisuushäiriöitä, tms. mutta DID on oikeasti sama kuin MULTIPPELI PERSOONALLISUUS, ei siis jotain että "en muista minne olin menossa", tai" en koe olevani itseni"! Teidät on väärin diagnosositu. OIKEA did ei ilmene noin, vaan selvänä PERSOONALLISUDENpirstaloitumisena, tai että on MONIA eri persoonia yhden ihmisen sisällä, jota ovat aivan eri ikäisiä, ja eri luonteisia persoonia, ja läheiset huomaavat tämän eron kun yksi tulee esiin, esim. 5 v. lapsi, ja teini-ikäinen, ja aikuinen vaikkapa mies naisen kehossa, tai lesbo, jne.!

Teillä on varmasti JOKU häiriö, en halua kiistää ongelmianne, mutta ei DID.
[/quote]No nuo juuri ovat dissosiaariohäiriön oireita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/42 |
12.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.02.2012 klo 13:19"]

Mutta dissosiaatiohäiriö vaikuttaa nimenomaan sosiaaliseen puoleen ja käytökseen. Näin olen ymmärtänyt. Ja en ole ketään leimaamassa, kun ihan itsestäni mietin voisiko olla tämä häiriö. Että kiitti vaan. ap

[/quote]Häiriö on olemassa jos sitä sairastaa, näkipä joku muu sen vai ei...ei mielenvikaisuudesta tule silloinkaan normaalia, jos kaikki ovat sekaisin.

Dissosiatiivinen ihminen kokee tunteet, ajatukset ja teot itsestään erillisiksi, hajanaisiksi.Ympäristö voi tuntua vieraalta, muisti voi kadota. Katso lisää Terveyskirjastosta.

Vierailija
34/42 |
12.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Dissosiaatiota on eri tasoista ja sitä koetaan lievimmissä muodoissa ihan normaalielämässä. Ajat autoa ja uppoudut niin ajatuksiin ettet muista jonkun pätkän ajamisesta mitään. Toisessa ääripäässä DID-häiriö jossa muodostuu sivupersoonia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/42 |
27.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Trauma ja dissosiaatio -sivusto:

http://traumajadissosiaatio.fi

Vierailija
36/42 |
27.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Trauma ja dissosiaatio -sivuston keskustelufoorumi:

http://foorumi.traumajadissosiaatio.fi

Vierailija
37/42 |
27.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ex-DID eli dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä toipunut Päivi Rissanen vietti vuosia mielisairaalassa ja väitteli myöhemmin tohtoriksi:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi_rissanen_viet…

Vierailija
38/42 |
27.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viisi naista, sata elämää Tarinoita dissosiaatiohäiriöistä -sivusto:

http://dissociation.fi

Vierailija
39/42 |
27.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käytetäänkö tämän hoidossa lääkkeitä vai pelkkää terapiaa? En ole löytänyt mainintaa lääkityksestä lukemistani lähteistä.

ap

Ei disso muutu lääkkeillä.

Vierailija
40/42 |
11.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä disso oireilee monen eri ihmisen näkemisenä tai jonkun persoonan puhumisena tai kokemisena itsessäni, joskus saatan elää jotain ikävaihetta ikään kuin mielessä ja saatan puhua samalla tavalla/samoista asioista. joskus joku parempi/huonompi vaihe ottaa valtaan ja sen huomaa puhumisessa ja käytöksessä. samalla tulee depernalisaatio-oireita ja paniikkikohtauksia. aluksi kohtaukset pelotti, mutta nyt ei enää niin paljoa kun tietää mistä nämä voi johtua. taustalla hyväksikäyttöä, traumaattisia kokemuksia ja kiusaamista. en usko, että tätä voi millään lääkkeillä parantaa. aikaisemmin söin mielialalääkkeitä, mutta jouduin lopettamaan kuurin liiallisten sivuvaikutusten takia. itsellä ei sairaus ole onneksi vielä edennyt niin pahaksi, että koko toimintakyky olisi hävinnyt vaan tästä on myös mahdollista toipua. ensimmäisen kerran kuulin tästä sairaudesta kaveriltani, joka sairastaa muita mielenterveyden sairauksia. olen aikaisemmin käynyt terapiassa ja se olisi varmasti helpoin apu myös tähän.